Miten kakkupohja voi olla toisille käittämättömän vaikeaa valmistaa
Munaa, sokeria, jauhoja, leivinjauhetta ja kakkuvuoka. Lopputulos leikataan verikaalisti, yleensä kolmeen osaan. kakun osia voi kostuttaa ihan millä lystää ja väliin voi pistää vaikka hapansilakkaa. Lopuksi voi päälle laittaa vaikka vatkattua kermaa. Miten kakun valmistaminen on toisille niin kovin vaikeaa?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että joku osaisi kertoa syyn tähän. Muuten olen ihan pystyvä keittiössä, mutta kakkupohja ei vaan onnistu.
Ohje on päin peetä, kyllä se muna ja sokeri pitää kunnolla vaahdottaa, siitä taikinasta tulee ilmavaa eikä jää lätyksi. Kuiva- aineet siivilä läpi ja edelleen käytetään vatkainta.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että joku osaisi kertoa syyn tähän. Muuten olen ihan pystyvä keittiössä, mutta kakkupohja ei vaan onnistu.
Millä ohjeella olet tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että joku osaisi kertoa syyn tähän. Muuten olen ihan pystyvä keittiössä, mutta kakkupohja ei vaan onnistu.
Sokeria ja kananmunia täytyy vatkata tarpeeksi kauan. Sokeri-kananmuna vaahto on sitten vasta valmista, kun vatkaimen vispilöistä valuvalla taikinalla voi tehdä kahdeksikon kulhossa olevan taikinan pintaan. Kananmunien on hyvä olla huoneenlämpöisiä. Jauho-leivinjauhe seos käännellään varovasti munavaahtoon vähän kerrallaan ja siivilän kautta. Kakkuvuoka on voideltu ja jauhettu korppujauholla (tai jotkut käyttävää mannaryynejä). Uuni 175c ja paistoaika noin 45 - 55 min, vähän uunista riippuen. Kannattaa kokeilla puutikulla (tulitikku tai varrastikku) tarttuuko siihen vielä taikinaa, mutta alkuvaiheessa ei auota uuninluukkua.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kakkupohjan aina kääretorttutaikinasta ja perunajauhoilla. Ei tarvitse leikata muuta, kuin haluamansa muotoiset palat. Ei takuulla lätsähdä. Jos olen oikein laiska, niin kuin monesti olen, rakennan kakun johonkin syvään uunivuokaan tai posliinikulhoon. Päälle voi laittaa kermaa ja koristetta reilusti, kun reunoja ei tarvitse miettiä. On älyttömän hyvää.
Taskuparkkia en halua edes kokeilla.
Perunajauho ei kyllä kakkuun kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että joku osaisi kertoa syyn tähän. Muuten olen ihan pystyvä keittiössä, mutta kakkupohja ei vaan onnistu.
Ohje on päin peetä, kyllä se muna ja sokeri pitää kunnolla vaahdottaa, siitä taikinasta tulee ilmavaa eikä jää lätyksi. Kuiva- aineet siivilä läpi ja edelleen käytetään vatkainta.
No jauhoja ei kyllä vatkata munavaahtoon. Taatusti lässähtää jos niin tekee. Jauhot käännellään varovasti vaahtoon. Mutta tietysti sillä tavalla perusteellisesti, että ei jää mitään jauhopaukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän: kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä. Kakku ei onnistu kylmistä kananmunista.
Kananmunat säilytetään huoneenlämmössä yleensäkin. Eikös niin ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien itsetehdyt kakkupohjat maistuu kananmunalle ?
Mistä tiedät? Mä en ole ikinä nähnyt kananmunan syövän mitään, edes kakkua.
Miksi kakkuun tulisi perunajauhoja?
Veikkaan että ongelmia tulee joko väärissä ainemäärissä tai siinä ettei porukka jaksa vatkata riittävän kauaa muna+ sokeri seosta vaahdoksi. Vatkaimellakin menee kohtalainen aika. Liikaa ei kuitenkaan kannata vatkata mutta ei se ihan äkkiä mene yli kuten kermavaahto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen kakkupohjan aina kääretorttutaikinasta ja perunajauhoilla. Ei tarvitse leikata muuta, kuin haluamansa muotoiset palat. Ei takuulla lätsähdä. Jos olen oikein laiska, niin kuin monesti olen, rakennan kakun johonkin syvään uunivuokaan tai posliinikulhoon. Päälle voi laittaa kermaa ja koristetta reilusti, kun reunoja ei tarvitse miettiä. On älyttömän hyvää.
Taskuparkkia en halua edes kokeilla.
Perunajauho ei kyllä kakkuun kuulu.
Kuluupas, hiekkakakkuun. Kääretortussa voi käyttää pelkkää perunajauhoa ja syntyy gluteeniton torttu.
Aika kokematon leipuri olet jos et tätä tiennyt.
https://www.valio.fi/reseptit/hiekkakakku/
https://kotiliesi.fi/resepti/kaaretorttu/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että joku osaisi kertoa syyn tähän. Muuten olen ihan pystyvä keittiössä, mutta kakkupohja ei vaan onnistu.
Millä ohjeella olet tehnyt?
Useilla eri ohjeilla ja epäonnistunut yhtä monilla. Enää en saa harjoitustakaan kun lapseni kielsi minua tekemästä enää syntymäpäiväkakkuja. Se oli ainoa syy yrittää uudestaan ja uudestaan.
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Onko tuo rakettitiedettä? Väristä näkee kun on kypsää tai hammastikulla testaa ja siihen ei jää mitään kiinni?
Vierailija kirjoitti:
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Onko tuo rakettitiedettä? Väristä näkee kun on kypsää tai hammastikulla testaa ja siihen ei jää mitään kiinni?
Aineet sekaisin, voideltuun kakku vuokaan ja uuniin.
En voi syödä munia enkä gluteenia. Osaatko neuvoa munattoman,gluteenittoman kakun?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien itsetehdyt kakkupohjat maistuu kananmunalle ?
jäänyt raa'aksi
Perunajauho on tärkkelystä joka sitoo aineita? Peruna on/oli suomen hienoin raaka aine. Jos haluaa ilmaavaa leivontaa, siihen ei todellakaan kuulu perunajauho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verikaali kuulostaa kauhean brutaalilta
Niinpä ja hapansilakkaa väliin ja päälle kermavaahtoa. Ei taida vieraat tietää, miltä ap:n kakku maistuu ja minä en haluakaan tietää.
Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Ap on vaihtanut silkon hapansilakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän: kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä. Kakku ei onnistu kylmistä kananmunista.
Ihan hyvin on kylmistä aina onnistunut
Vierailija kirjoitti:
Minä tiedän: kananmunien tulee olla huoneenlämpöisiä. Kakku ei onnistu kylmistä kananmunista.
Eikä liian tuoreista. Ne saavat olla jopa kuukauden vanhoja, jotta vatkautuvat hyvin.
Minä teen kakkupohjan aina kääretorttutaikinasta ja perunajauhoilla. Ei tarvitse leikata muuta, kuin haluamansa muotoiset palat. Ei takuulla lätsähdä. Jos olen oikein laiska, niin kuin monesti olen, rakennan kakun johonkin syvään uunivuokaan tai posliinikulhoon. Päälle voi laittaa kermaa ja koristetta reilusti, kun reunoja ei tarvitse miettiä. On älyttömän hyvää.
Taskuparkkia en halua edes kokeilla.