Oma näkemykseni syntyvyyden laskuun

Tämä kirjoitus herättää varmasti mielipiteitä, mutta todettakoon ettei tämän ole tarkoitus olla mikään miehet vs. naiset -vastakkainasettelu vaan purkaa osin omaa turhautumistani.

Olen noin kolmekymppinen nainen jolla on takanaan keskimäärin melko tavallinen deittailuhistoria muutamine pidempine parisuhteineen. Olen ihan tavallinen nainen, joten deittailu on aina vaatinut oma-aloitteisuutta ja yritteliäisyyttä. Siltikin, suurin osa kaikista miesten osoittamista kiinnostuksenosoituksista ovat olleet puhtaasti vonkaamista. Sitten ne pidemmät tapailu- ja parisuhteet ovat aina osoittaneet ettei miestä kiinnosta sitoutuminen avioliiton merkeissä tai lapset vaan sellainen mukava saman katon alla asuminen, laskujen jakaminen ja toimiva ruoka- ja pyykkihuolto. Olen käynyt elämäni kanssa lukemattoman monia keskusteluja ikäisteni miesten kanssa jotka eivät ole edes ajatelleet noita asioita tai ovat ilmaisseet ettei ne kiinnosta ollenkaan. Viimeisin monen vuoden parisuhteeni päättyi siihen että turhauduin olemaan vuosia kihloissa ja mies totesi että emmekö voisi olla vain tyttö- ja poikaystäviä toisillemme.

Suon miehille täyden oikeuden tavoitella juuri niitä asioita mitä he haluavatkin enkä syyllistä heitä valinnoistaan. En myöskään etsi tai tarvitse elättäjää itselleni tai ole kenenkään lompakolla tai etsi väkisin lapsille isää. Olen oikeastaan hyväksynyt sen että jään mahdollisesti lapsettomaksi ihan vain sen takia että tuntuu olevan lähes mahdotonta löytää miestä jolla olisi jokseenkin samanlaiset tulevaisuudentavoitteet. Enkä ole ainoa ystäväpiirissäni vaan monella on samanlaisia kokemuksia.