Mistä kertoo se, että en osannut vastata psykologin antaman listan kysymyksiin?

äitinne tai isänne lapsena aikaa teidän kanssa? Mä olen muilta perheenjäseniltä kuullut että isä olisi jokus leikkinyt meidän kanssa, mutta mulla ei ole isästä juuri _mitään_ mielikuvaa.

Osaatteko sanoa rakastiko teidän isä teitä?

Osaatteko sanoa että puhuittiinko tunteista?

Isä ei leikkinyt meidän kanssa. Isä varmasti omalla tavallaan rakasti meitä. Meillä ei puhuttu tunteista.



Jos sulla ei ole mielikuvaa isästä, niin mikset myönnä tosiasiaa ja vastaa, ettei se yleensä leikkinyt teidän kanssa? Onko asia sinulle liian kipeä?

Isästä on lämpimät muistot. Isä nosti meitä aina ilmaan ja leikki piilosta. Isä myös vei meitä jätskille viikonloppuisin.

Rakastimme isäämme ja hän meitä. Lapsuudenkoti oli turvallinen paikka.

Eli onko isäsi ollut sekä fyysisesti että henkisesti poissaoleva?

ap:lla (ketjun aloittajalla) on jokin ongelma meidän pitäisi nyt sitten arvata että mikä on hätänä.

äitinne tai isänne lapsena aikaa teidän kanssa? Mä olen muilta perheenjäseniltä kuullut että isä olisi jokus leikkinyt meidän kanssa, mutta mulla ei ole isästä juuri _mitään_ mielikuvaa.

Osaatteko sanoa rakastiko teidän isä teitä?

Osaatteko sanoa että puhuittiinko tunteista?

Isäni oli mukana harrastustoimissa hyvin paljon. Äitini oli vuorotyössä, enkä muista kuinka paljon vietti lasten kanssa aikaa. En koe, että olisi ollut kuitenkaan poissa. Isäni ja äitini rakasti varmasti meitä, sellainen tunne mulla on, mutta tunteita ei sanottu ääneetn, tai en ainakaan muista sitä.

Sehän muutenkin vietti suurimman osan ajasta työn parissa. Mutta kun en tiedä. Mulla ei ole mielikuvaa siitä leikkikö isä vai ei. Ehkä se ei sit leikkinyt ja siksi en muista? En kyllä muista äidistäkään että leikkikö vai ei. Kertooko se ettei asiasta ole mielikuvaa yksinkertaisesti siitä että ei leikkinyt? Vai pitäisikö olla joku tietoisuus josta valita? Tiedän ettei leikkinyt. Tiedän että leikki. Vai onko se että en tiedä sama asia kuin ei leikkinyt.



Ja sama kaava muissa asioissa. En muista tukiko -> ei tukenut.

Haarukoin tässä lähinnä mikä on normaalia ja mikä ei. ap

miksi olet torjunut muistoja lapsuudestasi. Monesti ihmisellä, jonka perhetilanteessa on ollut jotain traumaattista, häviää elämässä tietty ajanjakso. Se on minän puolustusmekanismi.

muistatko muuten lapsuuttasi, vai onko tämä leikkiasia ainut?

Ei tarvi arvata mikä on hätänä :)

Haarukoin tässä lähinnä mikä on normaalia ja mikä ei. ap

äiti taas siskoani.



en rakastanut äitiäni, mutta tärkeä ihminen hän oli

Isääni rakastin koko sydämestäni, Nyt neljänneksen vienyt mieheni ja puolet lapseni



Kyllä isäni sanoi rakkaaksi, äitini rakkaaksi kakaraksi. Olin kuulemma hyläönnyt äitini jo vauvana

Borgå72 on taas kipakalla tuulella (huomenta päivää vaan)

Ei tarvi arvata mikä on hätänä :)

Haarukoin tässä lähinnä mikä on normaalia ja mikä ei. ap

Ps. Sori etten tuonut sitä libidoa, oli vähän muita menoja.

Miltä itsestäsi tuntuu?

Enkä mä sitä paitsi suutu Borgålle, mä olen sen Biggest Fan =).

ap, mutta kuulostat hiukka oudolta. Saaks kysyy miksi käyt psykolla?

Vierailija #17 hoksasi ilman nimimerkkiä:

ap, mutta kuulostat hiukka oudolta. Saaks kysyy miksi käyt psykolla?

Vierailija #17 hoksasi ilman nimimerkkiä:

Sillä nuo kysymyksthän liittyivät tunteisiin, jotka liittyvät lähimpiin kiintymsysuhdeobjekteihin: isään ja äitiin.



Jos lapsi (ja nyt siis aikuinen) ei tiedä, onko joku tukenut häntä, ollut läsnä, rakastanut, niin minusta se on outoa. Suhtautuuko tuollainen ihminen kaikkeen järjellä? Miksi hän ei osaa selittää ihmissuhteisiin liittyviä asioita tai kyennyt havainnoimaan niitä?

Uskon kyllä että vanhempani rakastivat ja tukivat minua, ainakin he ovat sitä jatkuvasti myöhemmin tehneet.



Ehkä vaikeus vastata kertoo siitä, että asiassa on jotain pohtimisen arvoista.



Miksi sait tuollaisen listan kysymyksiä, mihin psykologi pyrki sillä?

Minusta tuollaiset kysymykset ovat vain yksinkertaisesti tyhmiä.



Kuka osaa VARMASTI vastata noihin? Kysehän on aina subjektiivisista tulkinnoista! Joten ei minusta ole mikään ihme, jos älykäs ja rehellinen ihminen joutuu pitkään miettimään vastausta tuollaisiin.



Parempia kysymyksiä olisivat: Tuntuuko sinusta, että isäsi rakasti sinua lapsena? Miten hän sen sinusta osoitti? Miten etäinen tai läsnäoleva hän oli elämässäsi? Millaisia asioita muistat tehneesi ja kokeneesi isäsi kanssa?



JA noihinkin voi olla aika vaikea suoralta kädeltä vastata.



Se nyt vaan ON niin, ettei ihmisen lapsuudesta saa "totuutta" esiin millään kysymyskaavakkeella. Psykoterapiaa voi joutua käymään vuosia, ennenkuin ihmiselle muodostuu aito kuva lapsuudesta ja siitä, rakastiko ja tukiko vanhempi häntä lapsena riittävästi!!!!