Kotihoidon käynnit kestävät enää minuutteja

Mä olin sairaanhoitajana 1988 kotisairaanhoidossa ja silloin tosiaan oli aikaa vähän jutellakin asiakkaan kanssa. Tai vaikka juoda kahvit. Pyrittiinkin siihen, että aina kävisi samat hoitajat, jolloin muutokset asiakkaan voinnissa oli helpompi havaita. En mä silloinkaan siivonnut tms, mutta asiakasta hoidettiin siihen aikaan kokonaisvaltaisemmin ja osa hoitoa oli myös psyykenhoito. Asiakkaan kanssa jutellessa tuli esille sitten mielialaan ja mielenterveyteen liittyviä asioita tai sitten jotain uusia fyysisiäkin vaivoja, joita ei millään parin minuutin käynnillä vanhus ehdi mitenkään kertoa ja kuvailla. Näistä sitten tervetyskeskukselle palattuani konsultoin lääkäriä. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömiä pakotetaan jatkossa karenssin uhalla varmasti entistä enemmän näihin hommiin orjatöihin hoitamaan vanhuksia. Lopputuloksena kaikki kärsivät kun hommiin jopa kykenemätön ja sopimaton ilman motivaatiota oleva vihainen työtön tekee mitä sattuu ja vanhus pelkää osaamatonta työtöntä ehkä aggressiivistakin työtöntä, joka tekee mitä sattuu ja ehkä varastaakin. 

Nyt käytit mielikuvitustasi aivan liikaa !

Vierailija kirjoitti:

Kriteerit kotihoidon myöntämiselle taitavat nykyään olla tiukat, myös käyntien määrä katsotaan tarkkaan. Ymmärtääkseni käynteihin sisältyy lääkehoitoa, puhtaanapitoa, vessaan ja suihkuun avustamista ja ruokailussa avustamista. Varmaankin jokaiselle on laadittu hoitosuunnitelma josta selviää mitä palveluun kuuluu. Toivottavaa varmaan on hoidettavan kannalta että hän tekee itsenäisesti niitä asioita mitä pystyy. 

Kuinka moni omainen tietää oikeasti mitä hoitosuunnitelmassa on sovittu? Pyydetään tiskaamista, roskien vientiä, kynsien leikkuuta, postimerkkien ostoa ja vaikka mitä. Toisaalta hoitajatkin sitten soittelevat omaisille että tarvitaan paitaa ja kalsareita ja shampoota. Koko pakka on täysin sekaisin kun vastuualueet eivät ole selvät. Hoidettavat ovat usein muistisairaita ja puuhaavat kotona mitä sattuu ja kertovat omaisille että hoitaja ei ole käynyt. 

Syrjäseudulla tosiaan hoitajalla menee iso osa työajasta

Olet ymmärtänyt oikein, kotihoitoon kuuluu ruokailussa, wc-käynneissä ja suihkussa avustaminen, lääkehoito ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen. Hoitosuunnitelmassa lukee tarkemmin että mitä kaikkea asiakas tarvitsee ja miten se toteutetaan.

Kotihoitaja tiskaa vain ne astiat jotka asiakas ruokailun aikana on käyttänyt, ei muuta. Käynnillä tulleet roskat viedään pois (eli roskapussi jossa vanha vaippa ja hoitajan käyttämät pesulaput), muita ei. Jos hoitaja aiheuttaa jotain sotkua niin se siivotaan, muuten kotihoito ei siivoa mitään.

Postimerkkien ostossa kotihoito ei auta, mutta kynsien leikkaaminen kuuluu kyllä hoitoon. Vaatteiden, shampoon yms. osto kuuluu asiakkaalle itselleen tai omaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee, riippuu ihan palvelun tarpeesta. Ei sinne jäädä kahvía juomaan ja rupattelemaan. Jos asiakas osaa itsenäisesti tehdä kaiken muun , paitsi esim. lääkehoidon, niin siellä käydään antamassa lääkkeet. Kotihoito katsotaan asiakkaan toimintakyvyn mukaan. Kotihoito ei ole yhtäkuin: Siivous , ruoanlaitto ja suerustelupalvelu. Nämä pitää tilata sitten muualta.

Jos kotihoito on pelkkää lääkkeenjakoa, niin sitten kotihoidossa ei kauaa enää ihmisiä tarvita. Johan ne väittää tekoälyn hoitavan lääkkeidenjakamaisenkin. Tai mikä lie ohjelmisto sen tekeekään.

 

 

Lotan ja papan papalla on lääkeautomaatti. Se äänimerkillä kertoo koska annostelee papan lääkkeen luukusta ulos.

Se että asiakas osaa ottaa itsenäisesti lääkepussin lääkeautomaatista, ei todellakaan takaa sitä että ne lääkkeet myös päätyisivät suuhun asti. Terveisiä kotihoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutun vanhuksen luona käy kotihoito kolmesti päivässä ja käynnit on tosiaan muutaman minuutin kerrallaan, sokerin mittaus ja piikitys ja lääkkeiten antaminen, ei muuta. Ja maksu on monta sataa euroa kuussa.

Olisiko toinen vaihtoehto että tämä vanhus joutuisi vuodeosastolle? Koti on kuitenkin paras paikka.

Olen vähän eri mieltä. Olen joskus jutellut vanhustyössä työskentelevien kanssa, ja he ovat sanoneet, että moni haluaisi vuodeosastolle (= seuraa). Päättäjät keksivät tuon, että haluavat haluavat olla kotona. Ei kaikki halua, mutta heillä ei ole vaihtoehtoja. Vanhuksen suurin ongelma on yksinäisyys. Hoitajat ovat paljon nuorempia kuin he, joten ei varmaan kiinnostakaan aina ne vanhuksen muistelut, vuodeosastolla olisi samanikäistä seuraa ja samanlaista juttuseuraa. Yhteinen sävel löytyy helposti, ja jos ei löydy, niin voisi vaihtaa huonetta.

Lisäksi sitten se, että vuodeosastolla apu olisi lähellä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olin sairaanhoitajana 1988 kotisairaanhoidossa ja silloin tosiaan oli aikaa vähän jutellakin asiakkaan kanssa. Tai vaikka juoda kahvit. Pyrittiinkin siihen, että aina kävisi samat hoitajat, jolloin muutokset asiakkaan voinnissa oli helpompi havaita. En mä silloinkaan siivonnut tms, mutta asiakasta hoidettiin siihen aikaan kokonaisvaltaisemmin ja osa hoitoa oli myös psyykenhoito. Asiakkaan kanssa jutellessa tuli esille sitten mielialaan ja mielenterveyteen liittyviä asioita tai sitten jotain uusia fyysisiäkin vaivoja, joita ei millään parin minuutin käynnillä vanhus ehdi mitenkään kertoa ja kuvailla. Näistä sitten tervetyskeskukselle palattuani konsultoin lääkäriä. 

Tuo on ollut hienoa aikaa. Geriatrin konsultointikin hoitui varmaan tätä kautta, jos tk-lääkäri katsoi aiheelliseksi lähettää asiakas sinne. Esimerkiksi tarkistuttamaan lääkityksen.

Näinpä. Seuraus on se, että kaikki kaatuu omaisten niskaan. Ikävä totuus on, että vanhus on monintavoin kuin pieni lapsi. Ei ole toiminnanohjausta, aloitekykyä, ongelmanratkaisukykyä,psyykkinen itsesäätely pettää monin tavoin samalla kun fyysiset voimat ehtyy. 

Haluaisin laajaa ja rehellistä julkista diskurssia siitä, millainen hoivataakka ja eettinen uupumus omaisille kaadetaan. Kuvitellaan vaikka sote-alalla toimiva omainen, joka kokee uupumusta kun ei pysty resursseillaan tekemään riittävän hyvää työtä asiakkaiden ja potilaiden hyväksi ja kohtuuttomuuksia yritetään paikata niin, että työntekijä venyy äärimmäisyyksiin. Ja sama odottaa vapaa-ajalla, jos olet seniorin omainen. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä ei saa antaa kuin lääketestin läpäissyt ja siinä on suuria ongelmia koska testi on tosi vaativa.

lääkkeitä saa antaa kuka tahansa, paitsi silloin, jos on kyse terveydenhuollon toiminnasta. Silloin saa antaa vain, jos on siihen koulutuksen saanut.  Tai jos on kyse jostain erikoislääkkeesta, vaikka joku ruiskulla annosteltava tai vastaava, niin sitten ei tietenkään saa.

Eli esim. se mummon lapsenlapsi saa antaa mummolle vaikka iltalääkkeet, jos mummo pyytää

meillä ostettiin äidille pieni kaksio samasta taloyhtiöstä, jossa itse asumme- äiti on siinä meille vuokralaisena (helpompi hoitaa sitten kuolemansa jälkeen, kun ei tule perinnöksi asuntoa, vaan se on valmiiksi meidän). päästään periaatteessa milloin vain auttamaan (poislukien työajat tietenkin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutun vanhuksen luona käy kotihoito kolmesti päivässä ja käynnit on tosiaan muutaman minuutin kerrallaan, sokerin mittaus ja piikitys ja lääkkeiten antaminen, ei muuta. Ja maksu on monta sataa euroa kuussa.

90 käyntiä kotona kuussa ja lasku vain joitain satasia. Miten voi olla niin halpaa?

En tiedä kuinka pitkiä hänen käyntinsä ovat, mutta veikkaan että lasku on 700-900 euroa / kk.

En tiedä, mutta ei kunta voi veloittaa enempi kun mitä tulot on.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä ei saa antaa kuin lääketestin läpäissyt ja siinä on suuria ongelmia koska testi on tosi vaativa.

Ainakin niille jotka eivät osaa suomea. 

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Seuraus on se, että kaikki kaatuu omaisten niskaan. Ikävä totuus on, että vanhus on monintavoin kuin pieni lapsi. Ei ole toiminnanohjausta, aloitekykyä, ongelmanratkaisukykyä,psyykkinen itsesäätely pettää monin tavoin samalla kun fyysiset voimat ehtyy. 

Haluaisin laajaa ja rehellistä julkista diskurssia siitä, millainen hoivataakka ja eettinen uupumus omaisille kaadetaan. Kuvitellaan vaikka sote-alalla toimiva omainen, joka kokee uupumusta kun ei pysty resursseillaan tekemään riittävän hyvää työtä asiakkaiden ja potilaiden hyväksi ja kohtuuttomuuksia yritetään paikata niin, että työntekijä venyy äärimmäisyyksiin. Ja sama odottaa vapaa-ajalla, jos olet seniorin omainen. 

Olen itse joutunut tahtomattani vanhempani kotiorjaksi, vaikka voin itsekin todella huonosti ja tarvitsisin itsekin apua kaikkeen oman elämäni kanssa. Olen itse mm. työtön ja kärsin mielenterveysongelmista. Apua ei ole saatavilla. Olen jopa miettinyt, että vankilakundien alkaa jo olemaan itselleni parempi paikka kuin tämä. En ole oikea henkilö kotiorjaksi hoitoalasta nyt puhumattakaan kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni. Olen toki muutenkin sellainen yhteiskunnasta syrjäytetty ja oman onnensa nojaan jätetty. Kenellekään ei voi toivoa tällaista autismikirjolla olevaa masennuksesta, ahdistuksesta, traumoista, sosiaalisten tilanteiden peloista ja aistiyliherkkyyksistä kärsivää pakotettua tai vapaaehtoista hoitajaa. En ole jaksanut enää vuosiin ja vointini huononee koko ajan, mutta ketään ei kiinnosta ja on vaan pakko jatkaa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan helpottuu jos saa oman rauhan. Haluaa lyhyen käynnin. Ehkä myös aikana jolloin se sopii, eikä säikähdä. Osa ehkä tarvitsee pidempää aikaa tai ystävän apua?

Saat jäädä omaan rauhaasi ihan heti, kun otat ne lääkkeet siitä. Valitettavasti en voi oman turvallisuutesi vuoksi jättää niitä tarjolle, että itse ehkä otat ne ruokailun jälkeen kuten toki vakuutat. Aiemman perusteella tiedän, että todennäköisemmin heität ne vessanpönttöön tai jemmaat patjan väliin talouspaperisytterössä. 

Mummoni oli jossakin palvelutalossa tms.  Hoitaja toi pillerin, ihmeen kestävä pelargonia oli pöydällä kun sinne pillerinsä tyrkkäsi multaan.  Tätä oli tehnyt jo pidemmän aikaa.

Ei tuossa ole mielestäni mitään ongelmaa, kunhan hoitaja tekee sen mitä on sovittu. Eihän huoltomieskään jää juttelemaan tai kahville, vaan hoitaa hommansa äkkiä ja poistuu sitten.

Ihan helvetin järkyttävää. Ei toden totta ihme että nuoret pelkäävät vanhuutta. Siellä makaat pimeässä asunnossa muistisairaana, paskat vaipoissa. Kerran päivässä joku käy kolme minuuttia - jos käy. Hoitokotipaikkaa ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan helpottuu jos saa oman rauhan. Haluaa lyhyen käynnin. Ehkä myös aikana jolloin se sopii, eikä säikähdä. Osa ehkä tarvitsee pidempää aikaa tai ystävän apua?

Saat jäädä omaan rauhaasi ihan heti, kun otat ne lääkkeet siitä. Valitettavasti en voi oman turvallisuutesi vuoksi jättää niitä tarjolle, että itse ehkä otat ne ruokailun jälkeen kuten toki vakuutat. Aiemman perusteella tiedän, että todennäköisemmin heität ne vessanpönttöön tai jemmaat patjan väliin talouspaperisytterössä. 

Mummoni oli jossakin palvelutalossa tms.  Hoitaja toi pillerin, ihmeen kestävä pelargonia oli pöydällä kun sinne pillerinsä tyrkkäsi multaan.  Tätä oli tehnyt jo pidemmän aikaa.

Mun muistisairas  äitini oli pari viikkoa kriisipaikalla hoivakodissa eikä se sielläkään suostunut ottamaan lääkkeitään. Eivät lääkinneet väkisin. Jos ei ota, niin ei ota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan helpottuu jos saa oman rauhan. Haluaa lyhyen käynnin. Ehkä myös aikana jolloin se sopii, eikä säikähdä. Osa ehkä tarvitsee pidempää aikaa tai ystävän apua?

Saat jäädä omaan rauhaasi ihan heti, kun otat ne lääkkeet siitä. Valitettavasti en voi oman turvallisuutesi vuoksi jättää niitä tarjolle, että itse ehkä otat ne ruokailun jälkeen kuten toki vakuutat. Aiemman perusteella tiedän, että todennäköisemmin heität ne vessanpönttöön tai jemmaat patjan väliin talouspaperisytterössä. 

Mummoni oli jossakin palvelutalossa tms.  Hoitaja toi pillerin, ihmeen kestävä pelargonia oli pöydällä kun sinne pillerinsä tyrkkäsi multaan.  Tätä oli tehnyt jo pidemmän aikaa.

Vanhuksia alettiin medikalisoimaan sängyn pohjalle joskus 90-luvuna 2000-luvun taitteessa, ja sittenhän he alkoivat mennä sekaisin kuin seinäkello. Helpompia hoidettavia ehkä. Nyt tuo medikalisointi on viety jo nuoremmillekin sukupolville, kaikkeen vaivaan on lääke, joten pienessä pöllyssä täällä ollaan varmaan itse kukin suurimman osan aikaa. Lääkkeisiin tottuu ja lisäksi hoitovirheiden takia joudut syömään särkylääkkeitä, nuoret leimataan mielenterveysongelmaisiksi ja taas lääkitään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa varmaan helpottuu jos saa oman rauhan. Haluaa lyhyen käynnin. Ehkä myös aikana jolloin se sopii, eikä säikähdä. Osa ehkä tarvitsee pidempää aikaa tai ystävän apua?

Saat jäädä omaan rauhaasi ihan heti, kun otat ne lääkkeet siitä. Valitettavasti en voi oman turvallisuutesi vuoksi jättää niitä tarjolle, että itse ehkä otat ne ruokailun jälkeen kuten toki vakuutat. Aiemman perusteella tiedän, että todennäköisemmin heität ne vessanpönttöön tai jemmaat patjan väliin talouspaperisytterössä. 

Mummoni oli jossakin palvelutalossa tms.  Hoitaja toi pillerin, ihmeen kestävä pelargonia oli pöydällä kun sinne pillerinsä tyrkkäsi multaan.  Tätä oli tehnyt jo pidemmän aikaa.

Mun muistisairas  äitini ol

Se on hyvä, jos osaa päättää itse, tarvitseeko vai ei, mutta monet vanhukset kokevat olonsa turvalliseksi popsimalla pillereitä. Mitä enempi pillereitä, sitä turvallisempi olo.

Nro 78: "Se on hyvä, jos osaa päättää itse, tarvitseeko vai ei, mutta monet vanhukset kokevat olonsa turvalliseksi popsimalla pillereitä. Mitä enempi pillereitä, sitä turvallisempi olo."

Mun äiti oli vakuuttunut, että ne pillerit on jotain myrkkyä ja hoitajat yrittää myrkyttää hänet. Kyseessä oli siis ihan vaan verenpainelääke ja kilpirauhaslääke, joita äiti oli käyttänyt jo vuosikymmeniä ennen muistisairauttakin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti: Mun muistisairas  äitini oli pari viikkoa kriisipaikalla hoivakodissa eikä se sielläkään suostunut ottamaan lääkkeitään. Eivät lääkinneet väkisin. Jos ei ota, niin ei ota. 

Tavalliset lääkkeet saa jättää ottamatta, kirjataan vain että ei suostunut ottamaan. Mutta monella kriisipaikalle tulevalla tai kotihoidossakin olevalla on esim. harhoja tai aggressiivisuutta niissä määrin, että oma, hoitajien ja muiden talon asukkaiden turvallisuus on vaarassa. Silloin saattaa olla että näihin oireisiin määrätyt lääkkeet on käytännössä pakotettava ottamaan, tai annettava ne huijaamalla esim. jälkiruoan tai juoman joukossa. Muuten tulee lähtö psykogeriatriselle niin kauaksi aikaa, että lääkkeiden ottaminen alkaa onnistua.