Näin syntyvyyden lasku pysäytetään professori löi pöytään tärkeän ikärajan

Vierailija kirjoitti:

Lapsivihamieliset on vaan saaneet liikaa mediatilaa. Lapsiperheiden elämää esitellään ikävänä ja huonona valintana. Valtionkin taholta tuntuu olevan helpointa vaan kutsua maahan siirto laisia, koska uutta väkeä kumminkin tarvitaan. 

Monilla  valtioilla on lapsiperheiden tukemiseksi aktiivista perhepolitiikkaa jolla lisätty syntyvyyttä.  Ei olisi huono vaihtoehto meillekään. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö hän pitäisi lapsista. Pidän, paljonkin. Jaksaisin leikkiä kummilasteni kanssa tuntikausia, ja minusta on ihanaa olla heille turvallinen aikuinen. Tuttujen lasten kautta saan kaikkea sitä ihanaa, jota lapsiin liittyy.

Mutta oma lapsi tuntuu liian suurelta sitoutumiselta. Tarvitsen  paljon omaa tilaa. On pelottava ja ahdistava ajatus, että joku olisi minusta niin riippuvainen kuin oma lapsi. Joka varsinkin sen pikkulapsiajan ja lapsuusajan vaatisi multa niin jakamatonta huomiota. Se tuntuu ajatuksena tosi vieraalta. Eli vanhemmuus ei sovi minun luonteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsivihamieliset on vaan saaneet liikaa mediatilaa. Lapsiperheiden elämää esitellään ikävänä ja huonona valintana. Valtionkin taholta tuntuu olevan helpointa vaan kutsua maahan siirto laisia, koska uutta väkeä kumminkin tarvitaan. 

Monilla  valtioilla on lapsiperheiden tukemiseksi aktiivista perhepolitiikkaa jolla lisätty syntyvyyttä.  Ei olisi huono vaihtoehto meillekään. 

Olen huomannut, että etenkin somessa on jatkuvasti esillä lapsiperheellisten postaukset, joissa päivitellään kun elämä lasten kanssa on niin vaikeaa ja kiireistä. Vauva-arkikin ihan kamalaa ja uuvuttavaa kun ei jää omaa aikaa mihinkään. Lapsia hankkineet voisivat vähän miettiä, miten puhuvat lapsettomille omasta arjestaan

Parikymppisenä sitä alkaa kuvitella, että on pakko haluta, omistusasunto, puoliso, lapsia, koira, jne. Että perheen perustaminen vie elämää eteenpäin, ja pakkohan lapsia on olla vähintään siksi, etteivät joulut olisi yksinäisiä ja ankeita.

Lasten hankkiminen tuntuu ihmeelliseltä möykyltä, josta ei pääse yli, ali eikä läpi. Olen miettinyt, kuinka monta vuotta on vielä aikaa, ennen kuin lapset on hankittava ja elämä loppuu. Pitäisikö vielä mennä tälle työreissulle, näihin illanistujaisiin, noille festareille, ennen kuin on liian myöhäistä? Nyt on niin helpottunut ja onnellinen olo, että olen tehnyt päätöksen ettei elämäni tule etenemään tuon kaavan mukaan.