Lue keskustelun säännöt.
Mitkä syyt ovat toistuvan patologisen pettämisen taustalla?
Kommentit (135)
Aivojen otsalohko alikehittynyt ja sen seurauksena heikko impulssikontrolli. Tekee, mitä mieleen juolahtaa. Ei välitä seurauksista, ei edes pohdi niitä. Syynä esim. sikiöaikainen alkoholialtistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdallani kyse oli siitä, että halusin ja rakastin huomiota, ja huumaannuin hetkeksi ihan kenestä hyvänsä joka sitä minulle antoi. Helposti aloin sitten myös suhteisiin ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes välittänyt, ja sitä pettymystä ja "vankeutta" väärän ihmisen kanssa sitten kostin pettämällä. Huonoa itsetuntoa, huomionkipeyttä, impulsiivisuutta, empatian puutetta.
Lopetin, kun olin tarpeeksi monta kertaa satuttanut pahasti ihmisiä, jotka oikeasti välittivät minusta. Syyllisyys ja myötätunto heräsivät. Tässä vaiheessa lakkasin alkamasta suhteisiin ihmisten kanssa, joihin en aidosti kokenut voivani sitoutua. Sen jälkeen en ole pettänyt, eikä ole käynyt mielessäkään. Minua sen sijaan on petetty. Nyt huono itsetuntoni on sitten kai kääntynyt niin päin, että koen ansaitsevani sen. Ennemmin olen kumppanin kanssa joka kohtelee minua huonosti, kuin loukkaan käytökselläni enää ketään hyvää ihmistä. Ei ole onnea tämä
Moni ei lopeta. Mutta silloin kyseessä alkaa olla persoonallisuushäiriöstä kyse. Varsinkin jos julistaa pettämisen olevan hyväksyttävää ja asia jota ei kukaan saa missään olosuhteissa tuomita.
Vierailija kirjoitti: Moni ei lopeta. Mutta silloin kyseessä alkaa olla persoonallisuushäiriöstä kyse. Varsinkin jos julistaa pettämisen olevan hyväksyttävää ja asia jota ei kukaan saa missään olosuhteissa tuomita.
Eräs tuttu lainasi toistuvasti vieläpä jotakin raamatun kohtaa, jonka mukaan ei saa itseään ylentää muita alentamalla, eikä toista tuomita. Hänen pettämisensä oli oikein Jumalan itsensä hyväksymää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Moni ei lopeta. Mutta silloin kyseessä alkaa olla persoonallisuushäiriöstä kyse. Varsinkin jos julistaa pettämisen olevan hyväksyttävää ja asia jota ei kukaan saa missään olosuhteissa tuomita.
Eräs tuttu lainasi toistuvasti vieläpä jotakin raamatun kohtaa, jonka mukaan ei saa itseään ylentää muita alentamalla, eikä toista tuomita. Hänen pettämisensä oli oikein Jumalan itsensä hyväksymää.
Narsistinen sarjapettäjä hakee mistä tahansa oikeutuksen teoilleen. Omatunnoton sepittelijä.
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdallani kyse oli siitä, että halusin ja rakastin huomiota, ja huumaannuin hetkeksi ihan kenestä hyvänsä joka sitä minulle antoi. Helposti aloin sitten myös suhteisiin ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes välittänyt, ja sitä pettymystä ja "vankeutta" väärän ihmisen kanssa sitten kostin pettämällä. Huonoa itsetuntoa, huomionkipeyttä, impulsiivisuutta, empatian puutetta.
Lopetin, kun olin tarpeeksi monta kertaa satuttanut pahasti ihmisiä, jotka oikeasti välittivät minusta. Syyllisyys ja myötätunto heräsivät. Tässä vaiheessa lakkasin alkamasta suhteisiin ihmisten kanssa, joihin en aidosti kokenut voivani sitoutua. Sen jälkeen en ole pettänyt, eikä ole käynyt mielessäkään. Minua sen sijaan on petetty. Nyt huono itsetuntoni on sitten kai kääntynyt niin päin, että koen ansaitsevani sen. Ennemmin olen kumppanin kanssa joka kohtelee minua huonosti, kuin loukkaan käytökselläni enää ketään hyvää ihmistä. Ei ole onnea tämä
Hyvin puettu sanoiksi.
Onko tuo kokemus ns väärän ihmisen kanssa olosta loppu viimein sitä että hyvän ja välittävän ihmisen kanssa oleminen ahdistaa koska tuntee itse olevansa alempiarvoinen vaikka se toinen ei millään tavalla alentaisi.
Eli se pettäminen lähtee kerta toisensa jälkeen omasta alemmuudentunnosta jota paikataan huomiolla muualta.
Sen sijaan että pysähtyisi, tutustuisi aidosti ja syvällisesti itseensä ensin ennenkuin lähtee jälleen kerran hakemaan sitä fiksiä, kuin huumeaddikti, toisen ihmisen huomiosta.
Lopettaisi itsensä pakenemisen ja kohtaisi itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin puettu sanoiksi.
Onko tuo kokemus ns väärän ihmisen kanssa olosta loppu viimein sitä että hyvän ja välittävän ihmisen kanssa oleminen ahdistaa koska tuntee itse olevansa alempiarvoinen vaikka se toinen ei millään tavalla alentaisi.
Eli se pettäminen lähtee kerta toisensa jälkeen omasta alemmuudentunnosta jota paikataan huomiolla muualta.
Sen sijaan että pysähtyisi, tutustuisi aidosti ja syvällisesti itseensä ensin ennenkuin lähtee jälleen kerran hakemaan sitä fiksiä, kuin huumeaddikti, toisen ihmisen huomiosta.
Lopettaisi itsensä pakenemisen ja kohtaisi itsensä.
Tätä olen itsekin miettinyt, että voiko se alitajuisesti olla jotakin tällaista. Aivan vasta sain pahasti siipeeni mieheltä, joka jo heti alusta saakka vaikutti epäluotettavalta ja johon ehkä juuri siksi huumannuin kuin noiduttu. Olen ajatellut että kai se, jos toinen on aito ja hyvä, nöyrä, aidosti välittävä, saa minussa aikaan tunteen siitä että hänen on oltava jotenkin huono, heikko ja häpeällinen, ja minulle tulee tarve rikkoa hänet. Haen turvaa muka vahvoista ihmisistä, jotka osoittavat minulle selvästi oman paikkani ja ovat rehellisiä siitä, että olen huono, hävettävä enkä minkään arvoinen. Prosessointi on vielä pahasti kesken.
Psykopatia, narsistinen persoonallisuushäiriö tai molemmat - tässä yleisimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli varmaan joku naistenvihaaja kun halusi pettää puolisoaan ja SEN LISÄKSI vielä aiheuttaa pettymyksiä kaikille niille naisille jotka häneen erehtyivät 🤮
Vierailija kirjoitti:
Oli varmaan joku naistenvihaaja kun halusi pettää puolisoaan ja SEN LISÄKSI vielä aiheuttaa pettymyksiä kaikille niille naisille jotka häneen erehtyivät 🤮
Tuossa on hyvin usein taustalla lapsuudessa rikkoutuminen. Yleistä sellaisilla joiden äideillä ollut vakavia, pitkäaikaisia mielenterveyden ongelmia. Kiintymyssuhde pysyvästi turvaton. Alitajuisesti kostaa naisille. Kostaa sitä vaillejäämistään lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin miestä, joka halusi naisista ikäänkuin äidin itselleen. Sitten kuitenkin halusi pahoinpidellä sitä *äitiä* henkisesti ja fyysisesti. Muuten elämässä menestynyt mies, mutta seksuaalinen sadisti, joka halusi tuottaa naisille pettymyksiä, nöyryyttää heitä, satuttaa sekä huijata kaikin tavoin.
Mistähän tällainen johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, joka halusi naisista ikäänkuin äidin itselleen. Sitten kuitenkin halusi pahoinpidellä sitä *äitiä* henkisesti ja fyysisesti. Muuten elämässä menestynyt mies, mutta seksuaalinen sadisti, joka halusi tuottaa naisille pettymyksiä, nöyryyttää heitä, satuttaa sekä huijata kaikin tavoin.
Mistähän tällainen johtuu?
Siitä vaillejäämisestä lapsena? Kostosta? Ei todennäköisesti ole kykenevä empatiaan kuin näytellen silloin kun siitä on hänelle hyötyä.
Se että on toistuva tarve, pahimmillaan jopa julkisesti, nöyryyttää, huijata ja satuttaa kumppaniaan kertoo hyvin sairaasta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin miestä, joka halusi naisista ikäänkuin äidin itselleen. Sitten kuitenkin halusi pahoinpidellä sitä *äitiä* henkisesti ja fyysisesti. Muuten elämässä menestynyt mies, mutta seksuaalinen sadisti, joka halusi tuottaa naisille pettymyksiä, nöyryyttää heitä, satuttaa sekä huijata kaikin tavoin.
Mistähän tällainen johtuu?Siitä vaillejäämisestä lapsena? Kostosta? Ei todennäköisesti ole kykenevä empatiaan kuin näytellen silloin kun siitä on hänelle hyötyä.
Se että on toistuva tarve, pahimmillaan jopa julkisesti, nöyryyttää, huijata ja satuttaa kumppaniaan kertoo hyvin sairaasta ihmisestä.
No joo, olen ymmärtänyt, että hän on toistanut samaa kaavaa vuosikymmeniä ja tuntuu että vauhti on vain kiihtynyt ja väkivalta raaistunut viime vuosina (tiedän hänet etäisesti 20 vuoden takaa). Lisäksi hän on hirveän levoton, impulsiivinen kaikessa ja muuttaa jatkuvasti.
Sarjapettäjät ovat levottomia ja rauhattomia. Impulsiivisuus selvästi poikkeavaa muista.
Myös toisten ihmisten asettamat rajat miten heitä saa kohdella ovat heidän mukaansa sairaalloista mustasukkaisuutta, kontrollointia, ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta. Vaikka se raja yksinkertaisuudessaan olisi että ole rehellinen, älä valheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni tuollainen käyttäytyy kerta toisensa jälkeen todella raukkamaisesti ja jopa uhriutuvat kun heitä kritisoidaan tosiasioiden pohjalta.
Onhan se nyt kiva edes joskus saada seksiä, jos sitä ei kotona ole
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdallani kyse oli siitä, että halusin ja rakastin huomiota, ja huumaannuin hetkeksi ihan kenestä hyvänsä joka sitä minulle antoi. Helposti aloin sitten myös suhteisiin ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes välittänyt, ja sitä pettymystä ja "vankeutta" väärän ihmisen kanssa sitten kostin pettämällä. Huonoa itsetuntoa, huomionkipeyttä, impulsiivisuutta, empatian puutetta.
Lopetin, kun olin tarpeeksi monta kertaa satuttanut pahasti ihmisiä, jotka oikeasti välittivät minusta. Syyllisyys ja myötätunto heräsivät. Tässä vaiheessa lakkasin alkamasta suhteisiin ihmisten kanssa, joihin en aidosti kokenut voivani sitoutua. Sen jälkeen en ole pettänyt, eikä ole käynyt mielessäkään. Minua sen sijaan on petetty. Nyt huono itsetuntoni on sitten kai kääntynyt niin päin, että koen ansaitsevani sen. Ennemmin olen kumppanin kanssa joka kohtelee minua huonosti, kuin loukkaan käytökselläni enää ketään hyvää ihmistä. Ei ole onnea tämä
Ei tarvitse selittää mitään säälitarinoita huonosta itsetunnosta tuohon. Se on puhdasta itsekkyyttä ja empatiakyvyttömyyttä. Eikä se, että saat mitä ansaitset, ole myöskään huonoa itsetuntoa, vaan karmaa. Huono kohtelu suhteessa ei välttämättä myöskään johdu siitä, että kumppanissa olisi vikaa, vaan se voi johtua myös siitä että sinä kohtelet kumppania huonosti ja hän oireilee. Kaltaistesi ihmisten kannattaisi viettää suosiolla 5-10 vuotta ihan itsekseen ja opetella tasapainoisen hyvinvoinnin ja itsesäätelyn alkeet. Kun tulee omillaan, voi sitten harkita suhdetta toiseen. Muuten menee yleensä vaan loisimiseksi ja hyväksikäytöksi
Minun kohdallani kyse oli siitä, että halusin ja rakastin huomiota, ja huumaannuin hetkeksi ihan kenestä hyvänsä joka sitä minulle antoi. Helposti aloin sitten myös suhteisiin ihmisten kanssa, joista en oikeasti edes välittänyt, ja sitä pettymystä ja "vankeutta" väärän ihmisen kanssa sitten kostin pettämällä. Huonoa itsetuntoa, huomionkipeyttä, impulsiivisuutta, empatian puutetta.
Lopetin, kun olin tarpeeksi monta kertaa satuttanut pahasti ihmisiä, jotka oikeasti välittivät minusta. Syyllisyys ja myötätunto heräsivät. Tässä vaiheessa lakkasin alkamasta suhteisiin ihmisten kanssa, joihin en aidosti kokenut voivani sitoutua. Sen jälkeen en ole pettänyt, eikä ole käynyt mielessäkään. Minua sen sijaan on petetty. Nyt huono itsetuntoni on sitten kai kääntynyt niin päin, että koen ansaitsevani sen. Ennemmin olen kumppanin kanssa joka kohtelee minua huonosti, kuin loukkaan käytökselläni enää ketään hyvää ihmistä. Ei ole onnea tämäkään, mutta satutanpa ainoastaan itseäni.