Miksi nelikymppisenä ei jaksa enää mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset on kyllä taas taattua vauvapalstaa. Nyt pitäisi siis uskoa että palsta on täynnä elämänsä kunnossa olevia keski-ikäisiä triathlonharrastajia ja ultrajuoksijoita, jotka syövät aina oikein ja nukkuvat tarpeeksi, vaikka hoitavat tietenkin samalla kunnialla sen Erittäin Vaativan Asiantuntijatyönsä. 🤡

Ja ap itse kuuluu tähän samaan triathlonharrastajien kerhoon.😂 Mitään vikaahan hänessä itsessään ei ole, pirun sohva kun ahmii sisuksiinsa keski-ikäisiä rouvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin todella huolissani, jos en jaksaisi töiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Ei ole tervettä.

n48

No veriarvot sun muut on tsekattu viimeksi kaksi viikkoa sitten, ihan priimaa. Painoindeksi 22 eli vähemmän kuin nelikymppisellä yleensä. Mutta muutenkin porukka jäi nyt näköjään täysin jumiin siihen jaksamisen fyysiseen puoleen kun itse tarkoitin enemmän sitä että ei jaksa henkisestikään, ei viitsi, ei innostu. Toki sekin voi olla terveysongelma, mutta vaikeammin diagnosoitavissa jos esimerkiksi ei ole selvästi masentunut. Ap

Se perustuu ihan tutkimuksiin, että elintavat vaikuttaa mielenterveyteen. Passiivisena tilanteen vietävissä oleminen passivoi myös aivoja. 

Niin siis minä harrastan raskasta liikuntaa pari-k

Eli treenaat väärin, nukut liian vähän tai syömiset ovat päin persettä. Ei se sen kummempaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin todella huolissani, jos en jaksaisi töiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Ei ole tervettä.

n48

No veriarvot sun muut on tsekattu viimeksi kaksi viikkoa sitten, ihan priimaa. Painoindeksi 22 eli vähemmän kuin nelikymppisellä yleensä. Mutta muutenkin porukka jäi nyt näköjään täysin jumiin siihen jaksamisen fyysiseen puoleen kun itse tarkoitin enemmän sitä että ei jaksa henkisestikään, ei viitsi, ei innostu. Toki sekin voi olla terveysongelma, mutta vaikeammin diagnosoitavissa jos esimerkiksi ei ole selvästi masentunut. Ap

Se perustuu ihan tutkimuksiin, että elintavat vaikuttaa mielenterveyteen. Passiivisena tilanteen vietävissä oleminen passivoi myös aivoja. 

Niin siis minä harrastan raskasta liikuntaa pari-k

No mene nukkumaan. Kai sitä nyt jo 40v iässä pitäisi tietää, että väsymys ei poistu ruikuttamalla, vaan pitää nukkua/levätä. Jos taasen on jatkuvasti väsynyt levosta huolimatta, katse jääkaappiin. 

Olen 40 v., käyn sekä töissä että opiskelen toista yliopistotutkintoa. Olen jaksavampi ja paremmassa kunnossa kuin 10 v. sitten kun oli pieni lapsi hoidetavana. Pikkulapsiaika ei sopinut minulle ollenkaan jatkuvine tauteineen.

Liikun paljon, vaikka inhoan melkein kaikkea liikuntaa. Tärkeintä on vain löytää ne lajit mistä pitää. Minulla ne ovat uinti, (etä)jooga ja (etä)pilates, joita harrastan melkein joka päivä, usein kahdestikin. Inhoan kuntosaleja ja melkein kaikkia säitä, mutta vuosikausia yritin harrastaa saliharjoittelua ja lenkkeilyä ja syytin itseäni siitä kun ei sujunut eikä huvittanut. Nykyään oikein odotan että pääsen uimahalliin tai ihanalle joogatunnille kynttilänvaloon.

-Uniapnea. Kannattaa tutkituttaa ja aluksi ostaa vaikka kuorsaussprayta apteekista joka avaa nielua yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle. 

Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.

Menet lenkille tai salille, jne suoraan töistä. Kaupassa käyt viikonloppuisin. Teet isompia annoksia ruokaa ettei joka päivä ole kiire sinne hellan viereen, jne. 

Mä olen toiminut noin ihan nuoresta tai siis siitä saakka kun omilleni muutin, mutta tunnistan just tuon ap:n mainitseman ettei mitään jaksaisi enää näin +40veenä eikä mikään erityisemmin innostakaan vaan sitä vaan tekee ja suorittaa arkea kuin robotti. Aamuista alkaen on tietty rytmi ja vapaapäivinäkin herään samaan aikaan eli huolehdin säännöllisestä unirytmistä, en käytä päihteitä ja elän melko terveellisesti ja jopa kurinalaisestikin (esim siis moniin ikäisiini työkavereihin verrattuna). Nekään ei tunnu jaksavan sen kummemmin mitään ja yhteistä tuntuu olevan kaikille sellainen tietynlainen evvk ja aivan sama-fiilis eli enää ei ole minkäänlaista tulevaisuuden suunnitelmaa eikä toivoakaan (paremmasta) kuten nuorempana. En tiedä johtuuko iästä vai hormoneista (miehilläkin on kyllä ihan samaa) vaiko kenties korona-ajasta koska sen jälkeen tämä minusta vyöryi kunnolla päälle kaikilla. Toisaalta nykyaika on aika masentavaa kun miettii maailmantilannetta ja sitä vielä media lietsoo todellista pahemmaksi eli kaikkialta vaan toitotetaan kaikkea kamaluutta ja kuinka peestä se ja tämä on.

Ihan kuin kaikki hyvä olisi kadonnut maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset on kyllä taas taattua vauvapalstaa. Nyt pitäisi siis uskoa että palsta on täynnä elämänsä kunnossa olevia keski-ikäisiä triathlonharrastajia ja ultrajuoksijoita, jotka syövät aina oikein ja nukkuvat tarpeeksi, vaikka hoitavat tietenkin samalla kunnialla sen Erittäin Vaativan Asiantuntijatyönsä. 🤡

Minulla on työ, harrastuksia, ystäviä, jne ja jaksan elää aktiivista elämää. Ja nyt pitäisi myötäillä aloitusta ettei jaksa mitään? 

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle. 

Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.

Menet lenkille tai salille, jne suoraan töistä. Kaupassa käyt viikonloppuisin. Teet isompia annoksia ruokaa ettei joka päivä ole kiire sinne hellan viereen, jne. 

 

&nb

Ei johdu iästä eikä johdu hormoneista. Sitä kutsutaan nimellä masennus, jos mikään ei kiinnosta eikä ole tulevaisuudensuunnitelmia. Jos tuo olisi ikä- tai hormoonikysymys, kaikki yli 40-vuotiaat makaisivat sohvalla evvk-asenteella. Niinhän ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaukset on kyllä taas taattua vauvapalstaa. Nyt pitäisi siis uskoa että palsta on täynnä elämänsä kunnossa olevia keski-ikäisiä triathlonharrastajia ja ultrajuoksijoita, jotka syövät aina oikein ja nukkuvat tarpeeksi, vaikka hoitavat tietenkin samalla kunnialla sen Erittäin Vaativan Asiantuntijatyönsä. 🤡

Lapseni ovat nyt itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ja se on vapauttanut resursseja pitää itsestäni parempaa huolta.

N43

5-kymppisenä alkoi väsyttää, nyt väsyttää vielä enemmän.

t. 6-kymppinen

Ei se nii mystistä oo. Se johtuu niiku väsähtämisestä.   Kynis.mi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin todella huolissani, jos en jaksaisi töiden lisäksi muuta kuin maata sohvalla. Ei ole tervettä.

n48

No veriarvot sun muut on tsekattu viimeksi kaksi viikkoa sitten, ihan priimaa. Painoindeksi 22 eli vähemmän kuin nelikymppisellä yleensä. Mutta muutenkin porukka jäi nyt näköjään täysin jumiin siihen jaksamisen fyysiseen puoleen kun itse tarkoitin enemmän sitä että ei jaksa henkisestikään, ei viitsi, ei innostu. Toki sekin voi olla terveysongelma, mutta vaikeammin diagnosoitavissa jos esimerkiksi ei ole selvästi masentunut. Ap

Se perustuu ihan tutkimuksiin, että elintavat vaikuttaa mielenterveyteen. Passiivisena tilanteen vietävissä oleminen passivoi myös aivoja. 

Niin siis minä harrastan raskasta liikuntaa pari-k

Ruokavalio, liikunta ja lepo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nyt nelivitosena elämäni kunnossa. Aloin muutama vuosi sitten kohottaa kuntoani ja nyt on energiaa vaikka muille jakaa. Joskus kolmikymppisenä oli päässyt kunto laskemaan niin että energiaa oli vähemmän. Kuntoilu nosti energiatasot takaisin korkealle. 

Kerro mitä teit? Tälleen vajaa 40-v tunnistaa hyvin miten se sohva kutsuu töiden, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton jälkeen eikä todella tee mieli lenkille. Nyt tosin päätin et teen tässä muutoksen.. alkaa näkymään liikaa kehossa laiskottelu. Vielä 5-10v sitten olin ihan eri ihminen.

Menet lenkille tai salille, jne suoraan töistä. Kaupassa käyt viikonloppuisin. Teet isompia annoksia ruokaa ettei joka päivä ole kiire sinne hellan viereen, jne.

Ei johdu iästä eikä johdu hormoneista. Sitä kutsutaan nimellä masennus, jos mikään ei kiinnosta eikä ole tulevaisuudensuunnitelmia. Jos tuo olisi ikä- tai hormoonikysymys, kaikki yli 40-vuotiaat makaisivat sohvalla evvk-asenteella. Niinhän ei ole. 

Totta. Toisaalta yksilöllisesti erot ovat suuria. Mulle hormonikorvaushoito toi takaisin elämänilon ja uteliaisuuden, juuri ne samat, jotka luulin kadottaneeni iäksi. Ei se aina ole masennustakaan.

No kauanko tuota on jatkunut? Onko ollut stressiä, hautajaisia, eroja, muuttoja tmv? Jos se on kausi, joka lähtee rautakuurilla tai vitamiineilla. Tai muuta joku rutiinissa. Eräs aikuiskouluttaja sanoi, että joi aamukahvin eri mukista kuin yleensä. Että joka päivä joku pieni asia joka erottaa sen eilisestä. Eteenpäin vaan koko ajan.

Minusta tuntuu, että elämä on vasta kunnolla alkamassa näin 40v tienoilla. Lapset ovat jo isoja eikä elämä ole enää jatkuvaa ruuhkavuosirumbaa, jossa juoksee puolikuolleena paikasta toiseen. Tulevaisuudelle on paljonkin suunnitelmia ja oikein odotan, että nuo kaksi nuorintakin lasta lentävät omilleen ja pääsemme mieheni kanssa nauttimaan omiin itseihimme keskittymisestä vuosien tauon jälkeen. 

Ongelma on asenteessa. Kun sisäinen (ja ulkoinen) puhe on jatkuvaa negatiivisuutta ja valittamista, ei varmasti ole voimia mihinkään. Ap:kin oikein velloo omassa voimattomuudessan sen sijaan, että tekisi asialle jotain. 

Keski-ikä on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä. Kun oma elämäntehtävä ei ollut tähän ikään mennessä oikein auennut omaa mukavuudenhalukuttaan jää vaan passiivisena paikoilleen. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys: kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen? Jos meissä on rohkeutta pysähtyä ja tarkastella elämäämme oikeasti, voi keski-iästä tulla ikä, jossa saamme herätä kokonaan uuteen eloon. 

monet 40+ ovat elämänsä kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että elintavoissasi on jotain pahasti pielessä. Minä olen 51, teen töitä, opiskelen uutta ammattia ja uutta kieltä, nostelen kuntosalilla painoja 4 kertaa viikossa ja käyn tapahtumissa, keikoilla ja ystävien kanssa milloin missäkin. Että en osaa kyllä sanoa, missä kohtaa elämää sitä pakosti vajoaa sohvan pohjalle. 

Paljonko sinulla jää päivässä aikaa vain pysähtyä ja olla? 

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikä on oikea aika kysyä itseltä pari tiukkaa kysymystä. Kun oma elämäntehtävä ei ollut tähän ikään mennessä oikein auennut omaa mukavuudenhalukuttaan jää vaan passiivisena paikoilleen. Jos edes hetkeksi uskallamme lakata juoksemasta siinä oravanpyörässä, jonka olemme itsellemme ehtineet luoda, saattaa mieleemme nousta kysymys: kuka minua käskee ja kenen takia tätä kaikkea teen? Jos meissä on rohkeutta pysähtyä ja tarkastella elämäämme oikeasti, voi keski-iästä tulla ikä, jossa saamme herätä kokonaan uuteen eloon. 

Keski-iän suurin sudenkuoppa onkin huolella rakennettu elämä, josta vaivihkaa on tullut vankila. Korkkarit kattoon skumppalasi kädessä ja överihenkistymään jollain niistä lukemattomista työpajoista, joita keski-ikäisille on tarjolla pilvinpimein.