Mihin pakenette häpeäntunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole tuntenut ainahäpeää, kun olen tehnyt häpeällisiä asioita ja toiminut väärin. Jotenkin olen blokannut sen mielestä. Ne tulevat jälkikäteen mieleen kun on aikaa miettiä asioita. Sitten häpeän todella paljon ja mietin miten kamala ihminen olenkaan. Olenko sitten psykopaatti, en tiedä. Ap.

Kerro esimerkki häpeällisestä asiasta. 

Esimerkiksi on sanonut jotain uskomattoman ääliötä, jättänyt noudattamatta poliisin pysähtymismerkkiä tai käsittänyt jonkun asian totaalisen väärin (tulkinnut vaikka jonkun henkilön olevan kiinnostunut itsestä).

T. Eri

Mitä hävettävää siinä on, jos jättää noudattamatta pysähtymismerkkiä? Minusta se ei ole noloa, vaan piittaamattomuutta. 

On se noloa, jos jättää pysähtymättä siksi, ettei tajua mitä poliisi oikein viittoo ja saa lopuksi hirveän läksytyksen siltä samaiselta poliisilta. Äärimmäisen hävettävää olla niin pöljä.

Keravalle

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ole tuntenut aina häpeää, kun olen tehnyt häpeällisiä asioita ja toiminut väärin. Jotenkin olen blokannut sen mielestä. Ne tulevat jälkikäteen mieleen kun on aikaa miettiä asioita. Sitten häpeän todella paljon ja mietin miten kamala ihminen olenkaan. Olenko sitten psykopaatti, en tiedä. Ap.

Hei Ap! En ole pitkään aikaan edes vilkaissut palstaa. Mutta juuri nyt ajattelin erästä muka eksää jonka toivon vielä ennen kuolemaani näkeväni. Satuin miettimään juuri että miltä hänestä tuntuu. Häpeääkö niin paljon että ei voi edes tavata. Yritän pitää ovet ja ikkunat auki, jotta hän tulisi rupattelemaan kanssani. Mutta onko niin paha kivikasvo että ei tule ikinä tulemaan. On siinä kyllä varmaan häpeämisen paikka jos on käynyt toiseen pahasti käsiksi ilman että on edes ollut mitään kunnon syytä. Minä haluaisin kaiken selvitettyä ennen kuin kuolema erottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tänne palstalle.

 Minä menen pimeään komeroon;)

Kotiin on hyvä paeta häpeää. Siitä sitten pikkuhiljaa pimeän aikaan kävylylenkille, seuraavaksi kenties hiljaisena hetkenä lähikauppaan jne reviirinlaajennusta.

Muitahan ei kiinnosta paskanvertaa, mutta itsestä tuntuu, että koko maailma nauraa omille hölmöilyille. Kuolema aikanaan kuittaa univelat ja veikkaan, että samaan piikkiin lopulta mahtuvat myös häpeät.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä häpeää, miltä se tuntuu. En ymmärrä myöskään kateutta.

Tapahtuu niin, et mokaat. Käsittelet asian ja sillä siisti. Ei niitä kukaan muu muista kuin sinä. Jollet halua kaivaa asiaa esille.

Kaikille sattuu mokia. Isot käsitellään ja mennään eteenpäin.

Ihminen joka ei häpeä on vaarallinen. Psykopaatti. Tutkittu juttu. Lue vaikka.