Miksi ei tunnusteta sitä, että koulushoppailun idea on vältellä köyhien lapsia?

Vierailija kirjoitti:

"Jos vaihtoehtoina on oppimismyönteinen ja hyväkäytöksinen luokka tai oppimisesta vähät välittävä, rauhaton luokka niin kuinka moni (hyvä, lapsistaan välittävä) vanhempi ei haluaisi lastaan ensimmäiseen? "

Monesti vain käsitys siitä missä minkäkinlaisia luokkia on perustuu vain vanhempien ennakkoluuloihin, ei mihinkään todellisuuteen.

On lopulta aika lailla tuuria millainen se lapsesi luokka on. Se voi olla missä koulussa vain sekä rauhaton että rauhallinen.

Ei ole mikään automaatti että ns. "hyvä koulu" tarjoaa rauhallisen oppimisympäristön. Jo yksi mahdoton ADHD-tapaus voi laittaa luokan sekaisin.

Tämä! Tältäkin palstalta olen lukenut monet kerrat, kuinka paremmat ihmiset pistävät lapsensa musiikin painotusopetukseen tarjotakseen näille hyvän kouluympäristön.

Tuntemani opettajat taas kertovat musiikkiluokkien olevan tavallisia luokkia selvästi rauhattomampia, vaikkakin menestykseltään keskivertoa parempia. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut tuppaa aina poistumaan melko pikaisesti. Usein näihin myös kirjoittavat ihmiset jotka tekevät juuri sitä mitä otsikossa sanotaan. Ollaan nipin napin pinnistelty keskiluokkaan ja sitten halutaan että se myös näkyy, vähintään lasten koulussa, mielellään myös osoitteessa. Sitten voikin alkaa ulista kiusaamisesta ja epätasa-arvosta ja velkaantumisesta kun luokkakavereilla on enemmän rahaa. 

Tosin oman kokemuksen pohjalta nämä uusrikkaat ovat niitä pahimpia pröystäilijöitä. Vanhan rahan ihmiset ovat usein maltillisia ja painottavat kestävämpiä arvoja. He ostavat laatua siksi että se kestää, ei siksi että heidän tarvitsee näyttää muille. He ymmärtävät myös sen että S2-oppilas voi olla tullut Suomeen vaikka vanhempien asiantuntijatyön perässä. 

Akateemisesti koulutettukin voi olla köyhä. Ammatillisella koulutuksella voi rikastua. Mutta kuka laittaisi järkeä (weetee)-vanhempien päähän niin että tä

"Akateemisesti koulutettukin voi olla köyhä. Ammatillisella koulutuksella voi rikastua."

Koulutusta arvostava usein arvostaa tietoa, oppimista, tiedettä ja sitä akateemisuutta itsessään eikä ensisijaisesti rahaa. Ei siinä silloin auta vaikka olisi kuinka rikas ammattikoululainen.

Samaten ulkomaalaisuus ei ole millään tavalla ongelma jos vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja lapsi on kiinnostunut oppimaan ja käyttäytyy sen mukaan. Ei koulushoppailua harrastavat tee sitä siksi, että luokalla on esimerkiksi uraohjusjapanilaisten nero lapsi, joka on kaikkia kohtaan kuin enkeli. Hänhän olisi juuri toivotunkaltainen luokkakaveri.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät ovat köyhiä jostain syystä. Ne syyt ovat sellaisia, että vältteleminen on viisasta. Voi olla mt-juttuja, päihteitä, laiskuutta, íslamia - mitä näitä nyt on. 

Se psykiatri, joka tappoi vaimonsa, ei varmaan ollut köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa Suomen kaupungeissa on useampi alakoulu, mutta vain pari yläkoulua ja yksi lukio. Ei siinä kauheasti koulushopata.

 

Helsingissä on koulut lähes joka korttelissa, päälle sitten vielä erityiskoulut ja yksityiskoulut. Lisäksi kouluissa on painotuksia ja erikoisluokkia. Koulushoppailu on iso juttu. 

Onneksi ei tarvinnut kasvattaa lapsia Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi paljon oudompaa, jos vanhemmat eivät asuinpaikkaa valittaessa kiinnittäisi yhtään huomiota siihen, millaiseen ja mihin kouluun lapsi sen myötä päätyy.

Ongelma on jo siinä, että vanhemmille tulee edes mieleen tehdä niin. Kaikkien koulujen pitäisi olla sellaisia, että lähin koulu kelpaa. Jos eivät ole, sitten on kouluissa vikaa, ei vanhemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kauan, kauan sitten, kun itse menin lukioon. Kaupungin huippukeskiarvojen kouluun, niin porkkana ei ollut köyhien välttely. Se oli ns. valtion koulu, eli muutkin pystyi opiskelemaan, kuin rikkaiden vanhempien tissiposkilapset.

Mutta se mitä siellä sai, oli ensiluokkaiset opettajat ja opetus. Vasta jatko-opinnoissa törmäsi faktaan, että opettajissa on käsittämättömän suuri laatuero. On ihan huipputyyppejä, ja sitten täysin onnettomia tunareita ja p..dofiilejä, jotka eivät ole menestyneet missään yritysmaailmassa, ja onnenkantamoisena päässeet vihreälle oksalle oppilaitoksen opettajiksi.

Tuota hoetaan paljon, kun hakeudutaan ns. huippulukioihin. Ei tarvitse olla kummoinenkaan opettaja, jos luokka on täynnä älykkäitä ja motivoituneita oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi paljon oudompaa, jos vanhemmat eivät asuinpaikkaa valittaessa kiinnittäisi yhtään huomiota siihen, millaiseen ja mihin kouluun lapsi sen myötä päätyy.

Ongelma on jo siinä, että vanhemmille tulee edes mieleen tehdä niin. Kaikkien koulujen pitäisi olla sellaisia, että lähin koulu kelpaa. Jos eivät ole, sitten on kouluissa vikaa, ei vanhemmissa.

 

Suomalainen lähikouluperiaate on kaunis, mutta onko kaunis ajatus, että vika on aina koulussa eikä vanhemmissa? Siinä kääntöpuolena on sitten se, että kukaan ei suostu pistämään tikkua ristiin lastensa kouluyhteisön vuoksi. Päinvastoin tulee hirveää nurinaa, jos vaikka vain pyydetään tuomaan rikkinäisiä sukkia kouluun. Tavallaan kadehdin sitä yhteisöllisyyttä, mikä ulkomailla on ihan yleistä. Keskieurooppalaisen kaverini lasten koulun vanhempainyhdistys keräsi talkoilla rahat lämpimään kouluruokaan kaikille kerran viikossa, Suomessa vain valitetaan kumiperunoista.

Omat lapseni ovat painotusluokalla, jonka vanhempainyhdistys kerää oikeasti paljon rahaa. Rahalla muun muassa pidetään leirejä pari kertaa vuodessa. Rinnakkaisluokat ovat hirveän kateellisia ja mölisevät tasa-arvon puutteesta, mutta eivät perusta omaa yhdistystä.

Kiitos vastauksista. Tiettyjä korrelaatioita on mutta jokainen lapsi on yksilö. Minun käsitykseni on edelleen että moni koulushoppailua harrastava vanhempi juurikin haluaa lapsen "parempaan" kouluun ei niinkään oppimisrauhan vaan kaverisuhteiden ja statuksen perusteella. Siinä sivussa vaan unohtuu moni muu tärkeä asia, koulumenestys, kauniit käytöstavat ja erilaisuuden ymmärtäminen. 

Meillä on lapsi käynyt yksityiskoulua, etnisesti rikasta (vanha lähiö) koulua, yhtenäiskoulua. isoa yläkoulua ja nyt jatkaa lukiossa. Kaikista on poiminut myönteisiä kokemuksia ja koulumenestys on ollut erinomaista. Kavereita on ollut sekä omista että muista kouluista. Mutta koulushoppailu on näyttäytynyt porttina "parempiin" piireihin, samoin päiväkodin kanssa. Ja kyllä, olemme itsekin koulua valitessa tutustuneet aina vähintään kahteen vaihtoehtoon ja päätöksen on tehnyt lapsi itse eskarista lähtien. Toki samaa mieltä olen hänen kanssaan ollut :) T: 30

Ei ole päättäjien lapset s2 kouluissa 😙

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi paljon oudompaa, jos vanhemmat eivät asuinpaikkaa valittaessa kiinnittäisi yhtään huomiota siihen, millaiseen ja mihin kouluun lapsi sen myötä päätyy.

Ongelma on jo siinä, että vanhemmille tulee edes mieleen tehdä niin. Kaikkien koulujen pitäisi olla sellaisia, että lähin koulu kelpaa. Jos eivät ole, sitten on kouluissa vikaa, ei vanhemmissa.

 

Kyllä se vaan on vanhempien vika, että lapselle ei opeteta tervettä ja vastuullista arvomaailmaa, johon kuuluu mm. koulutuksen arvostaminen. Sille ei koulu voi mitään jos kotona makaa sohvalla loisivaa sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi paljon oudompaa, jos vanhemmat eivät asuinpaikkaa valittaessa kiinnittäisi yhtään huomiota siihen, millaiseen ja mihin kouluun lapsi sen myötä päätyy.

Ongelma on jo siinä, että vanhemmille tulee edes mieleen tehdä niin. Kaikkien koulujen pitäisi olla sellaisia, että lähin koulu kelpaa. Jos eivät ole, sitten on kouluissa vikaa, ei vanhemmissa.

 

Suomalainen lähikouluperiaate on kaunis, mutta onko kaunis ajatus, että vika on aina koulussa eikä vanhemmissa? Siinä kääntöpuolena on sitten se, että kukaan ei suostu pistämään tikkua ristiin lastensa kouluyhteisön vuoksi. Päinvastoin tulee hirveää nurinaa, jos vaikka vain pyydetään tuomaan rikkinäisiä sukkia kouluun. Tavallaan kadehdin sitä yhteisöllisyyttä, mikä ulkomailla on ihan yleistä. Keskieurooppalaisen kaverini

Jos mennään siihen, että koulun saamat resurssit riippuvat vanhempien aktiivisuudesta ja työstä, se eriyttää kouluja entisestään.

Ne joilla menee hyvin ja on elämänhallinta kunnossa, jaksamista ja terveyttä, pystyvät keräämään rahaa, järjestämään tilaisuuksia, osallistumaan tai lahjoittamaan puhdasta rahaa.

Ne joilla on valmiiksi vaikeampaa, on lapsillakin todennäköisesti enemmän haasteita ja vähemmän tukea. Nämä ovat niitä samoja vanhempia, jotka eivät jaksa tai kykene jostain syystä organisoitumaan ja tekemään vaikka vapaaehtoistyötä luokan hyväksi. Lapset siis kärsisivät kotioloistaan ei vain kodin kautta vaan myös koulun resurssien vähenemisen kautta. Koulushoppailu vain pahenisi.

Itselläni on krooninen sairaus ja toisella lapsella oppimisvaikeuksia. Menee siis kaikki energia siihen, että saan perheelle sairaudesta huolimatta leivän pöytään ja tuen lasta oppimisessa. Ei ole enää mahdollisuutta ja aikaa esimerkiksi vanhempainyhdistyksen toimintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrothan ensin mikä on koulushoppailu?

Me esim muutettiin Turusta Helsinkiin ja kun muutettiin Helsingistä takaisinTurkuun oltaisiin haluttu lapsi samaan kouluun kuin ennenkin, mutta se ei ollut mahdollista koska ei asuttu sen koulun alueella. Ostettiin kyseisen koulun alueelta asunto ja muutettiin kirjat siksi aikaan asuntoon, että saatiin lapsi haluamaamme kouluun. Sen jälkeen laitettiin asunto vuokralle. 

Tää ei enää auta, nyt suomalaislapsi voidaan määrätä 4km 900m päähän sellaiseen kouluun, johon tarvitaan kaltaisiaan tuhoamaan elämänsä, jotta ensimmäisen sukupolven tulijoilla olisi kiusattavia.Tiedän perheitä, jotka on muuttaneet maalle, jotta saavat lapsensa ns. tavisluokkaan.

Hyvä pointti, 52. Kaikki eivät jaksa eivätkä voi. Omien lasteni koulu on myös heidän lähikoulunsa, eivätkä kaikki vanhemmat suinkaan osallistu vanhempainyhdistyksen toimintaan. Eivät varmasti kaikki osallistu siellä ulkomaillakaan. Keskeinen asia on siis se, että ihmiset ovat valmiita tekemään työtä, joka hyödyttää myös muiden lapsia kuin heidän omiaan. Tämä on sellainen asia, jossa suomalaisten arvot tuntuvat huolestuttavasti koventuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrothan ensin mikä on koulushoppailu?

Me esim muutettiin Turusta Helsinkiin ja kun muutettiin Helsingistä takaisinTurkuun oltaisiin haluttu lapsi samaan kouluun kuin ennenkin, mutta se ei ollut mahdollista koska ei asuttu sen koulun alueella. Ostettiin kyseisen koulun alueelta asunto ja muutettiin kirjat siksi aikaan asuntoon, että saatiin lapsi haluamaamme kouluun. Sen jälkeen laitettiin asunto vuokralle. 

Tää ei enää auta, nyt suomalaislapsi voidaan määrätä 4km 900m päähän sellaiseen kouluun, johon tarvitaan kaltaisiaan tuhoamaan elämänsä, jotta ensimmäisen sukupolven tulijoilla olisi kiusattavia.Tiedän perheitä, jotka on muuttaneet maalle, jotta saavat lapsensa ns. tavisluokkaan.

Ikävä kyllä maaseudulla oppimistulokset ovat vielä huonompia kuin kaupungeissa. Työttömyys ja mielenterveysongelmat aiheuttavat sen. Tämän voi jokainen käydä toteamassa Ylen koulukoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Kauan, kauan sitten, kun itse menin lukioon. Kaupungin huippukeskiarvojen kouluun, niin porkkana ei ollut köyhien välttely. Se oli ns. valtion koulu, eli muutkin pystyi opiskelemaan, kuin rikkaiden vanhempien tissiposkilapset.

Mutta se mitä siellä sai, oli ensiluokkaiset opettajat ja opetus. Vasta jatko-opinnoissa törmäsi faktaan, että opettajissa on käsittämättömän suuri laatuero. On ihan huipputyyppejä, ja sitten täysin onnettomia tunareita ja p..dofiilejä, jotka eivät ole menestyneet missään yritysmaailmassa, ja onnenkantamoisena päässeet vihreälle oksalle oppilaitoksen opettajiksi.

Tekstisi virheiden määrästä päätellen siellä valtion koulussa ei kuitenkaan opetettu äidinkieltä. Nähtävästi ensiluokkainen opetus ei riittänyt, myös sinun olisi pitänyt opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrothan ensin mikä on koulushoppailu?

Valitaan paras koulu. Esimerkiksi muutetaan paremmalle alueelle tai vaihdetaan paikkakuntaa, jotta lapset pääsevät siihen kouluun mikä heille on parasta.

Niin, eiköhän jokainen välittävä vanhempi halua lapsilleen parasta.

Näin juuri. Mutta valtion mielestä näin ei saisi tehdä. On moraalisesti väärin ajatella omat lapset (oma kansa) ensin.

Tuollainen moraalikäsitys tarkoittaa, että kaikille kaikkea yhtä paljon (tai vähän). Tuo on utopiaa. Mikään ihmisten yhteiskunta ei noudata tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrothan ensin mikä on koulushoppailu?

Valitaan paras koulu. Esimerkiksi muutetaan paremmalle alueelle tai vaihdetaan paikkakuntaa, jotta lapset pääsevät siihen kouluun mikä heille on parasta.

Miksi vaihtaa asuinaluetta? Lapset voi viedä autolla yksityiskouluun, niin ei tartte laittaa paska kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi paljon oudompaa, jos vanhemmat eivät asuinpaikkaa valittaessa kiinnittäisi yhtään huomiota siihen, millaiseen ja mihin kouluun lapsi sen myötä päätyy.

Ongelma on jo siinä, että vanhemmille tulee edes mieleen tehdä niin. Kaikkien koulujen pitäisi olla sellaisia, että lähin koulu kelpaa. Jos eivät ole, sitten on kouluissa vikaa, ei vanhemmissa.

 

Suomalainen lähikouluperiaate on kaunis, mutta onko kaunis ajatus, että vika on aina koulussa eikä vanhemmissa? Siinä kääntöpuolena on sitten se, että kukaan ei suostu pistämään tikkua ristiin lastensa kouluyhteisön vuoksi. Päinvastoin tulee hirveää nurinaa, jos vaikka vain pyydetään tuomaan rikkinäisiä sukkia kouluun. Tavallaan kadehdin sitä yhteisöllisyyttä, mikä ulkomailla on ihan yleistä. Keskieurooppalaisen kaverini

Harva perhe haluaa lastensa leireilevän viikonloppuja, kouluaikanahan leirille ei voida lähteä ellei tuota ole erikseen kirjattu koulun opetussuunnitelmaan. Toivottavasti keräätte myös opettajalle palkkarahat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrothan ensin mikä on koulushoppailu?

Valitaan paras koulu. Esimerkiksi muutetaan paremmalle alueelle tai vaihdetaan paikkakuntaa, jotta lapset pääsevät siihen kouluun mikä heille on parasta.

Mitä väärää siinä on, että valitsee lapselleen parasta? Totta kai sellaiseen kouluun, jossa ei ole sossupummeja. Ei tätä kukaan salaile.

Minä muutin maaseudulle lähiön okt-alueelta, koska halusin lapset kyläkouluun ison "yhtenäiskoulun" sijasta. Jälkikäteen fiksu valinta.