Miksei jotkut ihmiset myönnä että on täysin eri menettää vanhempansa nuorena kuin aikuisena?
Aikuisena se on luonnollista kun itsekin on keski-ikäinen. Lapsena on paljon haavoittuvampi ja vanhemman kuoleman jälkeen mikään ei enää ole entisensä. Ei vaan riitä empatia keski-ikäisille jotka suree vanhempiensa kuolemaa kun ekaa kertaa menettäessään jonkun läheisen.
Kommentit (48)
Ovat useimmiten ihmisiä, joille se on senhetkisen elämän kovin paikka. Ovat olleet todella onnekkaita
Ja sitten kilpaillaan, kuka osaa surra parhaiten :D
Jotenkin aloituksesta tuli mieleen viikolla riehunut haudanhoitotrolli.
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin yksilöllistä.
Ei kyllä ole. Muuten meillä olisi tukijärjestelmiä ja ryhmiä kaikille missä tahansa iässä vanhempansa menettäneille.
Miksi ihmeessä kenenkään pitää tälläistä myöntää. Ihmeellinen aloitus taas.
Miten niin eri? Eihän sitä voi noin ajatella.
Tiedätkö että suruja ja menetyksiä ei kannata vertailla?
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö että suruja ja menetyksiä ei kannata vertailla?
Voi, vanhemman menetys 14-vuotiaana on paljon suurempi suru kuin 44-vuotiaana.
Se on täysin yksilöllistä.