Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä vaiheessa katkaista välit omaan lapseen?
04.10.2024 |
Tänä syksynä mediassa on ollut paljon keskustelua lapsista, jotka eivät pidä yhteyttä vanhempiinsa. Tyttäreni on yksi heistä. Hän muutti kotoa heti täysi-ikäistyttyään eikä ole sen jälkeen oma-aloitteisesti ottanut yhteyttä kuin muutaman kerran, tarvitessaan rahaa/palveluksen. Muutosta on muutama vuosi.
Välimme olivat etäiset ja vaikeat jo ennen kuin lapsi muutti kotoa. Hänellä oli sosiaalisia vaikeuksia, neurokirjon piirteitä ja mielenterveysongelmia. Lapsi koki, että kaikki ongelmat olivat vanhempien syytä, ja kapinoi voimakkaasti vanhempia vastaan. Oli päihteitä, lain rikkomista, karkureissuja, jne. Vuodet ennen lapsen täysi-ikäiseksi tulemista elimme jatkuvasti varpaillamme, haimme apua, teimme mitä kykenimme. Kunnes lapsi tuli täysi-ikäiseksi ja totesi, että hänen elämäänsä ei kukaan enää ohjaile, ja muutti pois. En tiedä, mitä lapselle kuuluu, paitsi että päihteiden käyttö on arkipäivää. Ei käy töissä eikä opiskele. Ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Ei ole kutsunut tai päästänyt käymään kotiinsa, ei käy myöskään meillä kylässä (paitsi hakemassa joulu- ja synttärilahjat).
Tyttären lapsuusvuosina olimme läheiset, minulla on sitä aikaa ikävä. Toivoisin, että tytär vielä haluaisi rakentaa suhdettaan meihin vanhempiin uudelleen, mutta en pidä tätä todennäköisenä. Vanhempana olen kokenut, että tehtäväni on ns. pitää ovea auki, tätä myös ammattilaiset ja lähipiirini toistelee. Heikossa toivossa roikkuminen on kuitenkin henkisesti raskasta, ja usein mieleni tekisi sulkea se ovi kokonaan. Ehkä silloin en tuntisi jatkuvaa surua asiasta.
Kuinka toimisit tilanteessani? Laittaisitko ajoittain viestiä lapselle, vaikka hän ei koskaan vastaa? Lakkaisitko laittamasta? Sanoisitko lapselle, että seuraavaksi on hänen vuoronsa, minulta ei enää tule yhteydenottoja? Blokkaisitko hänet puhelimessa, niin että hänkään ei edes saisi yhteyttä? Erityisesti kiinnostaa, jos joku on ollut tässä tilanteessa ja löytänyt tavan päästä sinuiksi sen kanssa. Mikä se tapa oli?
Kommentit (61)
Parikymppinen on vielä epäkypsä varsinkin, jos on vielä neurologisia ongelmia. Sinun tehtävänä on edelleen olla vanhempi ja aikuinen. Laittele kuulumisia viestillä ja pyydä silloin tällöin vaikka syömään. Kun hän aikuistuu pikku hiljaa, voitte ehkä rakentaa suhdettanne aikuisten väliseksi suhteeksi, tasa-arvoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää mielessä tämä keskustelu aina kun lällättelette että jos ei ole lapsia niin edessä on yksinäinen vanhuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap sinuna perehtyisin lapsen diagnooseihin.
Poikani alko lääkitsemään ADHDtään aina vaan vahvemmilla huumeilla.
Lopuksi sanoin että en halua häntä enää tavata kun on aineissa, vaan että pitää olla 'selvä' .
Lapseni kuoli joku pari viikkoa ton jälkeen. Me ei keretty olemaan yhteysissä sinä aikana.
Kaipaan lastani joka päivä, sitä mitä oli ennenku riippuvaisuus vei. Ja poden myös huonoa omaatuntoa siintä mitä sanoin hänelle
Ap sinulla lapsesi on vielä hengissä. Noi ongelmat kanssakäymisessä voi johtua diagnoosistaan.
Monet neurodiagnoosit altistavat riippuvuuksille, ja ovat vahvasti perinnöllisiä.
Riippuvuus ei ole sama asia kuin läkitä ADHD ta. Diagnoosista huolimatta voi saada hoitoa riippuvuuteen. Läheisten ois hyvä kertoa tästä vaihtoehdosta ja tukea ja ohjata hakemaan apua. Mutta vain riippuvainen itse voi tehdä valinnan haluta eroon riippuvuudesta. Korvaushoito on yleisin hoitomuoto huumeiden suhteen. Yleensä muut lääkitykset lopettaan hoidossa, koska ne ylläpitää riippuvuutta ja korvaushoitoon käytettävä vahva lääkitys yleensä jo ihan itsestään rauhoittaa. Osanottoni sinulle. Ei kuolema ole sinun syytäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedät hänen osoitteen, laita ihan perinteinen paperinen kirje hänelle. Kerro että rakastat ja tuet ja kerro että kaipaat yhteydenottoa. Kerro että et ole vihainen, ilmaise huolesi ja rakkautesi.
Mitä vähemmän tuollaista maukumista kaipauksesta yms sen parempi. Tuollainen vain ärsyttää lisää.
Hanki nyt hyvä nainen itsekin vähän lisää sisältöä elämääsi, kun viimein on tilaisuus. Ihan normaalia, että aikuiset lapset ottavat etäisyyttä vanhempiin. Jos lapsella on kaikki muuten hyvin ja ei käytä huumeita tai pakota vanhempiaan velkakierteeseen, mikä ongelma tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkähän asiat aloituksesta pitävät paikkaansa ja mitkä ovat ap:n omaa itsepuolustusta.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen on vielä epäkypsä varsinkin, jos on vielä neurologisia ongelmia. Sinun tehtävänä on edelleen olla vanhempi ja aikuinen. Laittele kuulumisia viestillä ja pyydä silloin tällöin vaikka syömään. Kun hän aikuistuu pikku hiljaa, voitte ehkä rakentaa suhdettanne aikuisten väliseksi suhteeksi, tasa-arvoiseksi.
Juuri näin. Nepsyt kypsyy hitaammin. Mun mielestä ois hyvä että heillä myös katsottaisiin olevan tarve esim jälki huostaan sinne 25v asti, jos vanhempien kanssa ei tule toimeen. Näitä nuoria ei saisi missään tapauksessa jättää heitteille. Varsinkin kun heitä tulevaisuudessa on entistä enemmän. Nää diagnoosit on lähteneet kasvuun niin suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat rehellisesti sanottuna hirveältä vanhemmalta enkä minäkään päästäisi tuollaista kotiini. Jos oma äiti vihjailisi että kaipaa minua 10v:nä ja yrittää sankaroida itseään jonkun oireiluni vuoksi, ja leimata minua julkisesti viranomaisten kanssa ongelmaiseksi, niin en todellakaan pitäisi mitään yhteyttä, enkä hakisi lahjojakaan
Eli suositukseni on että katkaise heti ja jätä lapsi rauhaan joka tasolla, myös ajatuksissasi. Ole kuin häntä ei olisikaan. Vahingollinen huomiosi satuttaa häntä ja vammainen hyvekerhosi muiden "auttajien" kanssa alentaa ja häpäisee. Sääliksi käy lastasi, mutta pääsee onneksi edes lähemmäs jumalaa päästessään kaltaisestasi hirviöstä eroon
Vierailija kirjoitti:
Hanki nyt hyvä nainen itsekin vähän lisää sisältöä elämääsi, kun viimein on tilaisuus. Ihan normaalia, että aikuiset lapset ottavat etäisyyttä vanhempiin. Jos lapsella on kaikki muuten hyvin ja ei käytä huumeita tai pakota vanhempiaan velkakierteeseen, mikä ongelma tuossa on?
Mutta ei ole normaalia että lapsi on nepsy, jolla on lisäksi mielenterveys ongelmia, josta voidaan päätellä että syy olla ottamatta yhteyttä on esim. masennus joka tekee toimintakyvyttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tytön isä mitään yhteyttä häneen? Entä muut sukulaiset? Saisiko sitä kautta tietää kuulumisia?
Tuollaisen takia on valitettavasti pakko katkaista välit hoviinkin, jos haluaa narsistista kokonaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen on vielä epäkypsä varsinkin, jos on vielä neurologisia ongelmia. Sinun tehtävänä on edelleen olla vanhempi ja aikuinen. Laittele kuulumisia viestillä ja pyydä silloin tällöin vaikka syömään. Kun hän aikuistuu pikku hiljaa, voitte ehkä rakentaa suhdettanne aikuisten väliseksi suhteeksi, tasa-arvoiseksi.
Kukaan täyspäinen lapsi ei rakenna tuollaisen hirviövanhemman kanssa yhtään mitään. Toivottavasti älyää vaihtaa puhelinnumeronsa ja hakea hirviöäidille lähestymiskieltoa. Ihme ettei äiti ole vielä alkanut silpomaan ja lobotomisoimaan "vaikeaa lastaan" ja siten hakemaan entistä enemmän sääliä itselleen. Sairaita ihmisiä tämä maa täynnä kerta kaikkiaan, oman lapsensa häpäisee ja uhraa oman huomionsa vuoksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millähän petusteella henkilöllä on neurokirjon piirteitä ja mt-ongelmia? Ettei vain olisi ap:n omakeksimää leimaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoli ilmoituksen ainakin tekisin.
Ja lapsen sietäisi tehdä rikosilmoitus häirinnästä ja huolikiusaamisesta. Sairaalloinen, alentava ja häpäisevä äiti kuriin, ehkä tarvitsisi itse jonkun diagnoosin ja lääkityksen jos ei pysty olemaan kiusaamatta ja mustamaalaamatta lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen on vielä epäkypsä varsinkin, jos on vielä neurologisia ongelmia. Sinun tehtävänä on edelleen olla vanhempi ja aikuinen. Laittele kuulumisia viestillä ja pyydä silloin tällöin vaikka syömään. Kun hän aikuistuu pikku hiljaa, voitte ehkä rakentaa suhdettanne aikuisten väliseksi suhteeksi, tasa-arvoiseksi.
Kukaan täyspäinen lapsi ei rakenna tuollaisen hirviövanhemman kanssa yhtään mitään. Toivottavasti älyää vaihtaa puhelinnumeronsa ja hakea hirviöäidille lähestymiskieltoa. Ihme ettei äiti ole vielä alkanut silpomaan ja lobotomisoimaan "vaikeaa lastaan" ja siten hakemaan entistä enemmän sääliä itselleen. Sairaita ihmisiä tämä maa täynnä kerta kaikkiaan, oman lapsensa häpäisee ja uhraa oman huomionsa vuoksi
Olipa kypsä kirjoitus
Miten katkaistuja välejä voi katkaista? Eiköhän se toinen henkilö ehtinyt ensin.
Tästäkin ketjusta näkee, että välienkatkaisu ei ole vienyt "lapsia" yhtään eteenpäin elämässä. Raivo ja viha elää ja sen voi kohdistaa vaikka anonyymiin aloittajaan.
Jos ette tapaa tai ole yhteydessä ja välit on etäiset, niin miten tiedät hänen päivittäisestä päihteidenkäytöstään? Oletko nähnyt omin silmin, vai päätellyt ja keksinyt koko asian, tai uskonut juoruja? Onko sinulla oikeaa näyttöä asiasta, vai onko nuori vaan käynyt baarissa kavereidensa kanssa ja olet leimannut hänet päihteidenkäyttäjäksi?
Masennus viittaisi siihen ettei ole jaksamista ylläpitää sosiaalisia suhteita. Eikä välttämättä taitoakaan, jos on nepsyoireita. On myös kovin nuori, voi olla siihen liittyvää ujoutta.
Oletko ollut luotettava vanhempi? Ehkä ei halua kertoa sinulle asioistaan jos kerrot ne eteenpäin, kuten nytkin kirjoittelet vauvapalstalle.
Mitä ap:n postaukseen tulee, täytyy muistaa että hän kertoo oman versionsa asioista. Tuo kyseinen lapsi ei ole omaa versiotaan tullut kertomaan.
Ihan omasta kokemuksesta tiedän miten eriävät ne voivat olla. En ala omaa tilannettani sen enempää avaamaan, mutta oman mielenterveyteni takia minun oli pakko sulkea äitini elämästäni jo vuosia sitten, ja tiedän mikä on hänen versionsa siitä huolimatta että kaikki hänen lähellään olevat tietävät kyllä mikä on totuus.
Itseäni ole koonnut ehjemmäksi jo vuosia terapian avulla. Kaikkea ei ehjäksi saa mutta siedettäväksi elää.
En siis lähtisi ottamaan kantaa yhtään mihinkään ennenkuin tietäisin molemmat versiot tarpeeksi hyvin. Tuntemattomien ihmisten asioita ei voi alkaa tuomita yhden osapuolen kertomuksen perusteella.
Alue: Aihe vapaa
Ota aktiivisemmin yhteyttä, kysy tarviiko apua. Kerro että autat aina. Voit tulla siivoamaan. Voit ostaa ruokaa ja vaatteita jos tarvitsee.