Rakastatko itseäsi?

En. Kovasti olen yrittänyt opetella, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Olen varmaan jotenkin tunnevammainen, kun en vain opi.

Kyllä. Kohtelen itseäni rakastavasti ja monet ihmiset sen aistivat. Harmi, kun lähipiiri kohtelee kaltoin. Tätä ristiriitaa en ymmärrä, koska pyrin heitäkin kohtelemaan samalla rakkaudella.

Joo. Pidän itsestäni huolta ja pidän omia puoliani, se on suorastaan asiani ja velvollisuuteni. En anna kenenkään kohdella huonosti. Huolehdin terveydestäni ja voinnistani.

Pikkuhiljaa sinnepäin menossa.

Kun sain itsestä katkeruuden pihalle ja aloin keskittyä vain omaan tonttiini, niin sain omanarvontunteelle pohjaa.

Pyrin tällä hetkellä olemaan neutraali itseäni kohtaan, puhun itselleni aina kauniisti ja lohduttavasti, ja yritän aika ajoin löytää sitä rakkautta sisältäni. Se on löytynyt, mutta sitä pitää erikseen jaksaa ylläpitää ja hakea.

Nykyään kyllä. Ekaan avioeroon saakka suunnilleen olin vain muiden palvelija, nyt sen ymmärrän. Liian kiltti. Oli firma, tein töitä liian halvalla. En kuitenkaan stressannut, asiakkaat ja työt ne minut piti järjissäni rankan avioeron ja lasten menettämisen aikana. Pari vanhempaa naisasiakasta sanoivat minulle että arvosta itseäsi, bisnes on bisnes. Silloin heräsin ja arvostan ja rakastan itseäni aivan eri tavalla kuin nuorena. Saa ja pitää olla kiltti mutta ei hyväksikäytettävä.

Vierailija kirjoitti:

En. Kovasti olen yrittänyt opetella, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Olen varmaan jotenkin tunnevammainen, kun en vain opi.

Olen kuullut tai lukenut että itsensä rakastamista ei tarvitse opetella vaan se  on jo meissä kaikissa. Eli miten sen löytäisi on kai se kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkuhiljaa sinnepäin menossa.

Kun sain itsestä katkeruuden pihalle ja aloin keskittyä vain omaan tonttiini, niin sain omanarvontunteelle pohjaa.

Pyrin tällä hetkellä olemaan neutraali itseäni kohtaan, puhun itselleni aina kauniisti ja lohduttavasti, ja yritän aika ajoin löytää sitä rakkautta sisältäni. Se on löytynyt, mutta sitä pitää erikseen jaksaa ylläpitää ja hakea.

Mun sisäinen puhe itseäni kohtaan on vaativaa, vähättelevää, moittivaa, yleensäkin melko negatiivista. Miten oppisin siitä irti ja puhumaan itselle nätimmin ja lohduttavammin, koska sitä mä tarvitsen. 

En. Paljolti siedän. Välillä on jopa niin onnellisesti, ettei tarvitse ajatella asiaa.

Viime aikoina on ollut haastavampaa. Toivon, että se johtui vain tavallista ärhäkämmästä pms:stä :D Silloin on vaikea tuntea itseä kohtaan myötätuntoa, kun tuntuu että epäonnistuu kaikessa mitä tekee ja että on täysin epäonnistunut ihmisenä. Onneksi se menee aina ohi ja muutenkin tulee harrastettua paljon itsetutkiskelua. Myötätunto tulee sitä kautta kun ymmärtää että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja että kaikkea ei elämässä voi hallita. Ihminen voi tehdä paljon, mutta on myös asioita joissa on pakko hellittää otetta ja vain toivoa asioiden menevän parhain päin.

Totta kai koska olen paras.

Minä rakastan teitä kaikkia. Älkää sortuko itserakkauteen. Se on kuvan runkkaamista. 

t. Oikea Jeesus