Miltä se tuntuu kun ihastus osoittaa julkisesti hellyyttä sinulle?

Kun mietin, niin suhteeni on ollut erittäin kylmiä millekkään tunteiden näytölle.

Ap.

Ihmiset on varsin pidättyväisiä. Täytyy olla vahvoja tunteita, että spontaanisti tulee halu lempeillä muiden edessä. Jotkut varmaan esittää myös. 

Ainahan on mukavaa, jos ihastuksenkohde tuntee samoin ja ottaa vaikka kädestä kiinni, taputtaa tai pussaa julkisesti. Silloin se tosin harvoin on ollut pelkkä ihastuksen kohde vaan jonkinmoinen suhdeviritelmä on jo alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on mukavaa, jos ihastuksenkohde tuntee samoin ja ottaa vaikka kädestä kiinni, taputtaa tai pussaa julkisesti. Silloin se tosin harvoin on ollut pelkkä ihastuksen kohde vaan jonkinmoinen suhdeviritelmä on jo alkanut.

Uskon myös, että silloin ollaan jo syvemmällä kuin ihastuneena,  jos aletaan kaulailemaan lemmekkäästi julkksesti. 

Yleensä ihmiset korkeintaan eron hetkellä suukottaa toisiaan julkisesti. Vaikka lentokentällä. Humalaiset toki paarissa ym. 

En ole kokenut. Yleensä ihmettelen, että kuinka neutraalisti jotkut uudet parit käyttäytyy. Joistakin ei edes tiedä, että ovat pari. 

Suutelimme intohimoisesti. En ole koskaan kokenut mitään yhtä ihanaa. Ensimmäinen poika, jota teininä tapailin, otti minua aina kädestä kiinni kävellessämme tai elokuvissa. Sekin tuntui ihanalta. Myöhemmin yksi mies, johon olin vähän tutustunut, tarttui käteeni kun tulimme elokuvista. Tunsin itseni kiusaantuneeksi ja noloksi tästä ja muutamasta muusta hänen lähestymisestään. Ei olisi ikinä pitänyt aloittaa suhdetta hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suutelimme intohimoisesti. En ole koskaan kokenut mitään yhtä ihanaa. Ensimmäinen poika, jota teininä tapailin, otti minua aina kädestä kiinni kävellessämme tai elokuvissa. Sekin tuntui ihanalta. Myöhemmin yksi mies, johon olin vähän tutustunut, tarttui käteeni kun tulimme elokuvista. Tunsin itseni kiusaantuneeksi ja noloksi tästä ja muutamasta muusta hänen lähestymisestään. Ei olisi ikinä pitänyt aloittaa suhdetta hänen kanssaan. 

Tätä olen joskus ajatellut, että kun ihminen ei ole oikean ihmisen kanssa, ei hän myöskään halua hempeillä muiden nähden. Intohimo taas näyttäytyy tunteiden näyttäytymisenä vaikka nakkikioski jonossa. Sitä ei silloin ajattele muuta, vaan on tunteidensa vallassa. 

En kyllä tiedä oliko tällä näkijöitä, mutta aikoinaan tapailin miestä joka otti minua ihan spontaanisti kädestä kiinni kun käveltiin. Tuo tuntui tosi ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Kun mietin, niin suhteeni on ollut erittäin kylmiä millekkään tunteiden näytölle.

Ap.

Sama. Alunperinkin sitä on vain ajauduttu yhteen ja kaikki on alusta saakka ollut maksimissaan kädenlämpöistä ja sellaista oisko vaiko eikö ja aivan sama. Ei ole ollut ihmeemmin mitään hellyyttä eikä hiplailujakaan vaan seksiinkin on siirrytty suht suoraviivaisesti eikä aina ole ollut sitäkään.

Itse tajusin vasta muutama vuosi sitten, että olen oikeasti romantikko joka kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä.

Riippuu tilanteesta. Joskus joku pelkkä kädestä ottaminen voi tuntua vatsan pohjassa asti, saati sitten ihana halaus tai suudelma vaikka kadulla kesken lenkin. Toisaalta jos toinen alkaa lääppimään vaikka jossain kauppajonossa niin se voi tuntua ainoastaan kiusalliselta, koska edes parhaimmassa ihastuksessa en halua vaivaannuttaa muita ihmisiä sillä että joutuvat katsomaan metrin päästä toisten intiimejä hetkiä. Mieskin antaa paremman kuvan itsestään kun tietää milloin on sopiva hetki millekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suutelimme intohimoisesti. En ole koskaan kokenut mitään yhtä ihanaa. Ensimmäinen poika, jota teininä tapailin, otti minua aina kädestä kiinni kävellessämme tai elokuvissa. Sekin tuntui ihanalta. Myöhemmin yksi mies, johon olin vähän tutustunut, tarttui käteeni kun tulimme elokuvista. Tunsin itseni kiusaantuneeksi ja noloksi tästä ja muutamasta muusta hänen lähestymisestään. Ei olisi ikinä pitänyt aloittaa suhdetta hänen kanssaan. 

 

Tätä olen joskus ajatellut, että kun ihminen ei ole oikean ihmisen kanssa, ei hän myöskään halua hempeillä muiden nähden. Intohimo taas näyttäytyy tunteiden näyttäytymisenä vaikka nakkikioski jonossa. Sitä ei silloin ajattele muuta, vaan on tunteidensa vallassa. 

Joo. Tuntuu, että valitsin silloin juuri sen väärän ihmisen ja jätin hänet, jonka kanssa olimme oikeasti rakastuneita. Kiva elää näiden omien virheliikkeidensä seurausten kanssa, mutta elämä on. 

Kivaltahan se tuntuu Rouhaisee syvältä, että on rakastettu.

En vaan tykkää, että liikaa hempeillään. Ehkä se pieni suukko silloin tällöin. Pieni pepusta puristus. Nämä saa tehdä kauppajonossa ja illanvietossa. Ei mitään kielareita, intohimoista lätinää ja märinää. "mää Rrrrakastan sua!" Mies kyllä tietää, että vitsinä ja kiusotellessaan voisi yrittääkin.

Mies on meillä monella tapaa romanttisempi osapuoli. Mä olen todella surkea näyttämään tunteitani teoin. Ihanaa, että se pitää meitä tuollainkin pinnalla. Tykkään. Olen mä ehkä verbaalimpi, mutta ei meillä rakkautta viljellä joka viikko, jos kuukausikaan sanoin. Pusutellaan ja halaillaan kyllä ja käsihipaisuja, kädestä pitoa jne. päivittäin.

30 vuotta on silti kantanut.

Luulin nuorempana, että ei tässä ole mitään tarvetta alkaa keskellä katua "kutemaan".  Olen tällä hetkellä kuitenkin niin ihastunut erääseen mieheen, että suutelin häntä vaikka lihatiskillä,  jos vaan saisin tilaisuuden. Kaipaan kunnon romantiikkaa, lässytystä ja ihan sitä kaikkea. Mutta siis sen oikean ihmisen kanssa. 

Opiskeluaikana yksi poika, joka oli kiinnostunut minusta, pyysi minua mukaan eräisiin juhliin. Siellä hän yritti halailla minua ja ärhenteli omistavasti toiselle pojalle, jonka kanssa juttelin. Hän yritti kammeta minut myös viereensä sängylle istumaan, pyysi mukaan sekasaunaan ym. Tunsin itseni noloksi ja vetäydyin noissa tilanteissa. En ollut valmis etenemään ystävyydestä. Olimme varmasti molemmat kokemattomia silloin. Hän oli mielestäni liian hanakka viemään asioita eteenpäin ja vielä kaikkien muiden nähden. En lämmennyt hänelle ja lopulta emme edes suudelleet. Mielestäni oli nimenomaan kiusallista se, että juhlissa ja samassa koulussa oli paljon hänen kavereitaan. En ole koskaan halunnut sellaista asetelmaa seurustelussa.

Nolottaa.

Kerran olen kokenut js se oli taianomainen ja kaunis hetki. Sanoisin, että elämäni kaunein. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana yksi poika, joka oli kiinnostunut minusta, pyysi minua mukaan eräisiin juhliin. Siellä hän yritti halailla minua ja ärhenteli omistavasti toiselle pojalle, jonka kanssa juttelin. Hän yritti kammeta minut myös viereensä sängylle istumaan, pyysi mukaan sekasaunaan ym. Tunsin itseni noloksi ja vetäydyin noissa tilanteissa. En ollut valmis etenemään ystävyydestä. Olimme varmasti molemmat kokemattomia silloin. Hän oli mielestäni liian hanakka viemään asioita eteenpäin ja vielä kaikkien muiden nähden. En lämmennyt hänelle ja lopulta emme edes suudelleet. Mielestäni oli nimenomaan kiusallista se, että juhlissa ja samassa koulussa oli paljon hänen kavereitaan. En ole koskaan halunnut sellaista asetelmaa seurustelussa.

Olitko jännä vai kiltti tyttö...

Suostun enää suhteeseen, jossa ei hävetä rakastavansa toista. Mistä sen vaan tietäisi, että mies ei olisi tällainen "häpeäjä" joka käveleekin mielummin metrin hajuraon päässä..

Ihanalle, epätodelliselle, onnekkaalle