Kerroinpa miehelle tärkeää asiaaa tai huolen parisuhteen tilasta

Vierailija kirjoitti:

Meillä on riittävän kokoinen asunto. 

mutta vaikka vkosiivouksesta huolehditaan yhdessä , on asunnossa paljon sellaista, joka vaatii huoltoa ja huolenpitoa. 

 

kyllä keittiönkaapit pitää aika ajoin järjestää, sulattaa pakastin tai putsata jääkaappi. Pestä peitot ja matot jne. 

 

Nykyään saa itsesulattavia pakastamia. En tajua kuka hankkisi muuta kuin sellaista. Kotitöissä saa käyttää maalaisjärkeä ja hankkia laitteita, jotka lisäävät oman elämän mukavuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaadit miestä tekemään puolet kotitöistä (todellisuudessa suurimman osan) niin kai itse maksat vähintään puolet yhteisistä kustannuksista?

Naiset ovat Suomessa ohittaneet miesten työllistymisasteen. Pariskunnassa nainen on se todennäköisimmin työssäkäyvä.

no kainny ku niille voi maksaa vaan 70senttiä eurolta palkkaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii vuoviikkosiivous hyvin. Siivoamme kodin siis vuorotellen. 

ruokaa teemme molemmat, samoin pyykkäämme. 

 

Mutta minä hoidan kaiken muun. Kaappien siivoamisen, järjestyksen, organisoinnin, talvi- kesävaatteet, jne. 

 

ap

Kaikesta sitä ongelman voi tehdä. 

Täytyy sanoa, että kyllähän tuo on ongelma... Se on epäreilua, että toisen harteille jää kaikki lasten vaatteiden nimikoimisesta keittiön kuivakaappien siivoamiseen... Ne on pakko tehdä ja ei kaikkeen voi suhtautua välinpitämättömästi ja odottaa, että kyllä joku muu aina hoitaa... Kyllähän se autokin on pakko katsastaa tietyin väliajoin ja huoltaa ja täytynee kyllä todeta, että olisihan se epäreilua, että toinen vaan ajaa eikä tee muuta.

-eri

Ehkä tuossa on toimivaa vuoroviikoin siivoamiset ja ruuanlaitot jne. Mutta lisäksi tarvittaisiin päiviä, jolloin teette yhdessä ja toinen osallistuu joko siihen ekstrahommaan tai tekee jotain muuta yhteiseksi hyväksi silloin, esim. jonkin ekstratyölään ruuan tms. Silloin on ehkä helpompi jutella kun molemmat tekee jotain. Tai sitten käytte esim. lenkillä ja juttelette samalla tms. Mutta tämä on hiukan sellaista epätoivoista oljenkorsien etsintää, jos perusongelma on, että toista ei sinun jutut kiinnosta. Vaikka kaikki miehet eivät olekaan sellaisia kuin trollin mielestä ovat, niin aika moni on. Jos näin ei olisi, miehet lukisivat naisten kirjoittamia romaaneja. Ainakaan aiemmin näin ei ollut. 

Mutta olisi tosiaan hyvä käydä nekin keskustelut, miksi miehen mielestä jotkut kaapinsiivoamiset ovat turhia. Aika harvaa jaksaa toisen jutut kiinnostaa, jos kokee että itseäkään ei kuunnella. On kiinnostumattomuutta ja aktiivista kuuntelematta jättämistä kun ei ole tyytyväinen.

Mielestäni tuossa ei varsinaisena ongelmana ole siivoaminen, vaan kohtaamattomuus. Onko teillä koskaan hyviä hetkiä? Mitä kiinnostuksia miehelläsi on ja haluaako hän jutella niistä sinun kanssasi? Oletko ajatellut pariterapiaa, voisiko siitä olla apua solmujen avaamiseen? 

Itse jättäisin kyseisen Iahnan samantien

Voi piip, täällä samanlainen :=O  !!

Lisäksi empatiakyky nolla. Uskomatonta, ei edes ymmärrä, että olettaa että häntä ymmärretään, kun itse ei osaa ottaa toisia huomioon.........

Vierailija kirjoitti:

Selität ja vaadit kokoajan jotain. Krooninen nipottaja -syndrooma.

Mies on väsynyt ja miettii eroa.

Eikä saa sitäkään aikaiseksi vaan jää odottamaan että nainen hoitaa senkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vaadit miestä tekemään puolet kotitöistä (todellisuudessa suurimman osan) niin kai itse maksat vähintään puolet yhteisistä kustannuksista?

Naiset ovat Suomessa ohittaneet miesten työllistymisasteen. Pariskunnassa nainen on se todennäköisimmin työssäkäyvä.

Oletettavasti ap tietää oman ja miehensä työllisyyden satavarmasti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toimii vuoviikkosiivous hyvin. Siivoamme kodin siis vuorotellen. 

ruokaa teemme molemmat, samoin pyykkäämme. 

 

Mutta minä hoidan kaiken muun. Kaappien siivoamisen, järjestyksen, organisoinnin, talvi- kesävaatteet, jne. 

 

ap

Meillä miehellä on omat kaapit ja omat vaatteet, niiden sisältö ei vaikuta mun elämään.

Jos tarvitsen ruuvimeisseliä, käyn autotallin ovella ja sen jälkeen sanon miehelle ettei ollut paikallaan ja mies tuo mulle sopivat kalut/meisselit/vehkeet (miten nää kaikki viittaakin penikseen) käteen tai jopa hoitaa sen säätöhomman puolestani.

Lesboavioliittojen eroprosentti oli vuonna 2019 72%. Yleisimmät syyt:

-Toinen ei huomioi riittävästi

-Epätasa-arvo parisuhteessa

-Pettäminen

-Väkivalta

Uhriutuminen on helppoa. Uhriutuminen täällä ja siitä sympatian saaminen jo valmiiksi myötämielisiltä tuntuu mukavalta. Nämä ei kuitenkaan ratkaise sitä asiaasi.

Naiset on keskiarvolla neuroottisempia kuin miehet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskivertomiestä kiinnostaa asunnon puhtaus paljon vähemmän kuin naista. Naiset myös kokee negatiivisia tunteita useammin ja vahvemmin kuin miehet, näet varmaan miten nämä piirteet yhtälönä johtaa tilanteeseesi?

Mitä enemmän tuputat ja vaadit kotitöitä mieheltä, sitä enemmän kytket niiden tekemiseen ja sinun kuuntelemiseesi negatiivisia assosiaatioita miehelle. Olet jo varmasti tätä tehnytkin, kun mies kerran hädin tuskin kuuntelee puheitasi. Sinun tulee toimia täysin toisinpäin miehen kanssa, kun hän tekee jotain oikein tai haluamaasi suuntaan, palkitse hänet jotenkin ja kehu vaivannäöstä ja yrittämisestä:

Lopuksi: Huolesi syntyy sinun odotuksistasi. Nämä odotukset ovat sinun odotuksia, ei miehen. Sinulla on täysi kontrolli omista odotuksistasi.

Tähän kuuluu tietysti vielä se, että mies ei "me-henkeä" pidä yllä koskaan.

Kuin olisi yksin suhteessa, mies muistaa olemassaoloni kun tarvitsee minulta jotain.

Esimerkki: kerrot miehelle jotain tosi tärkeää, jonka haluat jakaa. Mies vastaa yhdellä sanalla ja alkaa kertoa omia juttujaan. Tai hän vastaa töykeästi "en jaksa nyt kuunnella" (mutta ei oma-aloitteisesti koskaan palaa asiaan, kun ei kiinnosta).

Yhteys alkaa kadota, emme keskustele, hän ei ole kiinnostunut minusta ja ajatuksistani tai tunteistani, paitsi siinä yhdessä mielessä......!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai maksamme kulut puoliksi. 

Rouvani on tavattoman tarkkana tästä kulut puoliksi jutusta.

Mikä on hitusen koomista, sillä hän maksaa yhteisen talouden kuluista noin kolmanneksen.

Ei siinä, en minä viitsi hänen kuplaansa rikkoa.

Kerrotko vielä, paljonko isompi palkka sinulla on? Riittäneekö kolmannes. Moni mies ottaa naisen kotityön teot itsestäänselvyytenä ja säästää mielissään sukanvarteen isommasta palkastaa, kun nainen suostunut laittamaan kulut täysin tasan, vaikka palkkaero voi olla helposti 50% miehen eduksi.

Pieni korjaus sinä kerroit oman mielipiteesi pelkästään 

Vierailija kirjoitti:

Tähän kuuluu tietysti vielä se, että mies ei "me-henkeä" pidä yllä koskaan.

Kuin olisi yksin suhteessa, mies muistaa olemassaoloni kun tarvitsee minulta jotain.

 

Just näin. Nousipa mieleeni oma nuoruudenaikainen avomieheni. Toki lieventä asianhaara oli nuoruus, kokemattomuus ja ymmärtämättömyys toisen tarpeista, mutta suhteemme oli välillä juuri tuota.

Jokaisella saa olla oma harrastus, työ ja satunnaisesti voi tavata omia ystäviä, mutta se että hän jatkoi samanlaista "poikamieselämää" jossa tärkeimpänä oli tietysti työ, oma joukkuepelin harrastus, sen treenit ja turnaukset, sen porukan saunaillat, sitten muut kaverit ja niiden kanssa tekeminen ja paikallisessa baarissa joka vk loppu la illan istuminen. Tuon jälkeen tulin ehkä minä.

Vaikka kukaan muu mies ei ole minulle sanonut niin monesti että rakastaa minua kuin hän ja hän usein myös pelkäsi että jättäisin hänet, siitä huolimatta hänellä ei ollut mitään kykyä ymmärtää viestejäni siitä mitä minä halusin tai että hän asettaisi joskus minut etusijalle. 

Tuli ihan tuo sama fiilis, että hän oli kanssani vain jos ei ollut muuta mielekkäämpää ja otti kuin jostain hyllyltä nuken kun halusi sillä leikkiä. Hän oli kiltti, ei koskaan edes huutanut minulle, sanonut ilkeästi saati huutanut, mutta äärettömän itsekeskeinen ja ehkä melko itseriittoinenkin. Ja valitettavasti viina ja ne sauna- ja baari-illat ym oli kuin seireenin kutsu hänelle. Siihen väliin ei ollut kellään mitään asiaa. 

Olisipa hauska tietää millanen hänestä on tullut 30 v aikana.

Vierailija kirjoitti:

Lesboavioliittojen eroprosentti oli vuonna 2019 72%. Yleisimmät syyt:

-Toinen ei huomioi riittävästi

-Epätasa-arvo parisuhteessa

-Pettäminen

-Väkivalta

 

Uhriutuminen on helppoa. Uhriutuminen täällä ja siitä sympatian saaminen jo valmiiksi myötämielisiltä tuntuu mukavalta. Nämä ei kuitenkaan ratkaise sitä asiaasi.

Naiset on keskiarvolla neuroottisempia kuin miehet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskivertomiestä kiinnostaa asunnon puhtaus paljon vähemmän kuin naista. Naiset myös kokee negatiivisia tunteita useammin ja vahvemmin kuin miehet, näet varmaan miten nämä piirteet yhtälönä johtaa tilanteeseesi?

Mitä enemmän tuputat ja vaadit kotitöitä mieheltä, sitä enemmän kytket niiden tekemiseen ja sinun kuuntelemiseesi negatiivisia assosiaatioita miehelle. Olet jo varmasti tätä tehnytkin, kun mies kerran hädin tuskin kuuntelee puheitasi. Sinun tulee to

Voi että..... tästä kommntista todella tulee taas mieleeni se miten miehet on joskus kuin lapsia joita pitää kehua kun he syövät nätisti pöydässä lautasen tyhjäksi ja ehkä jopa vievät roskat. 

Kokeilkaapa miestenne kanssa palkkaamista (samaan tapaan kuin koirille kun ne tekee jonkun halutun tempun). Sen mukaan mistä mies tykkää, vaikka salmiakkikarkki joka kerta kun vie roskat tai käy kaupassa pyynnästä. Sitten jos omatoimisrsti ilman pyyntöä osaa huolehtia jostain perheen yhteisistä toimista, saa kylmän oluen. 

Meillä lopulta eroon päätynyt ristiriita alkoi noin. Yritin nostaa esiin epäkohtia, ja mies ei vastannut niihin mitään. Tai intti, että "kun minä olen ihan tyytyväinen". Vihjaten, että minä teen kärpäsestä härkäsen, ja minunkin pitäisi vain asennoitua toisin ja olla tekemällä väkisin pikkuasioista ongelmia. Mutta kun MINÄ olin se, joka käytännössä hoidin kodin ja lapset, huolimatta siitä että minä myös tienasin 1,5 kertaa enemmän kuin mies. Joskus harvoin, kun erityisesti käski, saattoi viedä esim. roskapussin tai imuroida, mutta se vaati eksplisiittisen käskyn, ja sitten hän oli ylpeä kuin pikkulapsi siitä miten olikin auttavainen aviomies. Ja samaan aikaan minä uuvuin esim. haastavan erityislapsen ongelmien, stressaavan it-alan työn ja kaiken arjen pyörittämisen kanssa.

Meillä se lopulta päätyi siihen että annoin ultimatumin, että jos ei asiat ala muuttua hyvään suuntaan, lähden. Kerroin hänelle, mitä odotan konkreettisesti, ja sanoin että jos ne asiat on huonoja ja hän haluaa osallistua muuhun, niin se käy, mutta jotain pitää alkaa tapahtua. Mies vaan edelleen hyssytteli, ja epäili että minulla saattaisi olla varhaiset vaihdevuodet ja pitäisi käydä tutkituttamassa, kun olen niin negatiivinen ja nalkuttava nykyään. Kertoi myös, että 37-vuotiaana minua tuskin kukaan uusi mieskään huolisi, joten kannattaisiko sitä sentään erota. Lopulta jätin avioerohakemuksen, ja hoisin eron loppuun huolimatta siitä, että panikoituneena mies vannoi että muuttuu ja väitti että ero tuli ihan puun takaa, että hän oli luullut että purin sillä "nalkutuksella" vain pahaa oloani enkä oikeasti tarkoita sitä.

Kertokaapa palstan miehet miten miehet saisi ajattelemaan että perhe tai parisuhde on ME, eikä vain 2 tai useampia erillisiä yksilöitä yhdessä joilla jokaisella voi olla vaan omat jutut, menot, mieltymykset ja niiden toteutus ja voi ajatella vaan omaa etuaan ja olla ns suhteen tai jopa perheen vapaamatkustaja. Miten sitä (ainakin joillakin olevaa) syväluotaavaa itsekeskeisyyttä voisi joko kitkeä / vähentää tai jo lapsuudesta saakka pyrkiä estämään, eli äidit opettaisi poikalapsilleen sen että on osattava ottaa muut huomioon eikä se oma napa ja ego ole aina ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Lesboavioliittojen eroprosentti oli vuonna 2019 72%. Yleisimmät syyt:

-Toinen ei huomioi riittävästi

-Epätasa-arvo parisuhteessa

-Pettäminen

-Väkivalta

 

Uhriutuminen on helppoa. Uhriutuminen täällä ja siitä sympatian saaminen jo valmiiksi myötämielisiltä tuntuu mukavalta. Nämä ei kuitenkaan ratkaise sitä asiaasi.

Naiset on keskiarvolla neuroottisempia kuin miehet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskivertomiestä kiinnostaa asunnon puhtaus paljon vähemmän kuin naista. Naiset myös kokee negatiivisia tunteita useammin ja vahvemmin kuin miehet, näet varmaan miten nämä piirteet yhtälönä johtaa tilanteeseesi?

Mitä enemmän tuputat ja vaadit kotitöitä mieheltä, sitä enemmän kytket niiden tekemiseen ja sinun kuuntelemiseesi negatiivisia assosiaatioita miehelle. Olet jo varmasti tätä tehnytkin, kun mies kerran hädin tuskin kuuntelee puheitasi. Sinun tulee to

Jos miehen palkitsee, hän on mielissään mutta ei mieti asioita sen enempää. On vaan tyytyväinen tilanteeseen. Näin se havaintoni mukaan menee.

Varaa jokin parisuhdekurssi tai kurssiviikonloppu tms. ja ilmoita siitä puolisollesi. Tietysti voit ensin kysyä häneltä, lähteekö hän mukaan, jos varaat sellaisen. Todennäköisesti hän sanoo, ettei sellaiseen ole tarvetta. Kerro sitten, että sinulla on siihen tarve.