Kotihoidon käynnit kestävät enää minuutteja
Hieno sote-uudistus, palveluiden laatu meni päin v*ttua ja kustannukset nousivat miljardeilla.
Kotihoitokäynnit eivät ole sitä, mitä ennen. Näin kerrotaan aluehallintovirastoista MTV Uutisille.
Viranomaisen havaintojen mukaan ennen, "vuosia sitten", kotihoidon käynnit kestivät jopa tunteja, nykyään jopa vain muutamia minuutteja.
- Vuosia sitten kotihoidon käynnit kestivät puolesta tunnista jopa tunteihin, jolloin voitiin käydä yhdessä ulkoilemassa, tehtiin ruokaa ja siivottiin hoitotoimien lisäksi, todetaan virastosta.
Nykyään suunniteltu käynti voi olla vain muutaman minuutin mittainen ja päivän aikana käy useita eri työntekijöitä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kotihoidossa-tapahtunut-valtava-muu…
Kommentit (136)
Ei kotihoitoon ole ennenkään kuulunut siivoaminen tai ulkoilutus. Kotihoitoon kuuluu terveysongelmien hoito , ei muuta. Siivoukset ym. ostetaan muualta. Joskus muinoin oli kotihoitajan nimike , ei ole enää.
Äidilläni kävi kotihoito 3-4 kertaa päivässä. Käynnit olivat korkeintaan vartin mittaisia ja siitä suurin osa meni siihen, että "tyttö" (olivat todellakin koulutyttöjen näköisiä) naputteli jotain kännykkäänsä. Lähinnä kai kävivät katsomassa, että on edelleen hengissä ja muistuttamassa muistisairaalle: "muista ottaa lääkkeet ja syödä". Ei muistanut kumpaakaan, sillä ateriapalvelun ruoat olivat koskemattomina jääkaapissa ja lääkkeet ottamatta. Koko ajan sai pelätä, että äiti lähtee "asioille" eikä enää löydä takaisin kotiin. Surullista. Onneksi sain itse järjestettyä äidille hoitokotipaikan naapurikunnasta ja palvelusetelin kotikunnasta hoitokotia varten. Lievää voimakkaampaa vaatimista piti käyttää ja olla itse aktiivinen, että äiti pääsi viimeisiksi vuosikseen turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni kävi kotihoito 3-4 kertaa päivässä. Käynnit olivat korkeintaan vartin mittaisia ja siitä suurin osa meni siihen, että "tyttö" (olivat todellakin koulutyttöjen näköisiä) naputteli jotain kännykkäänsä. Lähinnä kai kävivät katsomassa, että on edelleen hengissä ja muistuttamassa muistisairaalle: "muista ottaa lääkkeet ja syödä". Ei muistanut kumpaakaan, sillä ateriapalvelun ruoat olivat koskemattomina jääkaapissa ja lääkkeet ottamatta. Koko ajan sai pelätä, että äiti lähtee "asioille" eikä enää löydä takaisin kotiin. Surullista. Onneksi sain itse järjestettyä äidille hoitokotipaikan naapurikunnasta ja palvelusetelin kotikunnasta hoitokotia varten. Lievää voimakkaampaa vaatimista piti käyttää ja olla itse aktiivinen, että äiti pääsi viimeisiksi vuosikseen turvaan.
Tämä. Tuo muistutus auttaa aivan helvetisti muistisairaan kohdalla - not. Oman vanhempani löysin kotisairaanhoidon jäljiltä nälkiintyneenä ja nestevajauksessa. Lääkkeitä ei todellakaan oltu otettu. Jos olen ihan rehellinen, oli tuo ksh pelkkää minuuttipeliä ja rahastusta - mitääm vastinetta sillä ei saanut. Ihan järkyttävää.
"Vuosia sitten" vanhuksia oli vähemmän ja laitospaikkoja enemmän. Nyt päinvastoin, ei siis ihme että kotihoidolla on kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
"Vuosia sitten" vanhuksia oli vähemmän ja laitospaikkoja enemmän. Nyt päinvastoin, ei siis ihme että kotihoidolla on kiirettä.
Joo mutta hommat pitäisi silti hoitaa. Maksatetaan käytännössä ei mistään, kusten juosten tehdystä heitteillejätöstä.
Kotihoito suorittaa sen hoitotoimenpiteen ja jos siihen menee yksi minuutti niin se on sitten siinä. Jos haluaa escort-palveluja niin kannattaa etsiä viihdytysalan ammattilainen vaikka sihteeriopistosivustolta. Siihen ei soteuudistus puutu.
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin järkyttävää. Ei toden totta ihme että nuoret pelkäävät vanhuutta. Siellä makaat pimeässä asunnossa muistisairaana, paskat vaipoissa. Kerran päivässä joku käy kolme minuuttia - jos käy. Hoitokotipaikkaa ei saa.
Ilmeisesti eivät pelkää tarpeeksi, kun eutanasiaa ei saada lailliseksi, vaikka kuinka ihmiset sitä toivoisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuosia sitten" vanhuksia oli vähemmän ja laitospaikkoja enemmän. Nyt päinvastoin, ei siis ihme että kotihoidolla on kiirettä.
Joo mutta hommat pitäisi silti hoitaa. Maksatetaan käytännössä ei mistään, kusten juosten tehdystä heitteillejätöstä.
Kyllähän vanhushoidosta niin kovia veroja maksetaan, että sen pitäisi hoitua.
Reipas ja tunnollinen lammas vaikuttaa tietävän todella paljon sotesta ja siihen liittyvistä asioista. Reippaan ja tunnollisen lampaan pitäisi lähteä mukaan politiikkaan ja ehdolle seuraaviin kunnallis/aluevaltuustovaaleihin ja määritellä itsensä juurikin soteen liittyvien asioiden osaajaksi. Suomessa on todella vähän osaavia poliitikkoja millään tasolla, eikä taso muutenkaan päätä huimaa ja todellisia osaavia poliitikkoja Suomi todella kaipaa. Selkävaivat tai muutenkaan rajoittunut kyky tehdä fyysistä työtä ei tässä myöskään taida haittaavan. Politiikanhan pitäisi olla ns. vaativaa asiantuntijatyötä kliseisimmillään. Tosin valtaosalla esim. valituista kansanedustajista ei tätä ns. asiantuntijuutta tunnu juurikaan olevan.
Vierailija kirjoitti:
Näinpä. Seuraus on se, että kaikki kaatuu omaisten niskaan. Ikävä totuus on, että vanhus on monintavoin kuin pieni lapsi. Ei ole toiminnanohjausta, aloitekykyä, ongelmanratkaisukykyä,psyykkinen itsesäätely pettää monin tavoin samalla kun fyysiset voimat ehtyy.
Haluaisin laajaa ja rehellistä julkista diskurssia siitä, millainen hoivataakka ja eettinen uupumus omaisille kaadetaan. Kuvitellaan vaikka sote-alalla toimiva omainen, joka kokee uupumusta kun ei pysty resursseillaan tekemään riittävän hyvää työtä asiakkaiden ja potilaiden hyväksi ja kohtuuttomuuksia yritetään paikata niin, että työntekijä venyy äärimmäisyyksiin. Ja sama odottaa vapaa-ajalla, jos olet seniorin omainen.
Perimmäinen ongelma on se, että vanhukset pidetään väkisin hengissä liian pitkään. Ihmisille on saatu kyllä lisää elinaikaa, mutta ei terveitä elinvuosia, joten moni vanhus on kuin zombie. Sielu on jo häipynyt, mutta tomumaja kituuttaa lääkittynä.
Mietin tuotakin, että jos vanhus ei ymmärrä lääkkeitään ottaa, onko se niin iso vahinko sitten? Tai jos ei osaa/tahdo syödä tai juoda, eikö se kertoisi siitä, että on aika siirtyä autuaammille metsästysmaille?
Ennen vanhaan ihmiset sai sydärin tai aivoverenvuodon ja kuoli siihen. Nykyään noista saadan "pelastettua elämälle", tai saadaan nuo luonnolliset poistumissyyt jopa kokonaan ehkäistyä. On vaan päässyt lääkäreiltä unohtumaan, että johonkin on kumminkin pakko kuolla, ja sepelvaltimotukos vireänä 75-vuotiaana on paljon mukavampaa kuin se, että kituuttelee muistisairaana ysikymppisenä ja joku syöttää väkisin lusikalla.
Itse olen kirjannut omaan hoitotahtooni kaikenlaiset elvytyskiellot, ja että minua ei missään olosuhteissa saa väkisin syöttää tai juottaa. Jos en osaa edes silmänliikkeillä viestiä, antaa mennä vaan. En ole vielä viittäkymmentä, mutta en todellakaan halua tuollaista kamalaa hiipumista, mitä vanhuksille nykyään tarjotaan.
Yksi tuttu sairaanhoitaja jäi hiljan eläkkeelle ja alkoi harrastaa vapaasukellusta. Mietin, että onkohan sekin tehnyt vähän riskianalyysiä ja miettinyt, että jossain kohtaa ei enää kannata tulla ylös. Kuten siinä Big Blue -elokuvassa kun vapaasukeltajalta kysytään, onko se sukeltaminen vaikeaa, ja se vastaa, että ei. Vaikeaa on keksiä syy tulla takaisin pintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni kävi kotihoito 3-4 kertaa päivässä. Käynnit olivat korkeintaan vartin mittaisia ja siitä suurin osa meni siihen, että "tyttö" (olivat todellakin koulutyttöjen näköisiä) naputteli jotain kännykkäänsä. Lähinnä kai kävivät katsomassa, että on edelleen hengissä ja muistuttamassa muistisairaalle: "muista ottaa lääkkeet ja syödä". Ei muistanut kumpaakaan, sillä ateriapalvelun ruoat olivat koskemattomina jääkaapissa ja lääkkeet ottamatta. Koko ajan sai pelätä, että äiti lähtee "asioille" eikä enää löydä takaisin kotiin. Surullista. Onneksi sain itse järjestettyä äidille hoitokotipaikan naapurikunnasta ja palvelusetelin kotikunnasta hoitokotia varten. Lievää voimakkaampaa vaatimista piti käyttää ja olla itse aktiivinen, että äiti pääsi viimeisiksi vuosikseen turvaan.
Tämä. Tuo muistutus auttaa aivan helvetisti muistisairaan kohdalla - not. Oma
Siinä vaiheessa, kun ei ymmärrä juoda ja syödä, voisi omainenkin ymmärtää että on aika päästää irti. Keho, joka ei enää tuota nälän ja janon tunnetta ja mieli, joka ei niitä ymmärrä -sellaisen pitäminen hengissä on pelkkää julmuutta. Itsekäs omainen ei kestä menetystä, joten rääkätään vanhusta.
Haluatteko kuulla menestyksen reseptin, jolla saavuttaa parhaimman menestyksen työelämässä ilman uupumista ja siitä seuraavaa terveyden menetystä:
A) älä tee lapsia.
B) muuta kauas ikääntyvistä vanhemmistasi, älä vastaa puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Haluatteko kuulla menestyksen reseptin, jolla saavuttaa parhaimman menestyksen työelämässä ilman uupumista ja siitä seuraavaa terveyden menetystä:
A) älä tee lapsia.
B) muuta kauas ikääntyvistä vanhemmistasi, älä vastaa puhelimeen.
Mä olen ajatellut hoitaa asiat kunnolla. En itse hanki lapsia, ja omistan oman elämäni sille että koetan huolehtia omille vanhemmilleni siedettävän loppuelämän.
homeopatiaan hrahtanut sukulainen saatiin ottamaan lääkkeet laittamalla ne homeopatialääkepurkkiin. tulostettiin sihen, tarra, että tabletti nieltävä (monet homeopatialääkkeet laitetaan kielen alle sulamaan, kun ovat 100 % sokeria). Otti lääkkeet ja aina muisti kertoa, että näettehän itsekin, että homeopatia toimii. todettiin, että niin taitaa olla.
Voisin itse ihan hyvin alkaa yksityisenä kotihoitajana toimimaan, jos nykyisestä työpaikasta tulisi potkut. Myönnettäköön, että kunhan vanhus ei aivan täysi dementikko ole.
Ruuanlaitto on mukavaa, siivoamiset hoituu. Paapoilla ja mummoilla riittää tarinoita ja juteltavaa, kävelytkään ei ole heidän vauhdilla mitään uuvuttavaa hommaa.
Semmoinen vähän kuin hovimestari voisin olla sen jonkun ajan päivästä jolla tienata oma elanto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni kävi kotihoito 3-4 kertaa päivässä. Käynnit olivat korkeintaan vartin mittaisia ja siitä suurin osa meni siihen, että "tyttö" (olivat todellakin koulutyttöjen näköisiä) naputteli jotain kännykkäänsä. Lähinnä kai kävivät katsomassa, että on edelleen hengissä ja muistuttamassa muistisairaalle: "muista ottaa lääkkeet ja syödä". Ei muistanut kumpaakaan, sillä ateriapalvelun ruoat olivat koskemattomina jääkaapissa ja lääkkeet ottamatta. Koko ajan sai pelätä, että äiti lähtee "asioille" eikä enää löydä takaisin kotiin. Surullista. Onneksi sain itse järjestettyä äidille hoitokotipaikan naapurikunnasta ja palvelusetelin kotikunnasta hoitokotia varten. Lievää voimakkaampaa vaatimista piti käyttää ja olla itse aktiivinen, että äiti pääsi viimeisiksi vuosikseen turvaan.
Tämä. Tuo muistutus autta
Häh? Kehotatko sinä täällä ihmisiä rikoksiin? Hoitokotipaikkaa oli haettu vuosi, vaatien, mutta sitä ei saanut, koska äiti oli ulkopuolisen arvion mukaan Tosi Omatoiminen - ajoittain. Sitten siellä laukkasi näitä turhanpäiväisiä ksh-tyyppejä tekemässä ei-mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatteko kuulla menestyksen reseptin, jolla saavuttaa parhaimman menestyksen työelämässä ilman uupumista ja siitä seuraavaa terveyden menetystä:
A) älä tee lapsia.
B) muuta kauas ikääntyvistä vanhemmistasi, älä vastaa puhelimeen.
Mä olen ajatellut hoitaa asiat kunnolla. En itse hanki lapsia, ja omistan oman elämäni sille että koetan huolehtia omille vanhemmilleni siedettävän loppuelämän.
Mä valitsin tehdä lapset ja hoitaa ne kunnolla. Se tarkoittaa myös töissä käymistä, joten paljon ei jää senioreille annettavaksi. Eikä tämä muutu, vaikka kotihoidosta kuinka soiteltaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas vaikuttaa tietävän todella paljon sotesta ja siihen liittyvistä asioista. Reippaan ja tunnollisen lampaan pitäisi lähteä mukaan politiikkaan ja ehdolle seuraaviin kunnallis/aluevaltuustovaaleihin ja määritellä itsensä juurikin soteen liittyvien asioiden osaajaksi. Suomessa on todella vähän osaavia poliitikkoja millään tasolla, eikä taso muutenkaan päätä huimaa ja todellisia osaavia poliitikkoja Suomi todella kaipaa. Selkävaivat tai muutenkaan rajoittunut kyky tehdä fyysistä työtä ei tässä myöskään taida haittaavan. Politiikanhan pitäisi olla ns. vaativaa asiantuntijatyötä kliseisimmillään. Tosin valtaosalla esim. valituista kansanedustajista ei tätä ns. asiantuntijuutta tunnu juurikaan olevan.
Joskus 10 vuotta sitten mä jonkin aikaa harkitsinkin tuota (siis kuntavaaleissa), mutta koska olen aina ollut puoluepoliittisesti sitoutumaton, olisi pitänyt päättää, minkä puolueen jäsenkirjan sitten hankkisi. Ja jos nyt olisikin sitten päässyt ehdolle ja tullut jopa valituksikin, niin olisi pitänyt perehtyä niin moniin muihinkin asioihin kuin sote-asioihin. Aluevaalit nyt tietty olisi eri juttu, kun koko hallintohimmeli liittyy vain sote-asioihin, mutta nyt mä vaan lasken aamuja eläkepäiviin :D
Kuulostaa valvonnalta että "kukas vielä on hengissä tällä kierroksella."
Napit naamariin ja lautanen nenän eteen, jos vaikka muistaisi syödäkin välillä.