*^*ELOISAT ja Ystävänpäivä*^*

Meillä kuuluu kuorsaus ja minä pyyhin suupielistäni kakunpalasia kahvikupin äärellä. Pidin eilen naistenillan ja oli niin superrentouttavaa vaan istua ja syödä ja tietysti jutustella. Kyllä elämä on ihanaa. Josta sujuvasti aiheisiin:



LAPSILUKU ei ole vielä täynnä, kai. Neloseen ja ehkä vitoseenkin on optio mieheltä, tai siis yhdessä haluttais suurperhe. Vielä ei ole vauvakuumetta, mutta pienen ikäeron kannalla olen (max 3 vuotta). Meillähän on nämä 3 ekaa tullut 3 vuoden sisällä ja meille taas tämä on sopinut. Musta on ihana, että lapsilla on kutakuinkin samat rytmit ja päivien sisältö, ettei ovi käy koko ajan ja yksi ole menossa sinne ja toinen tulossa tänne (tätähän se on sitten myöhemmin, kun kaikilla on kaverinsa ja harrastuksensa). Kuten nyt, kaikki ovat koisaamassa, kun ovat vielä pieniä ja saan taas hetken keräillä voimia. Olen ajatellut, että aikansa kutakin, nyt eletään pikkulapsivaihetta ja sitten kun lapset on saatu isommiksi niin on yöunien, työelämän ja uusien haasteiden vuoro. Onhan tässä puuhaa, kun on paljon hoivattavaa, syliin on tunkua ja pari uhmaikäistä yhtaikaa on välillä rasittavaa, mutta hyviä puolia on niin paljon enemmän. Parisuhdetta pitää muistaa vaalia, sillä kyllä se muuten hukkuu tänne hälinään kokonaan. Pieniä sanoja ja tekoja arjen keskellä.



MITÄ OLEN LAPSILTA OPPINUT: Organisointikyky on kyllä parantunut. Pinnaa olen yrittänyt venyttää, mutta aika lyhyt se on edelleen toisinaan. Sellaista hetkessä elämistä minäkin haluaisin enemmän vaalia, lapset kun eivät osaa vielä huomista miettiä saati murehtia tulevia.



PULAUTTELUSTA Pepper kysyi. Meillä Eeli ei ole pulautellut kuin muutaman kerran elämänsä aikana.



Sitten taas lyökin tyhjää. Taidan mennä hakemaan vielä toisen piisofkeikin, kun en tällä viikolla edes laske pisteitä ikääntymisen kunniaksi.



Pumpuli ja bändi

Aurinkoista päivää vaan kaikille Onnilta ja multa =)



Lasten suusta-jutut oli hauskoja ja runot kivoja. Mäkin kannan korteni kekoon yhdellä lasten suusta -jutulla, jonka kuulin esikon hoitokaverin äidiltä. Tää naurattaa välistä vieläkin: " Perheeseen oli syntynyt uusi vauva ja äiti oli kotiutunut juuri tämän kanssa. Perheen nelivuotias isoveli hääri ympärillä, näki äidillä ja vauvalla sairaalan tunnistusrannekkeet ranteissa ja tokaisi: " No niin, ja Linnanmäelläkin on jo käyty" ." Pienestä saakka kateelliset sisarukset tekee vertailuja :D



PULAUTUSG: Onni ei pulauttele juuri koskaan, ja jos, niin yleensä kun on syönyt (=juonut) ja liikehtii masullaan. PEPPER: aika isoilta pukluilta kuulostaa! Toisaalta, kun tyttö kerran kasvaa hyvin pukluista huolimatta niin ei ole varmaan mitään ongelmaa, lähinnä tuli mieleen joku refluksi. Eiköhän tuon pitäisi ajan myötä helpottaa. Sitten siitä KÄÄNTYMISESTÄ: mun kaverini on lasten fysioterapeutti ja kertoi joskus, miten pienikin aktivointi voi riittää. Eli kantsii veivata lasta rohkeasti sivulta sivulle kuten kääntyessäkin tehdään ja jumpata sen kanssa aktiivisesti. Mutta tietty hyvä jos asia tulee tsekattua, vaikkei siinä varmaan mitään fysiologista estettä olekaan, jos on joskus kääntynyt.



LAPSILUKUG: eiköhän se ole tässä, Pantouflelle jo kerran kommentoinkin, että meillä(kin) mies on ollut tiukemmin kahdessa kiinni ja minä haikailin kolmatta. Nyt on mieli muuttunut, kun on tuo allergiariesa ja jotenkin jo odotan sitä aikaa, kun Onnikin on isompi, juttelee ja sen kanssa voi paremmin leikkiä. Ei sillä etteikö vauvat olisi ihania, mutta kun tuon 3-v:n kanssa touhuaa ihan erilailla.



KIINTEÄT: Mä kävin eilen ravitsemusterapeutilla imetysdieetin ja Onnin syömisten takia. Sovittiin, että aloitamme kiinteät kun korviketta on juotu 2 viikkoa, eli Onni saa pelkkää maitoa reilu 6kuiseksi. Aloitamme sitten maissilla, aluksi varovasti teelusikallinen kerralla, mutta päivässä kuitenkin jo useampia. Parissa päivässä pitäisi saavuttaa isompi ruoka-annos, ja viikossa taas pitäisi huomata, josko ruoka-aine ei sovi. Sitä se terapeutti varoitteli, että ei kannata jättää uutta ruokaa heti pois, vaikka pieniä oireita tulisikin: herkkämahaisilla kuten Onni pitää masun antaa totutella hetki uuteen ruokaan. Me valkattiin listalta myös muita kiinteitä eri ruoka-aineryhmistä (kasvis, liha, vilja, hedelmä/marja), jotka ovat bataatti, possu, hirssi, mustikka.



MITÄ LAPSET OVAT OPETTANEET: malttia ja pitkäjänteistä selittämistä, toistamista, kuuntelemista, organisoimista ja pienistä asioista iloitsemista.



Nyt pitää pyyhältää pojun kaveriksi lattialle, tuolla se päristää ja kuolaa suu vaahdoten. Vaikkei jätkis liiku kuin takaperin ja pyörii ympyrää, on sen viihtymisaika lisääntynyt huimasti parin viime viikon aikana. Kovasti jo katselee korkealle kädet tanassa ja heijaa itseään sivulta sivulle, vielä kun saisi pepun ylös samalla kertaa :)



Kerttukasperi ja Onni 260806

Tänään on ulkoiltu koko aamupäivä. Ulos lähdettiin jo ysin pintaan ja kotiin tultiin vasta 11.30. Oltiin perhepäivähoitajien järkkäämässä ulkoilutapahtumassa eli laskettiin pulkkamäessä, paistettiin makkaraa ja moottorikelkan kyytiinkin olisi ollut mahdollisuus päästä. Poika ei halunnut mennä kyytiin vaikka entiset hoitajat kovasti houkuttelivatkin. Kivaa oli tavata muita aikuisia ja mikä eniten mieltä lämmitti, oli se että poikani nautti kun sai taas tavata entisisen hoitopaikkansa kavereitaan ja heillä leikit sujuivat hyvin. Pois ei olisi halunnut millään lähteä.



Meillä oli viime yö todella huono. Tyttö päätti valvoa 01-3.30, ensin höpötteli mutta sitten alkoi kitinä ja lopulta se muuttui itkuksi. Tarjosin maitoa mutta sitä ei ottanut kuin desin verran, ei ollut hyvä sylissäkään olla. Ei siinä sitten auttanut muu kuin odotella josko uni vihdoin tulisi. Mieskin heräsi meidän touhuiluun ja kiukkuisena käänsi kylkeä. Mitäs sekin sillai meille suutahti, sehän kuitenkin nukkui valtaosan yöstä?! NO sitten kun tyttö viimein simahti ja ehdin itsekin nukahtaa niin eikös poika juokse itkien meidän sänkyyn. Oli nähnyt pahoja unia. Loppuyö menikin torkkuessa pyörivän pojan kyljessä ja kuorsaavan miehen seurassa.



Meillä on mies puhunut aina kolmen lapsen puolesta mutta minulle riittää nämä kaksi. Tuskinpa mieleni muuttuu vaikka molempien veljieni perheisiin syntyy elo- ja syyskuun aikana vauvat. Tosin ei minulla ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta vaan on tullut olo, että nyt olen kypsä äidiksi ja vauva saa tulla jos on tullakseen.



Meillä esikoinen oli aivan mahdoton puklaaja, pari kolme tuntia syönnin jälkeen vielä sai kunnon satsit pihalle. Ei mitään rakenteellista vikaa löytynyt, tutkittiin ultralla, taisi olla vain löysä läppä tuolla ruokaputkistossa. Vielä 1-vuotis syntymäpäivänään puklaili. Ei meillä auttaneet kiinteät eikä pystyasento saatikka seisomaan nouseminen tai kävelemään lähteminen. Nyt olen nauttinut kun Juuli ei puklaa ollenkaan,tytön eikä omia vaatteita ei tarvitse vaihtaa pitkin päivää.



Minä ainakin opin nyt Juulin sairastuessa, että käytän mielummin vaikka turhaan ja vaadin päästä eteenpäin, jos mielestäni lapsi on kovasti kipeä. Meilläkin oli päivystyksessä joku Slava, joka käski kotiin syöttämään Juulia ja tulemaan takaisin jos kunto huononee. Siinä sain tokaistuksi, ettei tämä nyt kovin hyvässä kunnossa nytkään ole ja jospa kirjoittaisit lähetteen lastenpolille. Joten Eria, jos käyt lääkärillä ja vaatisit päästä lastenpolille Jaakkoa näyttämään. Onhan tuo kurja tilanne, kun ei kunnon lääkäreitä ole.



No, nyt taas taloa siivoamaan!



Huhti

Täällä yksi opemamman mainitsema kuraan kuollut kuttu kirjoittelee. Ukkokin on jättänyt tulematta iltaisin kotiin... on kuulemma niin paljon tehtävää hänellä. Mä en mitään muuta niin inhoa kuin sitä, että ei voi etukäteen sanoa tuleeko kotiin vai ei. Muuten ei haittaa olla itsekseen, mutta oikeasti vi---ttaa kun hän sitten soittelee iltapäivällä että ei tulekaan kotiin. Ja eilen kun tulikin myöhään illalla kotiin, niin kehtasi vielä ihmetellä, että miksen mä hymyile kuulemma enää. No kun EN VAAN saatana JAKSA.



Anteeksi purkautuminen.



ERialle hurjasti voimia ikävien uutisten vuoksi.



Meilläkin osui lähelle nämä palokuolemat, erään lähisukulaisen paras ystävätär kuoli yhdessä näistä lähiajan tulipaloista. Vaikka en häntä läheisesti tuntenut, niin tiesin kuitenkin, ja tälle lähisukulaiselle tämä on tosi kova menetys ja raskasta.



LAPSILUKUgallup: Miehelle olisi riittänyt yksi, sain ylipuhuttua toiseen. Kolmas oli sattumaa. Mä olen salaa toivonut kolmea tai neljää lasta. En kyllä uskalla edes ääneen lausua toivetta siitä neljännestä, kun tiedän miehen mielipiteen. Olen onnellinen ja kiitollinen näistä kolmesta ja joskus sitten vuosien päästä voi vielä pilkettä silmäkulmassa ehdottaa miehelle, että josko vielä kerran... Tosiasiassa mä luulen, että meidän osalta tää on nyt tässä.



LASTEN MYÖTÄ -gallup: Ekan jälkeen en varmaan oppinut vielä mitään... Tai no joo, löysin itsestäni kyllä uusia piirteitä: olin ajatellut, että en jaksa olla lapsen kanssa kauaa kotona, vaan haluan luoda uraa. Joo, tässähän mä olen, 32-v eikä vieläkään sitä uraa ;D Toisen lapsen myötä kyllä pinna on kasvanut ja nyt kolmannen myötä väittäisin jo omaavani lehmän hermot. Yleensä. Mitäs muuta? Suvaitsevaisuutta muita ihmisiä kohtaan. Ymmärrän omaa äitiäni paremmin. Ehkäpä siinä ne tärkeimmät. Yllättävintä on ollut huomata, miten paljon omia lapsiaan voi rakastaa.



Vielä palaan tähän Kuukausiliite-juttuun. Ja siihen, miten ihmiset ei nykyisin aina tunnu käsittävän, mitä kaikkea lapsi ja perhe-elämä tuovat tullessaan. Mulla oli mielenkiintoinen huonekaveri erään synnytyksen jälkeen. 40-vuotias nainen sai esikoisensa. Miehellä ilmeisesti oli jo lapsi/lapsia. Tuntui jotenkin tosi pahalta, kun vauvan itkiessä nälkäänsä (?) äiti ei suostunut imettämään vauvaa. Isä yritti hyssytellä parin päivän ikäistä pienokaista ja esitti monta kertaa, että vauvalla olisi nälkä. Äiti vaan tokaisi, että MINÄ SYÖN NYT, kyllä sen lapsen täytyy pystyä odottamaan. En aio palvella sen jokaista huutoa. Ja tuo on siis ihan suora lainaus. Mun tuli niin paha olo kun sitä vauvan itkua kuuntelin.



Monesti myös julkkisäidit luo kummallista kuvaa äitiydestä. Esim Saimi nousiainen oli hyvä esimerkki. Hän tuossa syksyllä saatuaan esikoisensa, antoi haastattelun kun vauva oli 1,5vk ikäinen. Hän kertoi, että on niin helppoa olla vauvan kanssa ja samaan syssyyn mainosti, miten HÄN ei ole unohtanut miestään vaan jaksaa panostaa parisuhteeseen. Että hän ei voi ymmärtää naisia, jotka omistautuvat lapsilleen. Hän ja mies ovat se perheen tärkein juttu ja lapsi on vaan joku LISÄ (tai jotain sinne päin, en muista sanatarkkaa muotoa). Alle 2vk ikäisen vauvan kanssa on aika turha mesota vanhemmuuden helppoudesta ja parisuhteen hoidosta. Tai ehkäpä niillä on edelleen yhtä autuasta se elämä. Toisilla toki voi olla. Meillä kyllä ei. KUmma kyllä, ei ole vissiin Saimi antanut lisää haastatteluja lehtiin? Vieköhän sen ajan nykyään mies vai vauva?



Tulipahan kirjoitettua taas kilometrikaupalla.



Ai niin, TUULI, oli kiva kuulla sinustakin, ja ODEsta.



Jamssa + tytsy

onnistuin koheltamaan tällä pojan uudella näppiksellä ja homma karahti kiville :(



Jamssa: toivottavasti sen vauvelin isä pitää tiukasti pienen puolta! Ja ne julkkisäidit *huok* non kyllä ihan omanlaisensa ihmislaji :)



Lääkäriin menosta: vien tuon pojan huomenna lääkäriin jos tilanne jatkuu tälläisenä. Ja uskokaa pois, vaikka tälläinen pöhelö olen, pidän kyllä lasten puolta viimeiseen asti. Viimeksikin kun piti tuonne päivystykseen menemän ja siellä joku opiskelijanplanttu (tuskin 20.v) ei olisi meille lähetettä antanut lastenpolille, niin minähän nostin koko odottelijakunnan kuullen sellaisen metakan, että tyttöparka hetoitis kipitti lähetettä kirjaamaan. Mulla on kova ja kuuluva ääni ja käytän sitä tarvittaessa ;D

Ihmettelivät sitten tuolla lastenpolilla, että äkkiäpä sinä lähetteen sait, pelästyikö se lääkäri siellä niin kovasti (tarkoitti varmaan lapsen tilannetta) ja minua olisi naurattanut, että KYLLÄ se pelästyi, mutta muusta syystä :)



Lähdenkin tästä äitiäni tapaamaan, muutama viikko kun on aikaa edellisestä kerrasta. Mokoma oli salaa siellä leikkauksessa käynyt, kun ei halunnut huolestuttaa :( Mitään ei meille lapsilleen kertonut, no eihän kyllä itsekään tiennyt, ennekuin olivat sen leikatun " patin" tutkineet siinä leikkauksen yhteydessä...

Se vaan jäi soimaan korvissa, kun hän sanoi, että olihan tässä hyviä vuosia paljon välissä...Tuo uusiminen kun on vähän pahempi juttu.



Eria

Erialle jaksamisia vastoinkäymisten kanssa.



Näin ystävänpäivänä huhuilen nettiystäviämme josta emme ole kuulleet piiiiiitkään aikaan: Puuhis (missä ihmeessä on tämä supernainen?), Karmiini, Omppupomppu, Emppu80, Pikku ruu, Meidänleksa ja monet muut ?

Nämä nyt ensin tuli mieleen ettei ole kuulunut vähään aikaan tai sitten on multa jäänyt joku pino välistä...aika tarkkaan kuitenkin pinot luen.



t. Hanhikki ja tyttö 0908

Huoh, meni oikein kylmät väreet kun luin Erian äidin kuulumisia.... Tulee niin elävästi isän sairasaika mieleen....Syöpähän se isälläkin oli. Tiedän tunteen siis. Kovasti vain voimia taistella tautia vastaan lähetän minä. Ja erialle myös kun se Jaakkokin siinä vielä äitiään huolestuttaa... Toivottavasti menee tauti pian ohi.



Kateellisena luin huhtin aamupäivä pulkkailuista.... Itse en ole nähnyt ristinsielua tuolla pulkkamäessä pariin päivään vaikka kelitkin on olleet mitä hienoimpia. Ja kyllä sen heti huomaa meikäläisestä kun ei ole noita aikuiskontakteja... Pinna kiristyy ja mieliala menee pakkasen puolelle. Ei tule vuoden äiti titteliä ei, taas hermostuin ihan pikku asiasta periaatteessa tuohon uhmikseenkin ja esittelin kitarisoja....:( Ihan pyllystä tämmöset päivät. Oikein huvittaa kun tänään tulee kaveripariskunta, joka odottaa esikoistaan kylään. Täältä saavatkin sitten koko rahan edestä pikkulapsiperheen realismia kun näkevät tämän rähjääntyneen kotiäidin....;)



Likkakin on pirun kiukkuinen ollut. Juuri kun taas pääsin kehumasta että soseet uppoaa hyvin niin tänään on taas ollut yhtä pirun taistelua koko syöminen. tulisi ne hampaat sieltä jo, en usko että muutakaan tuo kiukuttelu on. Vaikka sekin kyllä rassaa toisen hermoja kun ei pääse vielä kunnolla liikkumaan. Pakittelee ja sivusuunnassa liikkuu enimmäkseen.



Mutta mitäpä näistä pienistä.



Puklauttelu: Kyllä välillä puklailee vieläkin vaikka syö kiinteitä ja tosiaan saattaa tulla esim. tunninkin kuluttua syömisestä vielä hiukka puklua.



Mitä lapset ovat opettaneet: organisointikykyä ja järjestelmällisyyttä. Pinna ei kyllä ole venynyt vielä tarpeeksi.....Niin, ja tosiaan, ei sitä ikinä voi kuvitella miten paljon lapsiaan kykynee rakastamaan.



Ja mikäs se yksi g vielä oli.... pahka minä mitään muista.



oinas ja kiukku-neiti

lapsiluku: kyllä ollaan molemmat sitä mieltä että tämä oli nyt tässä.....vaikka never say never tietysti.

Voi herran jee, tätä mun oikolukukyvyttömyyttä....



" odottaa esikoistaan kylään" (tuliskin vaan kyläilemään ;))

" kykynee"



ja muita sammakoita.....Ehkä paree jättää tää naputtele vähäks aikaa. Ei nämä kaksi neuronia tuolla aivoissa kyKEne enää tuottamaan ymmärrettävää tekstiä.....



oinas the great nakkisormi

eli hyvää ystävänpäivää vaan kaikille!



Sählään tän koneen kans nyt oikein urakalla. Kirjoitin pitkät pätkät mutta kirjautuminen tais mennä umpeen :( uus yritys.



Oltiin päivällä äitikaverin luona ystävänpäivää viettämässä. Oli kyllä ihan luxusta päästä valmiiseen pöytään. Vieläkö Luka nukkui nätisti päiväuniaan, niin kerrankin sai oikein nautiskella lounaasta :)



Nyt vaan silmiä kirvelee ja oon ihan tukossa - koira-allergiaa. Toivottavasti lapset ei peri tätä mun eläinallergiaa, tosi ikävä vaiva.



ERIAlle jaksamisia toivotan minäkin täältä. Toivotaan että Jaakon vointi kohenee, muuten suosittelen minäkin käymään lääkärillä tarkistuttamassa tilanne.



Enpä ehdi nyt muuta, palaan G:n paremmalla ajalla.



Hallas -yksikätisenä

Meillä pojulla kesti melkein kuukausi ekasta kääntymisestä, että kääntyminen alkoi huvittaa - kun viihtyi ihan hyvin selällään ja huonosti mahallaan, niin miksipä kääntymään! Taito oli, mutta tahto käyttää sitä löytyi vasta nyt viikonloppuna, ja samalla alkoi viihtyä myös mahallaan pitkiä aikoja punnerrellen. Ja nyt on sitten käännytty senkin edestä koko alkuviikko. Meillä neuvolantäti antoi jumppaohjeita jo 5 kk neuvolassa, kun poju ei hänen silmiensä alla kääntynyt, vaikka silloin jo osasikin. Aluksi keinuttelin puolelta toiselle poikaa jonkun aikaa ohjeiden mukaan, mutta eipä tuo yhtään innostunut sen enempää hommasta, joten annoin olla. Poju alkoi nyt sitten kääntyä miltei 6-kuukautisena, kun itseä huvitti. Ja meillä on myös lyhyt ja tanakka " jätkä" , joka varmaan niin helposti kierähdäkään ympäri kuin pitkät ja laihat vauvat. On siinä " puntissa" nimittäin itselläkin kääntämistä...



Pukluista: Meillä vaihtelee tosi paljon päivien välillä, miten puklaillaan. Välillä voi olla monta puklutonta päivää peräkkäin, ja joinain päivinä tulee joka syötön jälkeen vaatteiden vaihto. Niinä päivinä tämä on sellainen " Puklinghamin palatsi" . :) Ja tosiaan täysimetyksellä ollaan vielä hetken, että ei pitäisi eri ruoka-aineidenkaan kamalasti asiaan vaikuttaa.



Rauhallista ystävänpäivän iltaa kaikille!

t. Picapica ja poju 1808

..jos nyt jatkaisin, kun lapset untenmailla ja tässä tietokoneella vielä keikun.



LAPSILUVUSTA tässä just muutama päivä sitten miehen kans keskusteltiin ja ehkä meille vielä jossakin vaiheessa kolmas tulee :) Mies oli alkujaan sitä mieltä, että korkeintaan kaks, mutta on tainnut tämä pikkumies hurmata isänsäkin niin, että mieli muuttunut. Toisaalta, jokainen lapsi on lahja - ja ihan helppoa ei ole raskautuminen tähänkään asti ollut.



PULAUTTELUa Lukalla on ollut suhteellisen vähän aina ja nyt kiinteiden myötä vielä vähemmän.



mutta nyt täältä pois... saa nähdä selvitäänkö aamulla perhekerhoon, meinaa niin hitaasti meijän aamut käynnistyä. PITKIÄ yöunia!



Hallas ja uinuva pesue

Ystävät ovat kuin tähtiä.

Vaikka et aina näe heitä,

tiedät heidän olevan tuolla jossain. Hyvää ystävänpäivää teille, tähtöset!:)



No juu, iltahan nyt jo on, mutta paree myöhään ku ei ollenkaan.



Kuulumisia; Tänään on ollut sisäpäivä lasten kanssa, reilu 2v. on toipunut mahataudista ja minä pessyt eilisen illan ja viime yön jäljiltä oksennuksisia vaatteita, petivaatteita ja maton. Onneksi tauti näyttäisi jo hellittäneen tytöstä ja TOIVOTTAVASTI me muut säilyisimme siltä maailman inhottavimmalta taudilta:/ Muutenkin Sais tää sairastelu jo riittää, viime viikko meni kummankin pienen ollessa kovassa räkätaudissa ja vieläkin nenät vuotavat sen jäljiltä. Mutta valivalia ei nyt enempää tähän...

Pojalla on kaksi terävää hammasta puhjennut alas alkuviikon aikana, mutta ei ainakaan vielä ole hoksannut teroittaa niitä tisseihin;) Keittiön lattialla ollessaan hoksasi tänään alimman vetolaatikon, siellä on tytön leikkiastiastot, ja sitä olikin mukava vedellä edestakaisin auki, kiinni, auki, kiinni...Kauaa ei enää taida tyttö pystyä tavaroitaan pitämään pojan ulottumattomissa.



Jotain galluppejakin oli, lapsilukug; Kolme on, murkkuikäinen mun ja nää kaks pientä mun ja miehen yhteisiä. Jo kun alettiin tekeen tuota ensimmäistä yhteistä, puhuttiin kolmesta lapsesta, eli yhdelle on vielä varaus mutta kumpikin sitä mieltä että joskus myöhemmin sitten iltatähti mahdollisesti...Nyt on hyvä näin.



Taitaa olla paras mennä tohon pojan viereen nukkumaan, ku pää kumisee tyhjyyttään, en muista muita juttuja vaikka paljon niitä taas oli kuitenki...Hyvää yötä!



Emppusimppu ja tänään 6 kk täyttänyt Elmeri