Onko huono asia, jos nainen ei ole lainkaan kunnianhimoinen??

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kunnianhimoa. Toivoisin, että olisi. Se olisi sisäinen voima, joka potkisi eteenpäin. Tosin kunnianhimoisimmat ihmiset ovat kaikista epämiellyttävimpiä, koska ne keinoja kaihtamatta jyräävät ja astuvat siinä mennessään toisten varpaille.

Tämä! Ajattelen samalla tavalla kuin sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen sen verran kunnianhimoinen, että tuntuisi oudolta, jos rinnalla olisi joku "ihan sama" -nainen. No, eipä tässä tietysi ole rinnalla minkäänlaista naista, että ehkä se on se ja sama mitä asiasta ajattelen...

Iän myötä on kuitenkin tullut opittua, ettei kunnianhimon toteutumista edistä niinkään mikään tarkka suunnitelmallisuus ja kova puurtaminen - ennemmin pitää korppikotkan lailla silmämuna kovana kytätä sopivia tilaisuuksia, joiden kimppuun syöksyä hyeenalauman tavoin. Jälkikäteen viisastellen tuli varmaankin hylättyä monia potentiaalisia iskun paikkoja, koska ne eivät mukamas sopineet "Suunnitelmaan".

Et sitten halunnut napata naista.

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ainakaan häiritse toisten kunnianhimottomuus. Itsekin olen sellainen, jonkinlainen Aku Ankka. Jokseenkin ainoa tavoitteeni on saada sen verran sijoituksia kasaan, että voin lopettaa elämäni tuhlaamisen työmaalla. Paljon mieluummin tuhlaan elämäni kotisohvalla.

Olen aika lailla samanlainen. Luin sähköalaa ja insinööriksi lopulta, iltaopintoina kaverin kanssa. Kaveri sai työpaikkoja ja jäi erääseen. Koki burn- outin jokunen vuosi sitten, onneksi ehtivät rakentaa uuden talon ennen sitä. Itse en ottanut vakityöpaikassa vastaan edes tiiminvetäjän asemaa. Mieluummin tein oikeita töitä, tavallisia töitä ja sain arvostusta ammattitaidostani. Palkka hyvä, työt päivystysluonteisia, joitain tarkistuksia, ei stressiä....Nyt sitten ollaan vapaita, vapaita menemään ja tulemaan. Tekemistä aina riittää, kunhan tulee aloitettua.