Miksi vanhemmiten ihmiset muuttuu sisäänpäinkääntyneiksi eivätkä halua tutustua uusiin ihmisiin? Tarkoitan nyt yli 70-vuotiaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70v ei ole vanhus. Katsokaa nyt vaikka 73v Sikke Sumaria, joka on Italiassa asuntoa ostamassa ja perustamassa pientä lomabisnestä. Tai 80v Arja Saionmaata, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa.

Eipä ap mitään vanhuksista puhunutkaan. Mutta vanhoja 70-vuotiaat jo ovat, vaikka eläisivät miten aktiivista elämää. 

Vanhus ja vanha ovat sama asia. Vai onko taas joku milleniaali-einstein keksinyt että nämä oliskin ihan eri asioita?  Nykyaikana kun ei voi puhua asioista enää niiden oikeilla nimillä, kaikki koetaan loukkauksena.

Vanhat ON vanhuksia. Ihan sama mikä niiden vointi on. Vanhuus tulee kun elää vanhaksi. Nuoruus eletään kun keho on nuori. Jne. 

Ei huvita enää muut immeiset ja paskanjauhanta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että on elämässään jo niin paljon erilaisia  ihmisiä nähnyt, uteliaisuus on tullut tyydytettyä ja pääsee helpommalla kun ei tarvitse enää elämäntarinaansa kertoa uusille tuttavuuksille, eikä myöskään ehkä jaksa jakaa enää uuden tuttavuuden iloja ja murheita. Viihtyy vanhoissa piireissä tai yksin.

Uusi tuttavuus..70v? eikös tuon ikäinen hae IKÄISTÄÄN SEURAA???

Minä en jonkun jorma 70 vee kanssa jaksais jorista MINUUTTIAKAAN

Onpa tosi suuri menetys Jormalle, kun ei noin ihanan ja positiivisen ihmisen kanssa pääse juttelemaan :D

Jorma on panomies ja sami sykkö on h.omo.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tutustua uusiin ihmisiin? Olen 50v, enkä ole ikinä tuota ymmärtänyt, että oikein varta vasten halutaan tutustua uusiin ihmisiin. Että se on pääpaino joidenkin asioiden tekemisessä, että tutustuu uusiin ihmisiin. Kuten vaikka suositellaan lähtemään yksin matkalle tai ravintolaan tai työpaikan illanviettoihin, jotta voi tutustua uusiin ihmisiin. 

Siis miksi? Kyllähän sitä ihminen uusia ihmisiä tapaa väkisinkin, halusi tai ei ja joihinkin tutustuu paremmin kuin toisiin, mutta miksi se olisi jonkunlainen päätavoite elämässä?

Joillekin riittää ne ihmiset, jotka elämässä jo on.

No tämä! Mikä itseisarvo on ihmisiin tutustuminen. En kaipaa yhtään uusia ihmisiä elämääni, nykyisiäkään ei tule tavattua tarpeeksi.

Jotkut 20v:tkö noita suosituksia kirjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

70v ei ole vanhus. Katsokaa nyt vaikka 73v Sikke Sumaria, joka on Italiassa asuntoa ostamassa ja perustamassa pientä lomabisnestä. Tai 80v Arja Saionmaata, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa.

Eikö nää etsi seuraa???

Ovat antisosiaalisia?

OVAT POIKKEAVIA, kaikki muut 70 veeon hirveitä läskimummoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70v ei ole vanhus. Katsokaa nyt vaikka 73v Sikke Sumaria, joka on Italiassa asuntoa ostamassa ja perustamassa pientä lomabisnestä. Tai 80v Arja Saionmaata, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa.

Eipä ap mitään vanhuksista puhunutkaan. Mutta vanhoja 70-vuotiaat jo ovat, vaikka eläisivät miten aktiivista elämää. 

Vanhus ja vanha ovat sama asia. Vai onko taas joku milleniaali-einstein keksinyt että nämä oliskin ihan eri asioita?  Nykyaikana kun ei voi puhua asioista enää niiden oikeilla nimillä, kaikki koetaan loukkauksena.

Vanhat ON vanhuksia. Ihan sama mikä niiden vointi on. Vanhuus tulee kun elää vanhaksi. Nuoruus eletään kun keho on nuori. Jne. 

Nykypäivän 70-vuotiaista moni on niin vedossa, että on vaikea puhua heistä vanhuksina.

Ihmisiin voi kyllästyä. Mietin nyt jo 70 vuotta kaikenlaisten ihmisten kanssa, joista jotkut on ihan ääliöitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monestakin syystä. Ei ole energiaa, on kipuja, huono kuulo, ei enää jaksa kiinnostaa vieraiden asiat. 

No höpöhpöpöpöpp, ei ole kipuja ja kuulokin on hyvä, ei vaan kiinnosta kenenkään asiat, ei ole koskaan kiinnostanut!

 

 

On se nyt kumma jos ei edes vanhana saa olla sellainen , kuin haluaa/millainen on, vaan pitäisi mieltyttää jotakin sukulaista(sinua siis). Ihan naurettavaa vaatia minkään ikäistä ihmistä tutustumaan vieraisiin ihmisiin, jos ihmistä ei itseään asia kiinnosta. Miksi edes vaadit, että yli 70v pitöisi jaksaa kiinnostua vieraista ihmisistä? Miksi kenenkään pitäisi, jos ei halua???

Minä ainakin ajon vanha viis piitata siitä, mitä joku minusta ajattelee, enkä tanssi kenenkään pillin mukaan. Jos en halua tutustua kehenkään en varmasti tutus

Noin juuri. Oon 67,joidenkin mielestä vanha mutta en omasta mielestä,ja ei kiinnosta yhtään uudet tutut. Uudet jutut kyllä,ja en kyllä piittaa mitä muut ajattelee tekemisistäni. Meen juttuihin mukaan jos huvittaa,mutta en jos siltä tuntuu. Enkä ole mieliksi kenellekään, uskallan sanoa mitä haluan. Mutta en ole epäkohtelias tai ilkeä. Ihan parasta elämän aikaa. Ymmärrän hyvin oman iän,ja ihan realistisesti ajattelen niin että huominen voi tuoda muutoksen huonompaan,mutta eihän kukaan tiedä huomisesta ja omasta toimintakyvystä, nuoremmatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että on elämässään jo niin paljon erilaisia  ihmisiä nähnyt, uteliaisuus on tullut tyydytettyä ja pääsee helpommalla kun ei tarvitse enää elämäntarinaansa kertoa uusille tuttavuuksille, eikä myöskään ehkä jaksa jakaa enää uuden tuttavuuden iloja ja murheita. Viihtyy vanhoissa piireissä tai yksin.

Uusi tuttavuus..70v? eikös tuon ikäinen hae IKÄISTÄÄN SEURAA???

Minä en jonkun jorma 70 vee kanssa jaksais jorista MINUUTTIAKAAN

Onpa tosi suuri menetys Jormalle, kun ei noin ihanan ja positiivisen ihmisen kanssa pääse juttelemaan :D

Jorma on panomies ja sami sykkö on h.omo.

Pulkkinen vai Uotinen? 

Omat vanhempani ovat yli 70-vuotiaita ja heillä ei ole aikaa mihinkään muuhun, kuin veljeni lasten hoitamiseen. Veli vaimoineen pitää vanhempiamme ilmaisina lastenhoitajina ja siinä sivussa vanhempani huolehtivat myös veljeni omakotitalon vuosia kestäneestä remontista, pihatöistä ja ties mistä. Eli eipä ole aikaa sosiaalisille suhteille. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa tutustua 7o vuotiaaseen?

EI EDES 70vuotias HALUA tutustua 70 vuotiaaseen???

Toivotaan, et kuolet jo tänään, muutoin loppuelämäsi on täynnä ahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on muuten surullista ,äitini on vasta päälle 60v mutta ei enää halua käydä mistään. Jopa lenkille lähtö vaikeaa. Ennen kierreltiin kirpputoreja yhdessä vielä kun oli päälle 50v. En tiedä tapahtuuko tuossa päälle 60v jotain. Toisaalta työpaikalla tunnen tuon ikäisiä ihmisiä jotka harrastaa ja reissailee. Toisaalta se on äitini  oma päätös jos haluaa olla vain kotona, mutta olen huomannut alamäen hänen mielialassa . 

Olen yli 60 v., ja käyn kirpparilla kerran vuodessa ostamassa talveksi villasukkia. Sieltä löytyy mummojen kutomia. Minusta ei saa kirppariseuraa, mutta lenkkikaveri olisi aina mukava. 

Mistä tiedät että ne on mummojen kutomia,onko niissä neulojan ikä. Olen ikäni neulonut villasukkia ja nyt olen reilu nelikymppinen. Aika suppeasti ajateltu.

Minä en ole ikinä erityisemmin halunnut tutustua ihmisiin tai kaivannut ympärilleni isoa sosiaalista verkostoa. Tuskin tulen tekemään sitä seitsemänkymppisenäkään.

Tuskin kyseessä on millään lailla ikään liittyvä asia. Me ihmiset vaan olemme erilaisia. Ja ehkä jonkun kohdalla kyse voi olla siitä, että vihdoin eläkeiässä uskaltaa elää kuten haluaa ja ei enää jaksa välittää ns. yleisistä sosiaalisista normeista.

Äitini on 80-vuotias ja hän on todella aktiivinen ja avoin ja kasvattaaa ystäväpiiriään jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70v ei ole vanhus. Katsokaa nyt vaikka 73v Sikke Sumaria, joka on Italiassa asuntoa ostamassa ja perustamassa pientä lomabisnestä. Tai 80v Arja Saionmaata, jolla on koko ajan monta rautaa tulessa.

Eipä ap mitään vanhuksista puhunutkaan. Mutta vanhoja 70-vuotiaat jo ovat, vaikka eläisivät miten aktiivista elämää. 

Vanhus ja vanha ovat sama asia. Vai onko taas joku milleniaali-einstein keksinyt että nämä oliskin ihan eri asioita?  Nykyaikana kun ei voi puhua asioista enää niiden oikeilla nimillä, kaikki koetaan loukkauksena.

Vanhat ON vanhuksia. Ihan sama mikä niiden vointi on. Vanhuus tulee kun elää vanhaksi. Nuoruus eletään kun keho on nuori. Jne. 

Nykypäivän 70-vuotiaista moni on niin vedossa, että on vaikea puhua heistä vanhuksina.

Lakkaako 5-vuotias olemasta sulle lapsi, jos hän on pikkuvanha ja puhuu paljon aikuisten juttuja ja harrastaa aikuisten lajeja? Sittenkö hän on sulle aikuinen?

"Nykypäivän 70-vuotiaista moni on niin vedossa, että on vaikea puhua heistä vanhuksina." 

Ei ole ollenkaan vaikeaa, vanhus on vanhus, vanhus ei ole keski-ikäinen, nuori eikä lapsi. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää. 

Ne "vedossa olevat" vanhuksetkin kyllä tuntevat ikänsä luissaan ja lihoissaan, ja niilläkin on vanhuuden vaivansa. Vanhus on vähän kuin zombi, elävä kuollut. Keho on jo pitkälti kuollut ja hajonnut, mutta liikkuu vielä. 

Täytän ensi vuonna 70. En jaksa tutustua uusiin ihmisiin. Viimeksi kun tapasin pari ihmistä vuosien takaa niin olin ihmeissäni kun olivat riitautuneet lastensa, sukulaistensa ja naapureittensa kanssa. Uskoisin olevani seuraava vihan kohde. Ja nyt pitäisi mennä synttäreille. Muita ei ole tulossa.?

Oikeasti olen yrittänyt pitää yhteyttä. En vaan jaksa kuunnella yksipuolisesti jaarittelua sairauksista. Itsekään en ole ihan terve mutta en viitsi väsyttää kertoa niistä kerran toisensa perään.

Joskus jotain positiivista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monestakin syystä. Ei ole energiaa, on kipuja, huono kuulo, ei enää jaksa kiinnostaa vieraiden asiat. 

No höpöhpöpöpöpp, ei ole kipuja ja kuulokin on hyvä, ei vaan kiinnosta kenenkään asiat, ei ole koskaan kiinnostanut!

 

 

On se nyt kumma jos ei edes vanhana saa olla sellainen , kuin haluaa/millainen on, vaan pitäisi mieltyttää jotakin sukulaista(sinua siis). Ihan naurettavaa vaatia minkään ikäistä ihmistä tutustumaan vieraisiin ihmisiin, jos ihmistä ei itseään asia kiinnosta. Miksi edes vaadit, että yli 70v pitöisi jaksaa kiinnostua vieraista ihmisistä? Miksi kenenkään pitäisi, jos ei halua???

Minä ainakin ajon vanha viis piitata siitä, mitä joku minusta ajattelee, enkä tanssi kenenkään pillin mukaan.

Ei kukaan ajattele yhtään mitään. 

Mutta vanhuus tulee iän mukana, ei sen mukaan mitä pystyy tekemään tai haluaa tehdä. Minusta vanhuus alkaa 70v. Sut luokittelen vielä hetken "keski-ikäiseksi", vaikkei 6kymppinen toki elä elämänsä keskivaihetta, mutta tollanen sana nyt on keksitty aikuisille, jotka ei oo nuoria, eikä vanhuksia.

Oma seura, paras seura. 

Rakastan yksinoloa. 

N58

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä erityisemmin halunnut tutustua ihmisiin tai kaivannut ympärilleni isoa sosiaalista verkostoa. Tuskin tulen tekemään sitä seitsemänkymppisenäkään.

Tuskin kyseessä on millään lailla ikään liittyvä asia. Me ihmiset vaan olemme erilaisia. Ja ehkä jonkun kohdalla kyse voi olla siitä, että vihdoin eläkeiässä uskaltaa elää kuten haluaa ja ei enää jaksa välittää ns. yleisistä sosiaalisista normeista.

Äitini on 80-vuotias ja hän on todella aktiivinen ja avoin ja kasvattaaa ystäväpiiriään jatkuvasti.

Mulla ainakin juuri tuo. Kyllä mä juttelen tuntemattomien ihmisten kanssa, jos tilanne on juttelulle sopiva, mutta uusia tuttavuuksia en kaipaa. Muistan aikoinaan, kun mulla oli töistä kotiin tullessani 38 viestiä odottamassa. Jos jokaiselle vastaamiseen olisi käyttänyt 5 minuuttia, olisi mennyt yli 3 tuntia pelkästään viesteihin vastaamiseen. Näistä suurin osa oli ihmisiä, joita oli vaan jostain "haalinut" mukaansa. Siis Facebookista mitä erilaisimmista ryhmistä tai jotain kavereiden kavereita. Kun elettiin vielä aikaa, jolloin some oli aika uusi juttu ja olisi ollut epäkohteliasta olla hyväksymättä kaveripyyntöjä. Jossain vaiheessa oli pakko alkaa vähentämään porukkaa, kun kotona piti ehtiä laittaa ruokaakin, kysellä lasten koulupäivästä jne. Ja sitten hoitaa ihan niitä muitakin oikeasti tärkeitä ihmissuhteita. 

Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän tarvitsee välittää "yleisistä sosiaalisista normeista". Ihmissuhteet vievät aikaa. Jokainen uusi tuttavuus on pois jostain muusta. Joko niiltä jo olemassa olevilta ihmissuhteilta tai jostain muusta (kuten vaikka yöunista). Vielä, jos ei ole luonteeltaan sellainen, joka haluaa koko hereilläoloaikansa puhua tai kuunnella jotain toista ihmistä, niin jokaista vapaahetkeään ei ole mikään tarve täyttää puheella (omalla tai toisen). Kun ihmissuhteita on sopivasti, sosiaalinen kanssakäyminen on tasapanossa eikä myöskään tunne huonoa omaatuntoa, kun ei tänäänkään ehtinyt eikä jaksanut soittaa Mirkulle, Sirkulle, Tertulle ja Markulle. 

Ei ole Facebookeja ja muutakaan. Ei näetsen kiinnosta v*ttujakaan, mitä muut puuhailevat, eikä minua myöskään kiinnosta pätkääkään, mitä muut minusta ajattelevat. Koen suoranaisena loukkauksena ajatuksen, että muilla olisi jonkinlaista "oikeutta" edes tietää, mitä minä kulloinkin satun tekemään.

Saattaa olla, että joskus tulee aika, jolloin en enää yksinäni pärjää, mutta siihen saakka teen mitä huvittaa ja käytän rahani mihin huvittaa.