Lue keskustelun säännöt.
Miehet. Miksi jotkut miehet karttavat sitoutumista, eivät halua naimisiin eikä edes avoliittoon.
07.10.2024 |
Miesystäväni on 57-vuotias. Olemme tapailleet 7 kuukautta ja haluaisin muuttaa yhteen, mutta mies ei halua. Miehellä on ollut monia seurustelusuhteita. Ne ovat kestäneet noin vuoden, mutta koskaan hän ei ole muuttanut naisen kanssa asumaan..
Kommentit (52)
On se kyllä jotenkin surkeeta, kuinka kovasti yhteiskunta yrittää pakottaa ihmisiä tähän muotiin. Mies saa kyllä olla varovainen nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät vain osaa olla pitkässä suhteessa kun eivät siitä nauti. Toiset varsinkin jotkut nuoremmat miehet eivät pidä nyky naisia enää sen arvoisina että haluavat pitkä aikaista suhdetta.
Naisetkin vosivat tosiaan vähän miettiä käyttäytymistään: ei se vanha parisuhdemalli oikein toimi moderneille miehille. Sitä suhteen kestoa on hehkutettu hyvän suhteen merkkinä, mutta kyllä ne vaan oli aikamoisen tunnekylmiä todella usein vanhempien ja isovanhempien suhteet. Yhdessä oltiin taloudellisesta ja sosiaalisesta pakosta: nykyäänkin raha on monille törkeä syy kestää huonossakin suhteessa, kuten lehdissä on viime aikoina ollut. Ilmeisesti se on sitten ollut monille tärkeä syy alkujaankin ryhtyä koko suhteeseen.
Kun on omat huushollit ja talous, voi mieskin olla varmempi, että nainen on aidosti kiinnostunut hänestä ihmisenä, eikä mahdollistajana. Ja tosiaan se oma tila, rauha ja vapaus on niin tärkeä asia, ettei siitä kannata ihan hevillä luopua.
Vierailija kirjoitti:
Avoimissa suhteissa ei ole aloittajan ongelmaa.
Yhteen muuttaminen, eli samassa osoitteessa asuminen, on aina suuri vaara sille joka on varakkaampi (2 vuoden jälkeen).
Tulee tuossa mieleen, että mikä estää kavalaa kumppania tekemästä salaa muutoilmoituksen? Ilman että rikkaampi osapuoli tietää asiasta, hän asuukin paperilla kumppanin kanssa, vaikka oikeasti on vain joskus yhteisiä öitä.
Aika monella on oman tilan ja ajan tarve suuri, niin fiksua vaan asua erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samoista syistä kuin jotkut naisetkin!
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on oman tilan ja ajan tarve suuri, niin fiksua vaan asua erillään.
Itsekkäitä ihmisiä ei kiinnosta muu kuin oma napa, omat edut ja oma tyydytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska irtopillu on tuhat kertaa halvempaa.
Summaisin oman syyni: huonot kokemukset aiemmista vuosien yhteisasumisista ja perhe-elämästä.
En kaipaa tuollaista vääntämistä, kääntämistä ja haaleita kompromisseja omaan kotiini ja elämääni enää.
Liikaa huonoja puolia ja liian vähän hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun nyt vaan omasta puolestani, nuorena asuin yhdessä puolisoni kanssa, kihloissa oltiin ja pikkuhiljaa suunniteltiin häitä kunnes hän päätti käydä vieraissa. Yritettiin vielä jatkaa, mutta ei siitä mitään tullut. Erottiin, ja se vei suurimman osan tavaroista ja huonekaluista (oli sen hankkimat) Minulle jäí sänky, tv-taso ja sohvapöytä sekä 1 lasi, haarukka/veitsi ja yksi lautanen.
Vähän tämän jälkeen ostin oman asunnon, seuraava puoliso oli draamakuningatar - kaikesta piti kinata ja/tai riidellä. Se jätti kun vastaan tuli parempi mies.
Kolmas oli ikiopiskelija, oli opiskellut yliopistossa 10v ja oli vielä 3v jäljellä - opiskelut ei sujunut hirveän hyvin joten olisi venynyt varmaan toista 10v.
Neljäs oli alussa melko sopiva puolisoehdokas, vaikutti tosi mukavalta jne. noin 4kk kuluttua tuli mukaan kuvioihin raivokohtauksia, tavaroiden heittelyä, syyllistämistä jne. Loppui kun se veti minua turpaan riidan päätteeksi.
Viides oli miltei täydellinen avo/aviopuolisoehdokas, kiltti, hauska,mukava "naapurintyttö". Sillä oli 2 lasta entuudestaan, mutta ei haitannut minua - tulin hyvin toimeen lasten kanssa ja minut otettiin mukaan perheeseen hyvin - jopa sen exmiehen kanssa tulin hyvin toimeen. Suunniteltiin tulevaisuutta, remppasin sen kämppää melkein kokonaan (tarkoituksena muuttaa yhteen) ja autoin laskujen kanssa, maksoin käsirahan uuteen autoon (sen vanha auto oli 94-mallinen, loppuunajettu toyota. Tuin sitä henkisesti ja rahallisesti kun se opiskeli itselleen uuden ammatin.
Mutta, taustalla oli ääimmäinen mustasukkaisuus, jatkuvaa kyttäilyä,vahtaamista,tenttaamista jne. Meni pahemmaksi koko ajan, eikä mikään mitä tein auttanut saamaan sille turvallista oloa (oli huonoja kokemuksia entuudestaan) Asensi vakoilulaitteita mun asuntoon sekä autoon, ja salakuunteli minua 2-3kk ennen kun jäi kiinni. Olisi pitänyt erota jo heti kun mustasukkaisuus tuli mukaan kuvioihin, mutta koska hän oli muuten "täydellinen", ja olin sijoittanut niin paljon aikaa, rahaa ja olin tykästynyt sen lapsiin erittäin paljon, niin oli pakko yrittää - ja toivoa että menisi ohi. Ei mennyt ja lopuksi olin niin uupunut tuosta kohtelusta että oli pakko luovuttaa.
Samalla olen nähnyt ystävien ja veljen avioliittoelämää, miten raskasta se voi olla niille.
Näistä syistä, kynnys sitoutua on erittäin korkea - viihdyn erittäin hyvin yksin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella on oman tilan ja ajan tarve suuri, niin fiksua vaan asua erillään.
Itsekkäitä ihmisiä ei kiinnosta muu kuin oma napa, omat edut ja oma tyydytys.
No tässä ketjussa se itsekäs olisi se, joka painostaa muuttamaan yhteen tai av(i)oliittoon...kun _kaikki_ hyvät asiat voi saada sen vapauden ja oman tilan lisäksi ilman niitä avioliiton/yhdessäasumisen huonoja puolia...
Eli virallisesti ei kannata muuttaa yhteen. Laittaa vaikka oman asunnon airbnb:hin vuokralle osittain ja pitää kirjansa omassa asunnossaan. Ja hengailee sitten siellä naisen asunnolla.