Olen kotiäiti jolla 5 lasta, nuorin lapsi 11 vuotias, onko minulla oikeutta olla olemassa

Luulenpa aloitusta provoksi. Jostain syystä yhteiskunnassa on viime vuosina yleistynyt ajatus painaa naiset takaisin jonnekin hellan ja nyrkin väliin. Tai töihin hoivakoteihin. Hs, is ja jopa yle ovat olleet tässä mukana näillä "johtuvatko ongelmasi siitä, että äitisi ei ollut todella läsnä" -jutuillaan.

Parasta lapsensa kannalta -tytön tai pojan- on laittaa lapsi päiväkotiin ja mennä itse töihin, jos vain pääsee. Näyttää että elämässä pärjää vain tekemällä työtä. Kasvattaa lastaan vastuuseen, jota kaikilta vaaditaan.

Normaalit vanhemmat ehtivät kyllä olemaan läsnä lapsensa elämässä myös työpäivän jälkeen.

T. Umpivassari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on mahdotonta uskoa, että kotiäitejä oikeasti vihataan näin paljon, kuin mitä tämän palstan viesteistä voisi päätellä.

Vihataan ? Mä lähinnä säälin, kun on jämähtänyt kotiäidiksi. Kyllä sen nopeasti näkee ajatusmaailmasta ja hoksottimista, jos ei käy töissä. Ihan oman eläkekertymän ka palkkatulojen vuoksi on fiksua käydä töissä

Nimenomaan! Mun äiti oli kotiäiti ja mua säälitti ku hän oli aina niin pihalla kaikesta, ei saanut ostaa mitään jos se oli isä mielestä turhuutta ja tämä kaikki tapahtui pikkuhiljaa, vuosien saatossa. Ei vuosi tai pari ketään mökkihöperöksi tee, mutta kymmenisen vuotta kyllä jo huomataan.

Ihminen kehittyy läpi elämän ja kotiäideillä se kehitys pysähtyy.

Hyvä kun vaatteet sai päälleen, vaikka isä oli hyvätuloinen ja hyväntahtoinenkin. Mutta ihminen menee lopulta siihen, ettei koe enää tarvitsevansakaan tuulipukua kummempaa.

Minä ja sisko ollaan uranaisia ihan korostetusti.

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa aloitusta provoksi. Jostain syystä yhteiskunnassa on viime vuosina yleistynyt ajatus painaa naiset takaisin jonnekin hellan ja nyrkin väliin. Tai töihin hoivakoteihin. Hs, is ja jopa yle ovat olleet tässä mukana näillä "johtuvatko ongelmasi siitä, että äitisi ei ollut todella läsnä" -jutuillaan.

Parasta lapsensa kannalta -tytön tai pojan- on laittaa lapsi päiväkotiin ja mennä itse töihin, jos vain pääsee. Näyttää että elämässä pärjää vain tekemällä työtä. Kasvattaa lastaan vastuuseen, jota kaikilta vaaditaan.

Normaalit vanhemmat ehtivät kyllä olemaan läsnä lapsensa elämässä myös työpäivän jälkeen.

T. Umpivassari

En tiennyt lapsena mitään pahempaa kuin päivähoito. Onnistuinkin yhden vuoden skippaamaan siitä kokonaan, koska isovanhempani pystyivät hoitamaan minua.

Höpö höpö. Ihan kuin ihmisen olemassaolon oikeutus riippuisi tästä maailmasta tai toisista ihmisistä! 

Vierailija kirjoitti:

Toki on. On hienoa että kotiäiti kykenee itsenäisesti kasvattamaan ja elättämään 5 lasta. 

Huom. miehen avulla.

Nämä keskustelut ovat niin totaalisen arvottomia kunnes ruvetaan keskustelemaan siitä miten kotiäidin talous on turvattu avioeron sattuessa. Ja en tarkoita mitään luksusta vaan ihan normaali elämä. Ja ei mitään valkokaulusnarskujen tyhjiä selityksia, että "tämä asia on yksityinen, jokainen hoitaa omalla tavallaan" ja/tai että "se on kyllä hoidossa", älä sinä puutu siihen".

Nosto

Marttyyriasenteesi on suurin ongelmasi, tuollaisia ei oikein jaksa..

Kenenkään lupaa ei tarvita olemassaoloon. 

Tottakai jos olette omalla rahalla lapsenne elättäneet eikä Kelan tuilla.

Saavutuksesi arvon näkee vasta kun nuo 5 työllistyy veronmaksajiksi.

t 4:n työssäkäyvän lapsen äiti

Voit olla olemassa, mutta älä sitten yhteiskuntaa huuda avuksi kun eläkettä ei ole kertynyt 

Jos koet tärkeäksi, että kotona on aina joku läsnä (jopa tyhjässä kodissa), mikset välillä vaihda roolia puolisosi kanssa? Ala sinä välillä perheen elättäjäksi, miehesi voi olla seuraavat 11 vuotta koti-isä. Sitten on varmaan jo lapset koulutettu, ja voitte molemmat mennä töihin. En usko, että talo sillä välin romahtaa.