Miten uskovainen ihminen ja ei-uskovainen ihminen voivat olla ystäviä? Mihin ystävyys silloin perustuu?

Yleensä onnistuu jos kumpikaan ei loukkasi toista. Veljeni on poliittisesti ja uskonnollisesti minun täydellinen vastakohtani mutta kai sisaruus on molemmille tärkeämpi ja siksi meillä on vain hyvin leikillistä vääntöä näistä. 

Uskovaisuuteen liittyy kuitenkin sellainen juttu että oma totuus on kovin ehdoton ja minkä tahansa toisen seurakunnan oppi on eksyttämistä Perkeleen omaksi . Ja tähän ajatusmaailmaan liittyy se että toinen pitää "pelastaa". Se tarkoittaa samalla sitä ettei oikein kunnioita toisen mielipidettä eikä halua kuulla sitä koske sehän on vain Perkeleen eksytystä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä onnistuu jos kumpikaan ei loukkasi toista. Veljeni on poliittisesti ja uskonnollisesti minun täydellinen vastakohtani mutta kai sisaruus on molemmille tärkeämpi ja siksi meillä on vain hyvin leikillistä vääntöä näistä. 

Uskovaisuuteen liittyy kuitenkin sellainen juttu että oma totuus on kovin ehdoton ja minkä tahansa toisen seurakunnan oppi on eksyttämistä Perkeleen omaksi . Ja tähän ajatusmaailmaan liittyy se että toinen pitää "pelastaa". Se tarkoittaa samalla sitä ettei oikein kunnioita toisen mielipidettä eikä halua kuulla sitä koske sehän on vain Perkeleen eksytystä.

Se pelastaminen on ongelmallista. Typerykset eivät ymmärrä, että he eivät silloin suhtaudu kunnioittavasti, jos eivät samalla ota avoimesti vastaan kritiikkiä omaa näkemystään kohtaan, kun saarnaavat. Lähtökohtana, että he ovat oikeassa ja sen kiistäminen loukkaa heitä. Silti pitäisi antaa heidän vapaasti arvostella omaa elämää ja ottaa neuvot hiljaa vastaan. Tietysti tuollainen vaatii älyllistä hölmöyttä, joten ei sellaisien ihmisten kanssa usein muutenkaan viihdy. Jos osaavat olla pelastamatta, asia on ok.

Mihin ystävyys perustuu?

Muihin kuin huuhaa-asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on uskovaiset juuret, mutta itse en usko mihinkään. Elinpiirissäni on siis paljon uskovaisia ihmisiä. Toisten kanssa on helpompaa ja toisten kanssa en halua olla tekemisissä. Minun puolestani jokainen saa uskoa tavallaan, mutta vastaavasti vaadin jokaiselta rauhaa olla uskomatta. On tavattoman turhauttavaa ja epäkunnioittavaa joiltakin uskovaisilta yrittää käännyttää tai edellyttää toisia elämään heidän tavallaan. Se on puhdasta typeryyttä ja epäkunnioitusta, vaikka muuta yrittävät väittää. Kun ihminen ei usko, on aivan samanarvoista tulla sanomaan, että Lucky Luke vaatii sinua elämään näin tai jos Jumala vaatii. En voi käsittää, kuinka tyhmiä osa ihmisistä voi olla, ettei tuo vaan millään mahdu heidän tajuntaansa. Miksi ihmeessä minä jättäisin rentouttavan saunaoluen juomatta sen vuoksi, että jonkin kirjan hahmo ei sellaisesta pidä? Pitää uskovan ymmärtää, mitä tarkoittaa o

Vastaa heille, että Aku Ankka tahtoo heidän liikkuvan maassa madellen. Kun he vastaavat, että Aku Ankka on satuolento, eikä hänen tahdollaan ole merkitystä, voit kääntää siitä heille suoraan, että sinulle Jumala on samanlainen satuhahmo ja hänen tahtonsa siksi yhtä relevantti. Jos eivät siitä ymmärrä, kierrä kaukaa.

En pilkkaa kenenkään maailmankuvaa tai uskoa. Sen verran kunnioitan kanssaihmisiä. Siksipä sain kaveriksi, vaan en ystäväksi asti, kymmenen vuotta nuoremman vastakkaista sukupuolta olevan uskovaisen ihmisen. Pari vuotta näimme säännöllisesti. Hieno ihminen hän on, edelleen, mutta hän löysi, mitä halusi ja eteni elämässään, minä jäin roikkumaan toivossa.

Pätkääkään en kadu, enkä harmittele tai mieti olisinko voinut tuona aikana löytää jotain itselleni sopivampaa ihmistä.

Jatkossa aion olla yhtä avomielinen tutustumiini ihmisiin, vaikka olen varma, että kuiolen yksinäisenä.

Mitä tarkoitat uskovaisella ja ei-uskovaisella, ap?

Olen itse herätyskristillisestä taustasta ja ihmiset tarkoittavat näillä kovin monenlaisia asioita. Tarkoitatko uskovaisella Hengessä kulkevaa, evankeliumin liekissä hohtavaa opetuslasta? Vaiko enemmän sellaista ihmistä joka pahan paikan tullen rukoilee ja käy jouluna kirkossa?

Tarkoitatko ei-uskovalla sellaista, joka ei usko samalla tavalla kuin sinä? Onko ns. tapakristitty mielestäsi uskova vai ei-uskova?

Jos tälläinen palava sisko/veli (=hihhuli) on ns. tavallisen ihmisen ystävä, voi se vaatia aika paljon avarakatseisuutta ja huumorintajua sillä hän luultavasti pyrkii käännyttämään ystäväänsä joko avoimesti tai ovelammin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat uskovaisella ja ei-uskovaisella, ap?

Olen itse herätyskristillisestä taustasta ja ihmiset tarkoittavat näillä kovin monenlaisia asioita. Tarkoitatko uskovaisella Hengessä kulkevaa, evankeliumin liekissä hohtavaa opetuslasta? Vaiko enemmän sellaista ihmistä joka pahan paikan tullen rukoilee ja käy jouluna kirkossa?

Tarkoitatko ei-uskovalla sellaista, joka ei usko samalla tavalla kuin sinä? Onko ns. tapakristitty mielestäsi uskova vai ei-uskova?

Jos tälläinen palava sisko/veli (=hihhuli) on ns. tavallisen ihmisen ystävä, voi se vaatia aika paljon avarakatseisuutta ja huumorintajua sillä hän luultavasti pyrkii käännyttämään ystäväänsä joko avoimesti tai ovelammin.

sivusta .. mulla kyllä ainakin kokoajan mielessä kaikkien muitten ihmisten ikuisuus mielessä. Se on niin tärkeää, kun toivoo niin ettei yksikään hukkuisi/joutuisi kadotukseen.

Millaisia uskovaisia tunnette, joskaan he eivät lähetyskäskyä noudata?? 

"Jos henkilö ei lähetystyötä tee, niin silloin on osa lähetyskenttää."

erittäin vaikeaa on olla työssä esim ateististen opettajien kanssa, koska he ovat loosereita ja super tyhmiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Usonto on yksi osa ihmistä. Näen aika rajoittuneena ihmisen kuka ei voi olla ystävä eri tavoin uskovana kanssa. Kehittymätöntä ajattelua semmoinen.

 

Uskonto on hyvin perustavanlaatuinen ja kokonaisvaltainen osa ihmistä. Ei sitä voi vain irrottaa jotenkin epäoleelliseksi asiaksi. Kyseessähän on kokonainen maailmankatsomus!

Vähän niin kuin kissalla ja hiirellä?

Ihmeellistä edes ajatella että ihmiset jotka eivät ole toistensa kanssa kaikesta 70 - 99 % samaa mieltä ei voisi olla ystäviä. Tämä on kai sitä tätä päivää ettei voida sietää erilaisia mielipiteitä. Tätähän on varsinkin politiikasta syötetty vasemmalta ja vihreiltä viimeiset vuodet.

Minulla on ystävä jonka kanssa ihan avoimesti sovittiin että osa minun elämääni on kristillisyys. muutoin sovimme hyvin yhteen ja meillä on oikein mukavaa yhdessä ollessamme.  Hän on kiinnostunut elämästä ja asioista, ja siinä konseptissa joskus puhelemme uskosta yleensä. Toki olen antanut hänelle Johanneksen evankeliumin lahjaksi sitä hetkeä varten kun /jos hän haluaa lukea sen.

Nuorena mielipiteillä määritetään kiukkuun asti, kuka on, kun vanhenet ymmärrät, olemme kaikki samanlaisia ongelmalapsia epätäydellisyyksinemme.  On sitten helpompaa, elää ja antaa elää.

Ei kaikkien värien ole oltava kiinansinistä:).

Mikäli itse aikoo pysyä hereillä, ei luonnollisesti voi olla kovinkaan paljoa tekemisissä ns. uskovaisten ihmisten kanssa. He ovat niin kiinni tässä maailmassa samoin kuin ateistina itseään pitävät.

Kuten Raamatussa sanotaan: "Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois." 

"Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen."

Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."

Mä en tajua tätä kysymystä. Että mihin ystävyys silloin perustuu. Mihin ystävyydet nyt yleensäkin perustuu? Siihen että viihdytään yhdessä, on samat mielenkiinnon kohteet, on samat arvot, on samoja harrastuksia, on mielenkiintoista juteltavaa, toisen kanssa on hyvä ja helppo olla jne. Noista jonkinlainen yhdistelmä. Ei kai ystävyydessä tarvitse olla koko ajan yhdessä, toinen ehtii hyvin uskonnollisiin rientoihinsa jos uskontoonsa sellaisia kuuluu.

Elinikäinen ystäväni, joka on minulle todella tärkeä, on aika hurjan uskovainen ihminen. Hyörii kaikessa uskisten kuvioissa mukana, joista arvostan erityisesti käytännön hyväntekeväisyystytötä. Hän kertoo kuulumisiaan myös niistäkin kuvioista.

En koe uskisystävääni mitenkään haastavaksi. Hänellä on härskimpi huumorintaju kuin minulla ja on loistava esiintyjä, joten me nauramme paljon mm.typerille pieruvitseille tai juhlineet iloisessa skumppahumalassa ravintoloissa. Meillä on niin paljon puhumista toisillemme, että jos ystäväni kuolisi kuolisi kai osa minustakin siinä samassa. 

Hän oli ainoa ystävistäni, joka auttoi kun mieheni kuoli. Sain soittaa koska tahansa ja puhua tunteistani. Hän jaksoi sitä useamman vuoden, kunnes jaksoin taas elää. Kertaakaan hän ei tuputtanut uskontoaan minulle ja vain oli hyvä ystävä. Kysyi lupaa esirukoukseen, joten annoin luvan.

MInusta on rikkaus olla erilaisia. Jos se yhdistävä tekijä on luottamus ja huumori, niin mikäs sen parempaa ystävyydessä?