Lasi puoliksi täynnä vai tyhjä

Vuosien kuluessa olen alkanut elää vain perheeni ehdoilla. Kaveruussuhteita ei enää ole ja rytmi on pääasiassa töihin ja töistä kotiin. Vaimo on menevää sorttia, on lapsuuden kavereita, entisiä ja nykyisiä työkavereita.

Riitoja on milloin mistäkin ja tänään märinä alkoi siitä, että minä en koskaan ehdota, että lähdetäänkö syömään ravintolaan ja teatteriin. No olisiko siksi, että pitäisi auto huoltaa, lapselle ostaa talvikengät, hänelle takki töihin, yms. ja 1-2 on varaa kerralla.

Hän kuulemma on se iloinen hetkessä eläjä, työkavereiden ylistämä jne. Minä murehtija ja valittaja. Kyllä minäkin mielelläni menisin kavereiden kanssa illanviettoon, kävisin kaverin kanssa ulkomailla 2-3 kertaa vuodessa parin päivän reissuja, jne. mutta jonkun täytyy olla se vastuullinen nelikymppinen aikuinen ja miettiä hiukan pidemmälle. Siitä ajasta, kun en näin tehnyt on muistona 20.000€ kulutusluotot taakkana vielä melkein 10 vuotta.

Miten muilla pariskunnilla. Kuinka samalla tavalla ajattelette elämän suurista linjoista. Seksiä en nyt nostaa tähän..