Ex uhkailee lasten sijoitukseen antamisella
Ero tuli jo ennen toisen lapsen syntymää. Lapset 2 ja 1v. Ex muutti lasten kanssa 200 km:n päähän. Olen koko ajan tavannut lapsia ja ollut heidän elämässään. Ex valittaa liian alhaisista elatusmaksuista (750 eur/kk) sekä siitä, että hän on jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla kun hänellä ei ole yhtään vapaata enkä hae lapsia luokseni riittävästi. Lapset on päivät ilmaisessa päivähoidossa ja haen heidät luokseni joka toinen vkl ja lisäksi joka toisen viikon arkena 3 päiväksi. Noina päivinä olen palkattomalla vapaalla. Tulot on tippuneet eikä työnantaja oikein pidä siitäkään, että joka toinen viikonloppu lähden hakemaan lapsia jo puolen päivän aikaan ja olen siis loppupäivän pois töistä. Ex ei suostu tuomaan lapsia puoleenväliin vaan haen ne aina hänen kotoa. Eestaas ajelukaan ei ole halpaa lystiä ja niistä saatavat vähennykset elatuslaskelmassa on vain pieni murto-osa todellisista kuluista. Elatusmaksuja maksan tällä hetkellä ennen kaikkea säästöistäni, sillä ei minulla jää tuon maksun jälkeen rahaa riittävästi juokseviin kuluihin.
Nyt ex uhkailee antavansa lapset sijoitukseen jos en ota heitä kokonaan luokseni asumaan, koska hän on niin väsynyt. Itse en ymmärrä, mistä hän oikeastaan on väsynyt. Lapset ovat päivät hoidossa ja niin viikonloppuina kun he ovat äidillään, he ovat usein hemmoteltavina exäni vanhemmilla. Joko pelkästään lapset tai sitten koko porukka. En haluaisi ryhtyä kokopäiväiseksi yh-isäksi, mutta jos on pakko niin sitten sen toki teen. Äiti haluaa kuulemma lapset vain kerran kuussa viikonlopuksi luokseen. Miten käytännössä tuollainen lasten "antaminen" sijoitukseen edes onnistuisi kun heillä on isäkin. Kai minulla on jotain sanavaltaa? Vai onko se vaan sitten niin, että minun on otettava lapset kokonaan luokseni? Toki siinä voinkin heittää hyvästit kaikelle muulle sosiaaliselle elämälle - vanhempani ovat kuolleet, eikä minulla ole sisaruksia.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Äiti ei käy töissä kuin osa-aikaisesti
Siis äiti tienaa isää enemmän mutta on osa-aikaisena töissä? Isä on siis työttömänä siellä 200 km päässä, vaikka toisaalta pomo ei tykkää kun lähtee joka toinen perjantai puoliltapäivin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Äiti ei käy töissä kuin osa-aikaisesti
Kyllä käy töissä ja on ihan hyväpalkkainen. Kyse ei ole siitä, ettenkö ottaisi lapsia vaan siitä, että äiti ei koko aikana ole halunnut antaa edes lapsia minulle vaan on perunut tapaamisia yksipuolisesti - välillä jopa vasta kun olen jo puolessavälissä matkaa heitä hakemaan. Nyt kun kuvioihin on tullut naisystäväni, pitäisi lapset ottaa kokonaan asumaan luokseni. Jos toinen vaihtoehto on oikeasti, että hän yrittää antaa ne sijoitukseen niin eikö siinä tapauksessa kuitenkin ensin yritetä saada lapsia biologiselle vanhemmalle tai muulle lähisukulaiselle, jos sellainen mahdollisuus on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Äiti ei käy töissä kuin osa-aikaisesti
Kyllä käy töissä ja on ihan hyväpalkkainen. Kyse ei ole siitä, ettenkö ottaisi lapsia vaan siitä, että äiti ei koko aikana ole halunnut antaa edes lapsia minulle vaan on perunut tapaamisia yksipuolisesti - välillä jopa vasta kun olen jo puolessavälissä matkaa heitä hakemaan. Nyt kun kuvioihin on t
Tätä exäsi yrittää käyttää sinua vastaan, eli todistaa, ettet ole lastesi elämässä mukana. Jos sinulla on huoltajuus, niin pidä vain seuraavalla tapaamisella lapset itselläsi niin kauan, että hän tulee hakemaan heidät.
Ap onkin joku harhainen nistireppana ja nillittää kun kulissinsa on luhistumassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki siinä voinkin heittää hyvästit kaikelle muulle sosiaaliselle elämälle - vanhempani ovat kuolleet, eikä minulla ole sisaruksia.
____
Miksi sinulla on KAKSI lasta?
Mihin liittyy lasten lukumäärä? Enpä silloin ajatellut, että ero tulee. Jälkimmäinen oli kaiken lisäksi vahinko, mutta rakas hän silti on.
Jos on kova kaipuu muulle sosiaaliselle elämälle, silloin oikea lapsiluku on 0. Lapset ovat syyttömiä olemassaoloonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki siinä voinkin heittää hyvästit kaikelle muulle sosiaaliselle elämälle - vanhempani ovat kuolleet, eikä minulla ole sisaruksia.
____
Miksi sinulla on KAKSI lasta?
Mihin liittyy lasten lukumäärä? Enpä silloin ajatellut, että ero tulee. Jälkimmäinen oli kaiken lisäksi vahinko, mutta rakas hän silti on.
Jos on kova kaipuu muulle sosiaaliselle elämälle, silloin oikea lapsiluku on 0. Lapset ovat syyttömiä olemassaoloonsa.
Nii, mutku se muna vaan lipsahti vahingossa ilman kordaria sinne koloon, en voinut mitään! Vois käydä kelle vaan.
Miksi teit yhden lapsen? Miksi teit vielä TOISEN lapsen? Kukaan ei tässä maassa pakota.
Jos sosiaalisen elämän menettäminen pelottaa niin kumi pistetään paikoilleen. Ei ole vaikeaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee asiat niin kuin ne ovat lapsille parasta. Lasten etu ennen kaikkea. Jos ex-vaimosi on väsynyt, niin ota lapset. Pyydä tapaaminen lastenvalvojan luokse. Lopetat elatusmaksut, laitat lapset tarhaan. Teet normaalit työpäivät. Äiti hakee lapset sitten kerran kuussa. Jos äiti ei pysty elareita maksamaan, saat elareita Kelalta. Saattaapa olla, että rahatilanteesi helpottaa. Kokeilkaa vaikka vuosi?
Mut ku se oma sosiaalinen elämä menee.
Ja sekö ei saisi miestä harmittaa tai edes mietityttää? Jos äitikin on uupunut niin kohtahan isäkin on ja mitäs sitten tehdään? Sekö on niille lapsille hyväksi? Omaa aikaa tarvitsee ihan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Edelleen, tämä "äiti" muutti 200km päähän, jolla vei isältä mahdollisuuden ottaa lapsen edes yhdeksi illaksi spontaanisti. Tämä on just tätä sossujen narratiivia, että isä ei osallistu arkeen, kun äiti itse vieny lapset monen tunnin ajomatkan päähän. Kuka isä jaksaa ajaa monesti viikossa töiden jälkeen tapaamassa lapsia 2 tuntia kerrallaan?
Mun kaveri erosi miehestään, kun miehen salasuhde paljastui. Hän oli muuttanut miehen kotipaikkakunnalle liiton myötä. Eron jälkeen naisella ei ollut ystäviä eikä tukiverkkoja paikkakunnalla. Kaupassa sai pelätä exän tulevan nuorikkonsa kanssa vastaan. Elämä muuttui ahdistavaksi. Kunnes hän teki ratkaisun, että muuttaa kotipaikkakunnalleen takaisin. Siellä on ystäviä, sisaruksia, lapsen isovanhemmat. Ei tarvitse "pyytää" exältä "lastenhoitoapua" ja nöyristellä kynnysmattona.
Heillä välimatkaa tuli yli 400km. Tuo 200km on parin-kolmen tunnin ajo. Itse olen kulkenut töihin tuon matkan kahtena päivänä viikossa. Jos perille pääsee junalla, niin matka taittuu sitäkin jouhevammin. Olen usein nähnyt lapsien matkustavan junalla kouluikäisinä. 200km ei ole kaukana. Muutolle voi olla monia syitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee asiat niin kuin ne ovat lapsille parasta. Lasten etu ennen kaikkea. Jos ex-vaimosi on väsynyt, niin ota lapset. Pyydä tapaaminen lastenvalvojan luokse. Lopetat elatusmaksut, laitat lapset tarhaan. Teet normaalit työpäivät. Äiti hakee lapset sitten kerran kuussa. Jos äiti ei pysty elareita maksamaan, saat elareita Kelalta. Saattaapa olla, että rahatilanteesi helpottaa. Kokeilkaa vaikka vuosi?
Mut ku se oma sosiaalinen elämä menee.
Nyt otetaan miehestä mittaa. Riittääkö rakkaus ja vastuunkantokyky, vai soittelitko ap vain suutasi, kuten miehillä tapana on.
Mikä isä sinä olet kun et omista pennuisrasi huolehdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee asiat niin kuin ne ovat lapsille parasta. Lasten etu ennen kaikkea. Jos ex-vaimosi on väsynyt, niin ota lapset. Pyydä tapaaminen lastenvalvojan luokse. Lopetat elatusmaksut, laitat lapset tarhaan. Teet normaalit työpäivät. Äiti hakee lapset sitten kerran kuussa. Jos äiti ei pysty elareita maksamaan, saat elareita Kelalta. Saattaapa olla, että rahatilanteesi helpottaa. Kokeilkaa vaikka vuosi?
Mut ku se oma sosiaalinen elämä menee.
Ja sekö ei saisi miestä harmittaa tai edes mietityttää? Jos äitikin on uupunut niin kohtahan isäkin on ja mitäs sitten tehdään? Sekö on niille lapsille hyväksi? Omaa aikaa tarvitsee ihan kaikki.
Hyvä kun myönsit. Nyt on isän vuoro puurtaa ja äidin huilata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumpikaan vanhemmista ei pidä / halua pitää lapsiaan luonaan asumassa niin sijoitus on varmaan sitten se ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto. Sinähän tässä nyt olet se toinen vanhempi, jolla on vastuu siitä omasta roolistaan vanhempana.
Jos toinen vanhempi ei halua lapsista huolehtia niin sinä teet valinnan huolehditko sitten itse. Ei hänen valintansa ole riippuvainen sinun valinnoistasi. Se, että oletteko kumpikaan hyviä vanhempia, on aika selvästi tästä havaittavissa. Kumpikaan ei ole valmis uhraamaan omaa elämäänsä lapsien vuoksi.
Elatusmaksuja et enää siinä vaiheessa joudu maksamaan, jos lapset asuvat kanssasi, joten aika ontuva peruste se on. Saat sitten elarit itse tsi elatustuen Kelasta, jos sillö toisella vanhemmalla ei ole elatuskykyä.
Vaikuttaa hyvin vahvasti joltain valtapeliasetelmalta puolin ja toisin. Lasten hyvinvointi ja etu on jäänyt toissijaiseksi t
Sitten myöhemmin ao kirjoitti, että tapaamisia peruuntuu tosi usein?
Ehkä olis hyvä tehdä kansalaisaloite kelvottomien vanhempien pakkosterilaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Edelleen, tämä "äiti" muutti 200km päähän, jolla vei isältä mahdollisuuden ottaa lapsen edes yhdeksi illaksi spontaanisti. Tämä on just tätä sossujen narratiivia, että isä ei osallistu arkeen, kun äiti itse vieny lapset monen tunnin ajomatkan päähän. Kuka isä jaksaa ajaa monesti viikossa töiden jälkeen tapaamassa lapsia 2 tuntia kerrallaan?
Vuoroviikkosysteemi määrätään aina, ellei isä ole väkivaltainen tai puliukko. Kumpi ap on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Äiti ei käy töissä kuin osa-aikaisesti
Ap ei käy ollenkaan. Ideologinen per- työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti käy töissä ja huolehtii sen lisäksi valtaosan ajasta yksin 1- ja 2-vuotiaista lapsista. Äiti on uupunut/masentunut, ei jaksa, mutta isä ei halua ottaa lapsia asumaan luokseen koska se olisi liian raskasta, veisi oman ajan ja haittaisi vielä myös uutta suhdetta. Mutta kuitenkin vika on äidissä, jonka isän mukaan nyt vain on jaksettava, koska isä ei lapsiaan halua/jaksa itse hoitaa, muttei salli heidän asumistaan myöskään muualla. Ja vika on äidissä. Selvä...
Äiti ei käy töissä kuin osa-aikaisesti
Kyllä käy töissä ja on ihan hyväpalkkainen. Kyse ei ole siitä, ettenkö ottaisi lapsia vaan siitä, että äiti ei koko aikana ole halunnut antaa edes lapsia minulle vaan on perunut tapaamisia yksipuolisesti - välillä jopa vasta kun olen jo puolessavälissä matkaa heitä hakemaan. Nyt kun kuvioihin on t
Oot ollu kännissä. Humalaiselle ei saa lapsia antaa.
Siis äiti käy hyväpalkkaisessa työssä mutta lapsilla on ilmaiset päivähoitopaikat? Kerrotko vielä missä kunnassa saa hyväpalkkainenkin ilmaisen päivähoidon?
Oikeesti, kun provoilet niin pidä mielessä faktat, muuten tarina kompastuu omaan näppäryyteensä.
Edelleen, tämä "äiti" muutti 200km päähän, jolla vei isältä mahdollisuuden ottaa lapsen edes yhdeksi illaksi spontaanisti. Tämä on just tätä sossujen narratiivia, että isä ei osallistu arkeen, kun äiti itse vieny lapset monen tunnin ajomatkan päähän. Kuka isä jaksaa ajaa monesti viikossa töiden jälkeen tapaamassa lapsia 2 tuntia kerrallaan?