Te joilla on lapsia, miksi hankitte niitä ja oletteko valintaanne tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Ennen en pitäynyt vauvoista tai pienistä lapsista, mutta nykyään olen alkanut pitämään, ja olisi ajatuksena aivan ihana saada hoitaa omaa vauvaa. En kuitenkaan ole tekemässä lasta monistakaan syistä. Itseäni esim. huolestuttaa tulevaisuus ja koko maailman tilanne, ja se että lapsi voisi syntyä jollain tavalla vammaisena tai voin vaikka itse kuolla synnytyksessä tai saada jonkin muun ikävän komplikaation. Ei se söpö vauvavaihekaan kestä kuin lyhyen hetken. Kehon pilalle meneminen ei niin pelota, mutta en halua tietää millaista synnytyskipu on tai se paniikki siinä tilanteessa kun tuntee kipua ja pelkää henkensä puolesta. Revetä en myöskään tahdo. Pahinta olisi kuitenkin synnyttää vammainen tai sairas lapsi, minkä vuoksi suoraan sanottuna koko loppuelämä menisi pilalle. Ajattelen myös maapallon liikakansoitusta ja sitä, että ihmisten lukumäärän pitäisi vähentyä. Eikö teitä muita huoleta yhtään tällaiset asiat?

Synnytys kipu ei ole kuoleman kipua vaan elämän. Suuri ero. Elämän antamisen kipu ei ole kovaa eikä mahdotonta, vaan luonnollista ja uudistavaa. Siinä liittyy siihen ikiaikaiseen ketjuun jossa kaikki synnyttäneet naiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Putin kehotti venäläisiä elvyttämään vanhan suurperheperinteen, ja hankkimaan seitsemästä kahdeksaan lasta

Suomessa Venäjän propaganda taas jauhaa, kuinka Suomalaisten ei pidä lisääntyä. Kuinka Suomen pitää näivettyä.

Tehkää niitä lapsia!!!

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010028340.html

Väestömäärävalhe on venäjän propagandaa

mielenkiintoinen pointti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimus: Vanhemman rakkaus lapseen on muita rakkauden muotoja voimakkaampi

https://yle.fi/a/74-20107036

No nyt on tämäkin itsestäänselvyys tutkittu. Vapaaehtoisesti lapsettomien kommentteja odotellessa.

Mitä kommentoitavaa tuossa nyt on? Kai sitä nyt tyhmempikin ymmärtää, että vanhemmat lapsiaan (yleensä) rakastavat, parempi olisikin. Mutta ei tuo lapseen hukattua aikaa ja rahaa korvaa mitenkään.

Lapseton

Paitsi, että korvaa.

Miksiköhän tästä poistettiin aivan asiallinen kommentti, jonka annoin Venäjän propagandasta puhuvalle henkilölle? Sanoin vain, että en itse oikein usko Venäjän tai muidenkaan maiden propagandaan tässä asiassa, vaan että luonto on oikeasti tuhoutumassa ihmisen toiminnan seurauksesta, mihin voisi auttaa vain huomattava väestön vähentyminen kaikkialla maailmassa. Itselleni tuo on yksi syy olla tekemättä lapsia, mutta muitakin on, kuten ne jotka luettelin jo ensimmäisessä viestissä. Vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja hyvää elämää voi olla ilman lapsiakin. Kumma että tämä vastaus ärsytti jotakin niin paljon että piti laittaa poistoon.

Hankin lapsia, koska halusin lapsia. Olen tyytyväinen valintaani. Olen kasvanut ihmisenä todella paljon, mikä on ollut tärkeää. Raskasta on ollut, ja tulee myöhemminkin olemaan, mutta silti tekisin saman valinnan uudelleen. Ajat olivat silloin toiset. Nykyaika on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tästä poistettiin aivan asiallinen kommentti, jonka annoin Venäjän propagandasta puhuvalle henkilölle? Sanoin vain, että en itse oikein usko Venäjän tai muidenkaan maiden propagandaan tässä asiassa, vaan että luonto on oikeasti tuhoutumassa ihmisen toiminnan seurauksesta, mihin voisi auttaa vain huomattava väestön vähentyminen kaikkialla maailmassa. Itselleni tuo on yksi syy olla tekemättä lapsia, mutta muitakin on, kuten ne jotka luettelin jo ensimmäisessä viestissä. Vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja hyvää elämää voi olla ilman lapsiakin. Kumma että tämä vastaus ärsytti jotakin niin paljon että piti laittaa poistoon.

Joo ja tähän oli kans sellanen vastaus, jossa otettiin kantaa ihmisten määrään; väestön vähentyminen ei ole ainut keino. Ihmiset itsessään ei ole se ongelma, vaan se, miten kaikki asuminen, ravinto ja elämäntapa meille nyt on järjestelty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tästä poistettiin aivan asiallinen kommentti, jonka annoin Venäjän propagandasta puhuvalle henkilölle? Sanoin vain, että en itse oikein usko Venäjän tai muidenkaan maiden propagandaan tässä asiassa, vaan että luonto on oikeasti tuhoutumassa ihmisen toiminnan seurauksesta, mihin voisi auttaa vain huomattava väestön vähentyminen kaikkialla maailmassa. Itselleni tuo on yksi syy olla tekemättä lapsia, mutta muitakin on, kuten ne jotka luettelin jo ensimmäisessä viestissä. Vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja hyvää elämää voi olla ilman lapsiakin. Kumma että tämä vastaus ärsytti jotakin niin paljon että piti laittaa poistoon.

Joo ja tähän oli kans sellanen vastaus, jossa otettiin kantaa ihmisten määrään; väestön vähentyminen ei ole ainut keino. Ihmiset itsessään ei ole se ongelma, vaan se, miten kaikki asuminen, ravinto ja elämäntapa meille nyt on

Kyllä ihmisiä on niin paljon, että ei luonnonvarat kohta riitä tällaisen elintason ylläpitämiseen. Sen lisäksi jokainen uusi ihminen on uusi kuluttaja. Minkä ratkaisun sinä näkisit tähän 

ongelmaan?

En osaa sanoa miksi hankin, se ei ollut lainkaan itsestään selvää. Sen tiesin, että vahingon sattuessa en kykenisi aborttiin, mutta ehkäisystä olin aina tarkka ja myös nykyisessä pitkäaikaisessa suhteessa oltiin monta vuotta tarkkoja. Vanhemmiten sitä sitten siitä alkoi lipsumaan, olihan sitä jo 35 vuottakin jo täyttänyt, ei pitänyt riskiä enää isona. Sittenpä tapahtui se vahinko. Keskusteltiin jatkosta ja juuri kun hyväksyttiin, että ehkä meistä olisikin ihan hyviksi vanhemmiksi, raskaus menikin kesken. Perheenlisäys jäi jotenkin kytemään syvälle sisimpään kuitenkin, joten aloitettiin yrittämään. Kaksi vuotta kuitenkin meni ennen kuin esikoinen lopulta sai alkunsa ja  syntyi. Pelkäsin tuon kaksi vuotta, että juna oli mennyt jo. Harmittaa nyt jälkikäteen , että ei tullut aikaisemmin herättyä asiaan ja olisi voinut yrittää vielä kakkostakin, koska nyt ikää jo 38v ja päätettiin luopua toisen yrittämisestä kokonaan, silti toisaalta en kadu elettyä elämää yhtään. Mutta onhan tämä rakkauden määrä lasta kohtaan ihan jotain valtavan suurta ja se muutti meitä vanhempia ihmisinäkin parempaan suuntaan.

Itse olin melko pitkälti vela n. 35-vuotiaaksi asti, sitten tuli biologinen/sosiaalinen/oman pään sisäinen paine tehdä lopullinen ratkaisu - totesin etten halua jättää näin merkittävää osaa elämästä väliin. Saimme kaksi lasta mieheni kanssa, yhdessä olimme olleet siinä kohtaa jo lähes parikymmentä vuotta. Vaikka lapsemme eivät ole edes maailman haastavimpia tapauksia, monenlaiset vaiheet ja kasvatukseen ja arjen pyörittämiseen liittyvät haasteet ovat saaneet aikaan sen että olemme avioeron partaalla. Olen päätynyt huolehtimaan lapsista pääsääntöisesti yksin, vaikka mies tuossa edelleen pyöriikin. On ihmeellistä, miten lasten saaminen muuttaa ihmistä - tai tuo esille puolia, joita ei ole aiemmin huomannut tai jotka eivät ole olleet millään tavalla ongelma. Joten olenko tyytyväinen? Kaikkea muuta. Lapseni ovat toki maailman rakkaimpia nyt kun he ovat tässä, mutta jos olisin ennen raskauksia tiennyt missä tilanteessa olisin muutaman vuoden kuluttua (parisuhde raunioina, oma aika lähes nolla, yöunet kroonisesti pilalla,  terveydelliset ongelmat raskauksien jälkeen... jatkanko vielä?), heitä ei taatusti olisi olemassa. Olin siis fiksumpi elämäni 35 ensimmäistä vuotta, jolloin "tiesin" olevani vela. Ja vaikka omat lapset ovat rakkaita, nyt pitää sitten sietää myös lasten kavereita... 

Mä halusin lapsia, ja jouduin taistelemaan aika paljon, että sain yhdenkin, ja olen todella onnellinen. On hyvä muistaa, että jos laittaa 10 ihmistä riviin, siinä on kaksi, jotka eivät saa lapsia ilman vaikeuksia, niitä ei todellakaan tehdä tuosta vaan.

Musta olisi kuitenkin vastuutonta sanoa, että koska tää oli mulle hyvä juttu, se olisi sitä kaikille muillekin. Tajuan ihan täysin veloja, lapsen kanssa on ollut ihan helkutin rankkaa. Olen sairastunut vakavasti fyysisesti uupumuksesta, koska lapseni nyt vaan on sellainen, ettei nuku ihan kauheasti, ja on kova meno koko ajan. Olen ollut lapsen saatuani yksinäinen sellaisilla tavoilla, joista en ennen tiennyt mitään. Mun elämässä ei ole kauheasti mitään muuta kuin lapseen liittyviä asioita ja töitä. Lapsi on toki vielä alle kouluikäinen, ja tämähän on kaikki vain väliaikaista.

Tällaisten asioiden kanssa pitää olla ok, jos haluaa lapsia. Se todellakin rajoittaa elämää aivan valtavasti, että on vanhempi, rippuen toki, montako vanhempaa perheessä on, ja millaiset tukiverkostot.

Kaikki on muuttunut, osa muutoksista on huonoja, ja osa on hyviä. Mun kokonaisonnellisuus on kaikesta rankkuudesta huolimatta kasvanut, koska mä todella todella halusin olla vanhempi. Poitsu tuo mun elämään käsittämättömän määrän riemua. En mä välttämättä tätä suosittelisi kuitenkaan sellaisille ihmisille, jotka eivät ole aivan varmoja halustaan olla vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin melko pitkälti vela n. 35-vuotiaaksi asti, sitten tuli biologinen/sosiaalinen/oman pään sisäinen paine tehdä lopullinen ratkaisu - totesin etten halua jättää näin merkittävää osaa elämästä väliin. Saimme kaksi lasta mieheni kanssa, yhdessä olimme olleet siinä kohtaa jo lähes parikymmentä vuotta. Vaikka lapsemme eivät ole edes maailman haastavimpia tapauksia, monenlaiset vaiheet ja kasvatukseen ja arjen pyörittämiseen liittyvät haasteet ovat saaneet aikaan sen että olemme avioeron partaalla. Olen päätynyt huolehtimaan lapsista pääsääntöisesti yksin, vaikka mies tuossa edelleen pyöriikin. On ihmeellistä, miten lasten saaminen muuttaa ihmistä - tai tuo esille puolia, joita ei ole aiemmin huomannut tai jotka eivät ole olleet millään tavalla ongelma. Joten olenko tyytyväinen? Kaikkea muuta. Lapseni ovat toki maailman rakkaimpia nyt kun he ovat tässä, mutta jos olisin ennen raskauksia tiennyt missä tilanteessa olisin muutaman vuoden kulu

Saako kysyä miksi tarkemmin ottaen olette avioeron partaalla? Eikö mies jaksa lapsia ja heidän hoitoaan, ja jättää sitten enimmät työt sinun hoidettavaksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tästä poistettiin aivan asiallinen kommentti, jonka annoin Venäjän propagandasta puhuvalle henkilölle? Sanoin vain, että en itse oikein usko Venäjän tai muidenkaan maiden propagandaan tässä asiassa, vaan että luonto on oikeasti tuhoutumassa ihmisen toiminnan seurauksesta, mihin voisi auttaa vain huomattava väestön vähentyminen kaikkialla maailmassa. Itselleni tuo on yksi syy olla tekemättä lapsia, mutta muitakin on, kuten ne jotka luettelin jo ensimmäisessä viestissä. Vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja hyvää elämää voi olla ilman lapsiakin. Kumma että tämä vastaus ärsytti jotakin niin paljon että piti laittaa poistoon.

Joo ja tähän oli kans sellanen vastaus, jossa otettiin kantaa ihmisten määrään; väestön vähentyminen ei ole ainut keino. Ihmiset itsessään ei ole se ongelma, vaan se, miten kai

Avainsana on tuo "tällainen elintaso", eli pointti oli se, että vika on elintasossa, ei ihmisten määrässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen en pitäynyt vauvoista tai pienistä lapsista, mutta nykyään olen alkanut pitämään, ja olisi ajatuksena aivan ihana saada hoitaa omaa vauvaa. En kuitenkaan ole tekemässä lasta monistakaan syistä. Itseäni esim. huolestuttaa tulevaisuus ja koko maailman tilanne, ja se että lapsi voisi syntyä jollain tavalla vammaisena tai voin vaikka itse kuolla synnytyksessä tai saada jonkin muun ikävän komplikaation. Ei se söpö vauvavaihekaan kestä kuin lyhyen hetken. Kehon pilalle meneminen ei niin pelota, mutta en halua tietää millaista synnytyskipu on tai se paniikki siinä tilanteessa kun tuntee kipua ja pelkää henkensä puolesta. Revetä en myöskään tahdo. Pahinta olisi kuitenkin synnyttää vammainen tai sairas lapsi, minkä vuoksi suoraan sanottuna koko loppuelämä menisi pilalle. Ajattelen myös maapallon liikakansoitusta ja sitä, että ihmisten lukumäärän pitäisi vähentyä. Eikö teitä muita huoleta yh

Synnytys on kyllä silmiä avaava kokemus sillä tavalla, että silloin todella ymmärtää, miten avuton olet. Sinulla ei ole MITÄÄN kontrollia asioihin ja olet täysin muiden ja kehosi armoilla. 

Silloin ymmärtää, miten vähän hallitsemme elämää.

Synnytyskipu oli järkyttävää, ei tullut mitenkään voimaantunut olo siitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin melko pitkälti vela n. 35-vuotiaaksi asti, sitten tuli biologinen/sosiaalinen/oman pään sisäinen paine tehdä lopullinen ratkaisu - totesin etten halua jättää näin merkittävää osaa elämästä väliin. Saimme kaksi lasta mieheni kanssa, yhdessä olimme olleet siinä kohtaa jo lähes parikymmentä vuotta. Vaikka lapsemme eivät ole edes maailman haastavimpia tapauksia, monenlaiset vaiheet ja kasvatukseen ja arjen pyörittämiseen liittyvät haasteet ovat saaneet aikaan sen että olemme avioeron partaalla. Olen päätynyt huolehtimaan lapsista pääsääntöisesti yksin, vaikka mies tuossa edelleen pyöriikin. On ihmeellistä, miten lasten saaminen muuttaa ihmistä - tai tuo esille puolia, joita ei ole aiemmin huomannut tai jotka eivät ole olleet millään tavalla ongelma. Joten olenko tyytyväinen? Kaikkea muuta. Lapseni ovat toki maailman rakkaimpia nyt kun he ovat tässä, mutta jos olisin ennen raskauksia ti

Olen eri mutta meillä ainakin tietynlainen spontaanius katosi parisuhteesta. Seksiä voi harrastaa lasten mentyä nukkumaan, eli kello kädessä.. Ei ikinä silloin, kun sille päälle sattuu.

Vauva- ja taaperovuodet oli niin raskaita, että vaikka mies ainakin osittain osallistui lapsen hoitoon, hän haki jännitystä ja iloa elämäänsä toisen naisen kanssa. Itse olin kiinni lapsessa.

Parisuhde muuttui olennaisesti lapsen synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen en pitäynyt vauvoista tai pienistä lapsista, mutta nykyään olen alkanut pitämään, ja olisi ajatuksena aivan ihana saada hoitaa omaa vauvaa. En kuitenkaan ole tekemässä lasta monistakaan syistä. Itseäni esim. huolestuttaa tulevaisuus ja koko maailman tilanne, ja se että lapsi voisi syntyä jollain tavalla vammaisena tai voin vaikka itse kuolla synnytyksessä tai saada jonkin muun ikävän komplikaation. Ei se söpö vauvavaihekaan kestä kuin lyhyen hetken. Kehon pilalle meneminen ei niin pelota, mutta en halua tietää millaista synnytyskipu on tai se paniikki siinä tilanteessa kun tuntee kipua ja pelkää henkensä puolesta. Revetä en myöskään tahdo. Pahinta olisi kuitenkin synnyttää vammainen tai sairas lapsi, minkä vuoksi suoraan sanottuna koko loppuelämä menisi pilalle. Ajattelen myös maapallon liikakansoitusta ja sitä, että ihmisten lukumäärän pitäisi vähentyä. Eikö teitä muita huoleta yh

Ja ilman nykyaikaista lääketiedettä moni menehtyisi synnytykseen... 

Otsikossa puhutaan lapsista valintana kuin jostain autosta. "Te, joilla on Toyota, oletteko valintaanne tyytyväisiä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tästä poistettiin aivan asiallinen kommentti, jonka annoin Venäjän propagandasta puhuvalle henkilölle? Sanoin vain, että en itse oikein usko Venäjän tai muidenkaan maiden propagandaan tässä asiassa, vaan että luonto on oikeasti tuhoutumassa ihmisen toiminnan seurauksesta, mihin voisi auttaa vain huomattava väestön vähentyminen kaikkialla maailmassa. Itselleni tuo on yksi syy olla tekemättä lapsia, mutta muitakin on, kuten ne jotka luettelin jo ensimmäisessä viestissä. Vanhemmuus ei ole kaikkia varten, ja hyvää elämää voi olla ilman lapsiakin. Kumma että tämä vastaus ärsytti jotakin niin paljon että piti laittaa poistoon.

Joo ja tähän oli kans sellanen vastaus, jossa otettiin kantaa ihmisten määrään; väestön vähentyminen ei ole ainut keino. Ihmis

Elintason ja elämäntapojen pitäisi muuttua niin paljon, ettei siihen kukaan suostuisi, ja siltikin ihmisiä olisi liikaa. Kyllä sillä määrällä on merkitystä, olipa elintaso millainen tahansa.

Jos ei ole varma, haluaako lapsia, kannattaa ehdottomasti ensimmäiseksi mennä hedelmällisyysasioihin perhetyneen lääkärin luokse hedelmällisyystsekkaukseen. Näitä ei ole julkisella puolella tarjolla, pitää mennä yksityiselle. Siitä saa alkuun osviittaa siitä, onko vielä aikaa miettiä vai ei. Hedelmällisyyden ongelmia on myös nuorilla ihmisillä. Toki hyväkään tulos ei takaa sitä, että lapsia voi varmasti saada.

Sitten tietää, onko vielä aikaa miettiä, vai onko jo kiire. Jos ei pysty tekemään päästöstä, heittäisin tällaisen ajatuksen: Sekä lasta yrittämättä jättäneet että lapsen saaneet katuvat joskus. On parempi katua lapsettomana kuin tuoda maailmaan lapsi, jonka syntymää katuu. Jälkimmäinen katumus tuhoaa myös lapsen elämän, ensimmäinen vain omasi.

Halusin lapsen. Lapsettomana ajattelin hankkivani 3 lasta. Sain lapsen, se oli rankkaa. Vauva-aika meni kivasti, mutta taaperona lapsi oli vauhdikas ja uhma koetteli. Voimavaroja ja halua ei ollut enää enempään, isompaan perheeseen. Nyt lapsi on uhman ohittanut 4-vuotias ja olen todella tyytyväinen sekä lapseen, että lapsilukuun. Lapsi on ihana tyyppi ja meillä on kivaa yhdessä. Varmaan hankitaan koira parin vuoden päästä, mutta muuten perhekoko ei tästä enää kasva.

Vierailija kirjoitti:

Minä halusin äidiksi jo ihan nuoresta. No, en tullut. En saanut koskaan lapsia. Mies olisi mutta lapsia ei. 

Joten älä oleta että kaikki lapsettomat ovat vapaaehtoisesti lapsettomia.

Lapsia saadaan, ei hankita.

Voi kun itsellä olisi sama kohtalo.