Miksi ihmiset, etenkin vanhukset, tuijottavat?
Onko oikeasti niin tylsää, että pitää kiinteästi tuijottaa vieraita ihmisiä? Usein jopa kun vastaa katseella ja tuijottaa pitkään takaisin, niin silti edelleen jatkavat kääntämättä päätään pois. Ovatko valot jotenkin pois päältä näillä ihmisillä?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset ja pikkulapset ovat yllättävän samanlaisia.
Eikö sitä sanotakin, että muuttuu jälleen lapseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt samaa. Minua tuijottavat erityisesti vauvat ja pienet lapset. Se on jotenkin kiusallista, vaikka ihan söpöäkin.
Sinä olet heidän mielestään mielenkiintoisen näköinen. Yleensä hyvännäköinen.
Mielenkiintoinen teoria. Ehkä kiusallisinta tuossa on se, etten tiedä miten asiaan pitäisi reagoida. Lasten vanhemmat eivät välttämättä huomaa että lapsi tuijottaa, eli sitten jos hymyilen takaisin ja huomaavatkin sen, voi syntyä aivan vääränlainen kuva tilanteesta.
Ei synny. Kyllä vanhemmat tietävät, että lapsi voi hymyillä kenelle vain. Lapsilla ei ole sosiaalisia estoja hymyillä vaikka sille puliukolle jota muut karttavat.
Usein aivotoiminta on siinä määrin hidastunut että sitä vain juuttuu tuijottamaan. Suomessa hyvin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Mää keräsin eilen marja-aroniaa pienen pakasterasiallisen kadun varrelta. Sellainen papparainen katsoi todella, siis todella pitkään! Käveli ohi ja hetken kuluttua vielä kurkisti kadun kulmasta uudelleen. Ja suu oli koko ajan auki.
Ehkä hän kiinnostui itsekin keräämään niitä. Miksi pitää heti ajatella, että joku tuijottaa pahantahtoisesti.
Meillä muuten vanha koira on alkanut tuijottaa lenkillä kaikkea. Ehkä se on joku ikään liittyvä juttu. Hidastuu.
Hyvät salihousuhäppärit, perce ja hinkit pitää aina kunnolla tsekkaa.
Mara, 57