Vertaistukiketju kaikille (varatuille) työkavereihin ihastuneille! Ilmoittautukaa tänne, niin voimme tsempata toisiamme...
Minä olen ollut jollain tasolla lätkässä lokakuusta asti. Nyt alkaa olla niin selviä merkkejä tunteiden molemminpuolisuudesta, että pääni on ihan sekaisin, perhoset lentelevät mahassa ja leijuin metrin korkeudella... ;) Minun tarvitsemani tsemppi on sitä, että saisin pidettyä järjen päässäni ja myös toimisin sen järjen mukaan. Tällä hetkellä uskon järjen voimaan, vaikka ihan surinoissani olenkin.
Kommentit (11)
yksi, tunne kylläkin molemmin puoleista ja hiukan homma karannu hanskasta...
Vierailija:
Yksi neuvo on, että älä tee minkään sortin aloitetta mihinkään suuntaan. Jos tunteet ilmaistaan ääneen, asia muuttuu todeksi ja sille on tehtävä jotain. Mutta kun tunteet vellovat pinnan alla, niistä voi salaa nauttia.
Tuo salaa nauttiminen on oikeastaan tosi kivaa, varsinkin kun mitään vakavampaa suhdetta ei ole harkinnassa. Toisaalta olen miettinyt, auttaisiko puhutminen... Laittaisiko se hommalle tarvittavan pisteen? Ehkä tilanne ei kiehtoisi ja kiihottaisi enää niin paljon, kun ei eläisi jatkuvassa odotuksessa ja jännityksessä? Tiedän nimittäin, että ainakin minun puoleltani puhuminen tarkoittaisi sen sanomista, että tunteita on mutta en voi edetä pitemmälle.
Aloitetta mihinkään, edes puhumiseen, en aio tehdä. Jos se tapahtuu, se tapahtuu toisen aloitteesta.
ap
Asiasta on juteltu, on molemminpuolista. Kerran meni (humalassa) enemmän fyysiseksi, mutta ei onneksi kovin pitkälle. Kumpikaan ei halua mitään ystävyyttä enempää jatkossa. Tai siis haluaa, mutta ei aio tehdä asialle mitään. Kummallakin hyvät puolisot, joissa ei muuta vikaa kuin että ne ei ihan ymmärrä samalla tavalla tiettyjä juttuja. Ja tietysti uutuuden viehätys on iso asia aina uuden tai uudella tavalla nähdyn ihmisen kanssa.
Nyt on mennyt pari kuukautta satunnaisella tapaamisella (työn takia, ei mitään järjestettyjä jutuja) ja ainakin omasta puolesta alan jo uskoa, että näin se voi mennä ja menee. Tietysti suhde on läheisempi kuin ennen, mutta asialinjalla (tai asiattomuuslinjalla tässä tapauksessa, mutta ei mitään henkilökohtaista eikä fyysistä). Onneksi tuo mies on noin fiksu ja periaatteellinen, en tiedä miten vahva olisin, jos kaikki olisi minusta kiinni.
missä menee viattoman flirtin raja. Tunteita on, mutta miten pitää ne aisoissa?
Ilmoittaudun minäkin tähän joukkoon.
Täälläkin yksi, joka kans kiikkuu niillä rajoilla, että kohta mennään liian pitkälle = suhteen puolelle.
voin vain sanoa, että miettikää tarkasti ja jos vain ikinä pystytte, niin antakaa järjen voittaa. Voimia kaikille teille.
Missä nyt mennään? ;) P.s. samasssa veneessä myös...
Vierailija:
Missä nyt mennään? ;) P.s. samasssa veneessä myös...
Yksi neuvo on, että älä tee minkään sortin aloitetta mihinkään suuntaan. Jos tunteet ilmaistaan ääneen, asia muuttuu todeksi ja sille on tehtävä jotain. Mutta kun tunteet vellovat pinnan alla, niistä voi salaa nauttia. Itse ainakin yritän vältellä ko. ihmisen seuraa, koska menee oikeasti jalat alta sen seurassa...
Tsemppiä meille kaikille!