Lue keskustelun säännöt.
Miten reagoisit tällaiseen saamaasi viestiin ystävältä
30.09.2024 |
"Nyt on sellainen elämäntilanne ja väsymys, että tarvitsen aikaa ihan itsekseni, joten en jaksakaan nähdä tänään. Toivottavasti ymmärrät"
Ja tämä ihmiseltä, joka tekee kevyttä osa-aikatyötä, harrastaa paljon, on hyvässä fyysisessä kunnossa, ja juuri vkonloppuna päivitti someen viettäneensä ihanan vkonlopun ystäviensä kanssa ja muutenkin aktiivisesti ihmisten kanssa tekemisissä.
Kommentit (57)
Itse ymmärtäisin, kyllä aikuisten ihmisten ystävyyteen kuuluu tukea toista ja puhua asioista avoimesti. Jos ystävä ei tuota ymmärrä niin antaa sitten mennä menojaan.
Ehkä ap:n tapauksessa lieventäisin hieman tuota elämäntilanteeseen vetoamista, sen ymmärrän itsekin niin, että on mennyt huonosti ja ollut jaksamisen kanssa ongelmia jo pitkään, eikä näkemisiä toistaiseksi ole tiedossa. Ap:n myöhemmästä viestistä ymmärsin, että kyseessä on viikonlopun rientojen aiheuttama tilapäinen väsymys ja yksinolon tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut että ok, jaksamisia. Mutta kun kaveri alkoi venkoilemaan ja keksimään valkoisia valheita kyllä ärsytti, ja kun hän muotoilu kysymyksensä niin että haittaako jos nyt yhtäkkiä perun, niin vastasin rehellisesti että haittaa. Olin jo ehtinyt ostaa bussiliput eri paikkakunnalle missä piti nähdä jne. Totesin kuitenkin että hän tekee mitä haluaa eikä tietenkään ole järkevää nähdä jos häntä ei huvita.
Absurdi kysymys. Ei minulla edes one ystäviä
Jos on kyse pelkästä ystävyydestä, eikä seurustelusta, niin ihan ok viesti. Rivien välistä voisi lukea, että hän pitää sinua vähän rasitteena ja vaadit häneltä liikaa.
Eikä ollut ihan ensimmäinen peruminen, niin päättelin että olen vähän sellainen varakaveri hänelle. Ymmärrän kyllä väsymyksen mutta en jaksa itse olla b-luokan ystävä jonka kanssa voi perua kun haluaisikin nähdä muita kavereita tai väsyttää kun on nähnyt muita kavereita ensin niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap. jälkeenjäänyt vaiko niin yksinäinen ihminen, että elämän menosi suistuu raiteilta, jos ystäväsi peruu tapaamisenne?
Koeta pärjäillä ihan omassa seurassasi, jos ja kun olet riippuvainen vain ja ainoastaan yhdestä ystävästäsi.
Tajuatko, ettei ystäväsi pyöri vain sinun aikataulujesi ja halujesi mukaan. Ystävälläsi on omakin elämä ja muitakin läheisempiä ihmisiä ja ystäviä kuin sinä!
Jos hänellä riittää jaksaminen muiden ihmisten tapaamiseen muttei minun, vedän siitä johtopäätökset. Ainakaan en enää oma-alotteisesti ylläpitäisi ystävyyttä, sillä en todellakaan halua olla kenenkään elämässä mikään riesa. Jos tuntuu työltä tavata minua, on ilman muuta parempi ettei tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta ja itse näin käyttäytyneenä voin sanoa kaksi syytä:
1. Minulla ei ollut intressiä nähdä tätä ystävää. Joko ystävä on loukannut minua peruuttamattomasti tai en halua enää olla tekemisissä jonkin muun seikan takia. Ei ole oikein mitään yhteistä tai toisen persoonallisuudessa on jotakin outoa ja epäluotettavaa.
2. Olen ollut oikeasti uupumuksen partaalla, mutta silloin ei minusta ole myöskään ollut mitään bilepäivityksiä somessa. Uupuneena ei paljoa kaveriporukoissa jakseta hengailla.
Ymmärrän. Nähdään joku toinen kerta. Rentouttavaa viikonloppua!
Tämän jälkeen en enää ottaisi yhteyttä, ellei tämä ystävä itse olisi ensin aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvä juttu, että ihmiset nykyään ymmärtävät jos näin suoraan peruu. Uskallan siis itse perua ennaltasovitun illan menon erään ystäväni kanssa, kun tosiaan tuntuu etten mitenkään jaksa nähdä ketään tänään, varsinkin kun tosiaan viikonloppu oli jo hyvinkin sosiaalinen. Sanamuotoa pohdin ja että kuinka rehellinen uskallan olla.
Ap
Miksi ystävälle pitäisi selitellä että ei nyt sovi?
Ai meinaatko, että jättäisi vaan menemättä sovittuun tapaamiseen? Tai laittaisi vain tylyn viestin ilman selitystä, että homma peruttu, en tulekaan. Kai sitä jonkinlaisen selityksen on kuitenkin velkaa, jos sovittuja juttuja peruu..
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap. jälkeenjäänyt vaiko niin yksinäinen ihminen, että elämän menosi suistuu raiteilta, jos ystäväsi peruu tapaamisenne?
Koeta pärjäillä ihan omassa seurassasi, jos ja kun olet riippuvainen vain ja ainoastaan yhdestä ystävästäsi.
Tajuatko, ettei ystäväsi pyöri vain sinun aikataulujesi ja halujesi mukaan. Ystävälläsi on omakin elämä ja muitakin läheisempiä ihmisiä ja ystäviä kuin sinä!
Kyllä on taas sympatiaa ja kauniita ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Nähdään joku toinen kerta. Rentouttavaa viikonloppua!
Tämän jälkeen en enää ottaisi yhteyttä, ellei tämä ystävä itse olisi ensin aloitteellinen.
Tämä, just näin minäkin vastaisin. Osoittaisin ymmärrystä, saattaahan toisella oikeasti olla vaikeaa tai hän voi olla uupunut. Toisaalta en kuitenkaan tuollaisen viestin saatuani ottaisi itse yhteyttä tai ainakaan ehdottaisi uutta tapaamista, vaan jättäisin pallon tälle ystävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sinulle vääntää rautalangasta ettei "ystäväsi" jaksa olla SINUN seurassasi? Vetäydy. Viestiin ei tarvitse reagoida mitenkään. Jätät vain vastaamatta etkä pidä enää yhteyttä.
Ei se välttämättä noinkaan ole. Minulla on ystävä, joka teki tuota jonkin aikaa. Luulin ettei hän halua enää nähdä ja otin etäisyyttä. Selvisi että hän olikin vain keskellä burnoutia
No hän voi siinä tapauksessa hakea tukea burnouttiinsa esimerkiksi niiltä viikonlopun bilekavereiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän millainen suhde ystävään on.
Jos on hyvä ja pitkäaikainen ystävä: kuulostaa siltä että ystävälle on viikonlopun jälkeen tullut joku äkillinen kriisi, josta ei kuitenkaan halua kertoa enempää. Aviokriisi? Olisin ymmärtäväinen ja muistuttaisin että olen tarvittaessa tukena.
Jos enemmänkin kaveri: olet kakkoskorin kaveri, jota nähdään silloin kun ykköskorin kaverit ei ehdi. Nyt joku ykköskorin kaveri kiilasi edelle. Vastaisin että ymmärrän. Nähdään joskus toiste. Ja jättäisin kaverin sen jälkeen rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin ok ja inhimillistä. Jos toistuvaa, niin ihmettelisin.
Vastaa etten sitten vaivaa pidemmälti.
Olisin ymmärtäväinen ja kiittäisin avoimuudesta. Väsymys ja oman tilan tarve saattaa iskeä nopeastikin ja sitä pitää kuunnella. Varsinkin jos on paljon sosialisointia takana. Et sinä tiedä, kuinka hänen työnsä kuormittaa ja mikä hänen fyysinen olo on.
Itsellä on ollut kavereita, jotka eivät tuollaista ymmärrä. Vaan alkaa syyttely ja painostaminen kuinka on pakko tavata koska kaveruus velvoittaa siihen, oli toisen tilanne ja olo mikä tahansa. En jaksa sellaista enää. Todellinen ystävä ymmärtää, eikä suhde kaadu siihen jos ei kokoajan nähdä.