Että voi olla yhdenkin kilon pudottaminen tuskan ja hammastenkiristelyn takana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pysyviä ihmedieettejä ei ole, joten voi mennä vuosi tai parikin että pääset nromaalipainoon. Hidas pudotus kannattaa hyväksyä vaihtoehdoksi. Itsekin mietin onko tuo 58 kg järkevä tavoite jollet ole lyhyt, ehkä normaalipainoon pääsy voisi olla parempi.

Olen 164 cm ja muistan että olin alle 60 kiloisena parhaimmillani. Mutta eipä tuo tavoitteeni tule tällä menolla saavutetuksi tämän elämän aikana. Sellaista junnaamista.

Ap

 

Muistat, että olit alle 60 kiloisena parhaimmillasi? Kuinkahan kauan tuosta on aikaa? Itse olen 161 cm ja olen järkyttävä luuranko 60 kiloisena. 

Onhan siitä kymmenen vuotta, nyt olen 45. Olin siro ja ketterä, tuntui hyvältä.

Ap

1 kilo kuukaudessa ei ole edes huono tulos ja kokemuksesta voin kertoa, että alkuvaiheessa kilojen putoaminen on hitaampa koska kroppa vasta totuttelee vähempään ravintoon. Itse sain ravintsemusterapeutilta ohjeita painon pudotukseen koska tarkoitus oli saada 2 tyypin diabetes hoidettua ruokavaliolla ja muilla elämäntapamuutoksilla minkä sitten teinkin ja tätä ruokavaliota ja myös ruokailurytmiä noudatan lopun elämääni. Pudotin liikakiloja n. 20 kg vuodessa eli vajaat 2 kg kuukautta kohden. Voisit nyt tarkastaa onko syömäsi päivittäinen kalorimäärä suurin piirtein oikein. Netistä löytyy hakusanalla painonpudotuslaskuri laskuri joka kertoo millaisella kalorimäärällä saavutat tavoitepainosi haluamassasi ajassa. Jos syötät tiedot laskuriin rehellisesti ja oikein, niin laskuri antaa ihan oikean tuloksen ja ilmoittaa myös jos tavoittelet liian suurta pudotusta liian lyhyessä ajassa. Onnea painon pudotukseen.

Vierailija kirjoitti:

Pieni näläntunne ei ole vaarallista. Ihan vain vinkkinä. ;)

Tämä! Tuntuu kuin nykypäivänä ihmiset ei kestä pientä näläntunnetta, vaan mussutetaan välipaloja, jotta ei vain tulisi sitä näläntunnetta. Eihän tuossa ruoansulatuselimistö saa yhtään lepoa! Nämä "ravintotieteilijät" aina paasaavat, että välipaloja on syötävä. Tuo on puppua. Miksi syödä, jos ei ole nälkä?! Pieni näläntunne on normaali kehon olotila, ja kehon keino kertoa, että nyt voit syödä.

Itse olen laihtunut viisi kiloa kuukaudessa  n 3 tunnin ruokaväleillä ja olen jättänyt pois kaikki leivän, leivonnaiset ja maitotuotteet paitsi voin. Yöllä tulee n 14 tunnin paasto.

Apn pitää miettiä mikä ruokailussa mättää ja mistä se aikaisempi 3000 kcal on tullut. Itse tiedän lihoneeni leivän, jogurtin ja jäätelön syönnillä. Ne pois ja tilalle kasviksia ja juureksia ja tulosta tuli. Nälkä tulee, kun ed ruokailusta on se 3-4 tuntia ja syön ison lautasellisen oikein koostettua ruokaa. Ei mitään naposteluita ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pysyviä ihmedieettejä ei ole, joten voi mennä vuosi tai parikin että pääset nromaalipainoon. Hidas pudotus kannattaa hyväksyä vaihtoehdoksi. Itsekin mietin onko tuo 58 kg järkevä tavoite jollet ole lyhyt, ehkä normaalipainoon pääsy voisi olla parempi.

Olen 164 cm ja muistan että olin alle 60 kiloisena parhaimmillani. Mutta eipä tuo tavoitteeni tule tällä menolla saavutetuksi tämän elämän aikana. Sellaista junnaamista.

Ap

 

Muistat, että olit alle 60 kiloisena parhaimmillasi? Kuinkahan kauan tuosta on aikaa? Itse olen 161 cm ja olen järkyttävä luuranko 60 kiloisena. 

Olen 58v nainen, 165, 50. Käyn salilla 2-3 krt/vko, uimassa/vesijumpassa/juoksussa 3-4krt/vko. Kotona nostelen käsipainoja telkkaria katsellessa. Puhelimessa puhuessani kyykkäilen. En käytä hissiä enkä autoa (kumpaakaan ei ole). Sitä rataa. Työni vaatii muusikkona fyysistä ketteryyttä. En todellakaan muistuta luurankoa. Ihan on timmi  kroppa. Ainoa, mikä ei häivy, on raskauksien jäljiltä venynyt vatsanahka. Siispä sanon, että kun laihduttaa paljon, kannattaa "trimmata" kehoa.

58 kg on minulle normaali paino aikuisena (ikävuodet 18 - 65)





Teini-ikäisenä oli hetken aikaa ylipainoinen (76 kg) mutta laihdutin itseni normaalipainon rajalle (66 kg) ja siitä vielä kymmenen kiloa pois eli lopullinen paino 56 kg. Lääkäri kehui painonpudotusta ja sanoi, että kannattaa treenata kunnolla ja pudottaa "löysät pois" nuorena, niin ettei ylipainoa tarvitse kantaa aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pysyviä ihmedieettejä ei ole, joten voi mennä vuosi tai parikin että pääset nromaalipainoon. Hidas pudotus kannattaa hyväksyä vaihtoehdoksi. Itsekin mietin onko tuo 58 kg järkevä tavoite jollet ole lyhyt, ehkä normaalipainoon pääsy voisi olla parempi.

Olen 164 cm ja muistan että olin alle 60 kiloisena parhaimmillani. Mutta eipä tuo tavoitteeni tule tällä menolla saavutetuksi tämän elämän aikana. Sellaista junnaamista.

Ap

 

Muistat, että olit alle 60 kiloisena parhaimmillasi? Kuinkahan kauan tuosta on aikaa? Itse olen 161 cm ja olen järkyttävä luuranko 60 kiloisena. 

No en usko. Olen 159cm. ja 48kg. on just hyvä paino.

Vierailija kirjoitti:

Voiko se sitten olla että syön edelleen liikaa ja esim 1500 kaloria päivässä olisi vasta toimiva? Teen melko kevyttä työtä, mutta kuljen kävellen joka paikkaan koska en omista autoa. 

Ap

         Olen kirjoittaja 9/66. Löysin netistä Hyvä Terveys lehden "Painonhallintaohjelma laihduttajalle". Siinä on parin viikon ruuat päivästä päivään. Ja vähän valmistus ohjeita.

Se on v 2008 ilmestyneestä lehdestä ilmeisesti. Mutta eihän ne rasvat ole siitä muuttunet verrattuna tähän päivään:).

Minä myös 164cm pitkä, yli 40v nainen, painan 60kg enkä muistuta millään muotoa luurankoa, kaukana siitä. Jossain vaiheessa paino nousi 63:n ja tajusin, että on aika tehdä jotakin. Kolme kiloa on lähtenyt nyt kolmessa viikossa. Syön 2-3 kertaa päivässä, tavallista kotiruokaa ja hedelmäsmoothieita, leipää päällisineen, joskus rahkaa tai jogurttia, välillä jopa pari palaa suklaata. Joku 15 tuntia syömättä on minusta ihan normaalia, tein sitä jo vuosia ennen kuin joku keksi sanan pätkäpaasto. Nyt vain vähensin annoskokoja ja hyvin toimii. Tavoitepainoni on 55kg ja tiedän, etten ole silloinkaan erityisen laiha vaan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Illalla salilla lihasryhmä, seuraavana päivänä lenkki, sitten taas uusi lihasryhmä. Salilla ei tartte tehdä jalkoja jos lenkkeilet.

Kannattaa tehdä kyykkyjä ja pohkeella nostoja jos juoksee. Myös erilaisia hyppyjä ja hyppynarulla voi hyppiä puolituntia ennen salitreeniä lämmittelyksi aina ja sitten nopeat venyttelyt.

Vierailija kirjoitti:

Jotta kävelystä olisi hyötyä painonhallinnan kannalta, niin sen tulisi olla todella reipasta. Niin, että syke nousee kunnolla ja tulee hiki. Rauhallinen löntystely käy avuksi lähinnä mielelle.

Ei välttämättä reipastakaan.

Vaan älyttömän pitkä vaihtoehdoksi. Kohtuullisen pitkä on 4h hidasta marssia.

Toki jos on aikaa niin paljon parempi kuin vetää täysiä tunti tai kaksi, koska neljä tuntia hidasta marssia on mahdollista toteuttaa joka päivä ilman välipäiviä, jos on kohtuullisessa kunnossa ja jalat ei kipeydy.

Kaikki kuitenkin tietää että juoksu on soturillista etenemistä. Jos haluaa olla voittaja ja kovempi muita, niin juoksee aina, koska kävely on vanhuksille, naisille ja lapsille.

Tämä totuus pitää muistaa aina sydämessään.

Minä aloitin laihduttamisen 20kg painoa pois jo korona-aikana neljä vuotta sitten.

Pikkuhiljaa painoa putosi ja tuli takaisin reippaasti, mutta jatkoin liikunnan harjoittelua ja noudatin nousujohteista treenaamista monipuolisesti.

Lihaskunto jossa kaikki lihasryhmät käydään läpi. Ylipainoisena en tarvinnut lisäpainoja, nyt teen lisäpainoilla 20kg. Lisäpainoja lisäsin sitä mukaa kun paino putosi. Jos painoa oli lähtenyt 2kg niin tein 2kg verran vesipulloja repussa treeniä.

Nyt minulla on noin 25l vesikanisteri jonka avulla teen kaikki lihaskuntoliikkeet, kuten etunojat ja leuanvedot. Yksi haaste on pitää kanisteri kropassa mukana. Kyykkyjn aikana otan puolison ja lapset syliini sekä reppuselkään ja painan ylös alas BOSSanovan tahdissa.

Harjoittelin sitkeästi kovaa kuntoa. Kun sairastuin niin tuli takapakkia. Paino kohosi luontaisesti ja liikunta piti parhaimmillaan lopettaa pariksi kuukaudeksikin, mutta sinnikkäästi edes kerran viikkossa ylläpidin saavutettuja tasoja lievästi kipeänäkin.

Vasta neljän vuoden koettelemusten jälkeen kuntotaso oli sellainen etä viikossa kykeni harjoittelemaan rajua liikuntaa yli 10h.

Lisäsin treenejä viikonlopun iltaan yhteensä kuusikin tuntia.

Paino alkoi laskemaan rytinällä. Kun läskiä alkoi palaa pois, niin alta paljastui vuosien permantovoimistelun tulokset.

Kehonrakentajain lihakset ilman suuria painoja pelkästään perinteisillä voimisteluliikkeillä tehtynä ja entistä ylipainoa lihaksille käyttäen. Käsillä seisten punnerrus siten että nenä osuu maahan. Sen voi tehdä ilman lisäpainoakin ja toimii hyvänä voimaharjoitteena kropalle. Takulla lisää rasvanpolttoa.

Ruokailuun ja herkkuihin en puuttunut lainkaan. Ruokailua jouduin jopa lisäämään siten että ruokalasku nousi 700e kk.

Alkoholi ja päihteet kannattaa luonnollisesti jättää pois suosiolla, koska päihteet vie useita treenipäiviä pois ja intensiteetin kovasta tekemisestä. Ne pehmittää ja veltostuttaa mieltä ja ilman kovaa päättäväistä mieltä ei tule tuloksia. Nuoremmille voi suositella kovia krapula-aamun lenkkejä, muttta vanhemmille ihmisille ne voi koitua kuolemaksi.

Neljä vuotta systemaattista nousujohteista kunnon kohotusta siten että treenimäärät viikossa kohoaa sellasielle tasolle ettei työelämä kärsi ja tule väsymyksiä, koska treenit on aamulla ja illalla. Välissä on työt ylitöineen pahimmillaan 12h päivässä ja perhe-elämäkin pitää hoitaa. Kova aikataulutus ja kunto tarvitaan laihtumiseen, jos haluaa laihtua voimistaen itseään, eikä heikentämällä syömisistä.

Laihtuminen alkoi vasta neljän vuoden jälkeen tämän vuoden keväällä, kun lisäsin rohkeasti viikossa treenitunteja ja havaitsin että kykenen vastaanottamaan paljon enemmän. Varovasti kehoa kuunnellen lisäsin aina tunnin tai puolituntia lisää. Siivoilut ja ruuanlaitot kannattaa jättää pois ja syödä pikaruokaa tai suklaata, sokerivesiä ja limuja. Helpompi säädellä kulutusta ja palautua treeneistä tällä keinolla. Aika jää vähiin päivässä töiden jälkeen ja perhettä ei edes huomaa. Tulet täysin ulkopuoliseksi kaikesta, kun pistät terveyden etusijalle elämässäsi. Sukulaiset ja ystävät voi unohtaa kuten perheenjäsenetkin.

Elämään ja arkeen ei kauheasti mahdu asioita, jos haluaa laihtua.

Se pitää hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pieni näläntunne ei ole vaarallista. Ihan vain vinkkinä. ;)

 

Tämä! Tuntuu kuin nykypäivänä ihmiset ei kestä pientä näläntunnetta, vaan mussutetaan välipaloja, jotta ei vain tulisi sitä näläntunnetta. Eihän tuossa ruoansulatuselimistö saa yhtään lepoa! Nämä "ravintotieteilijät" aina paasaavat, että välipaloja on syötävä. Tuo on puppua. Miksi syödä, jos ei ole nälkä?! Pieni näläntunne on normaali kehon olotila, ja kehon keino kertoa, että nyt voit syödä.

Olen huomannut saman tapaisen heikon henkisen kyvyttömyyden sietää erilaisia ikäviä olotiloja kehossa.

Tosi monet alkaa kysellä juomatauosta tunnin tai puolentoista tunnin treenien aikana vähintään 15-30 min aikana kun alkulämmittelykin on vasta kesken.

Ei siedetä yhtäjaksoista kovaa tekemistä tuntia tai puoltatoistatuntia ilman juomataukoa?

Heti kun alkaa hiki virrata ja hengästyy, niin pitäisi keskeyttää tekeminen ja pitää keinotekoinen juomatauko. Juomatauon voi oikeasti pitää treenin jälkeenkin. Voi juoda ennen ja jälkeen harjoitusten. Nykyään on muotia että kova tekeminen keskeytetään että saadaan löllötellä juomapullojen parissa, kun tulee äitiä ikävä eikä kestä pientä kipua elimistössään.

Kun tulee mieleen tuttipullo ensikerran treenatessa, niin voi miettiä haluaako olla kova vai pehmis. Tässä on se tienviitta siihen mikä sä olet ja millaiseksi menet, jos valitset väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään pysyviä ihmedieettejä ei ole, joten voi mennä vuosi tai parikin että pääset nromaalipainoon. Hidas pudotus kannattaa hyväksyä vaihtoehdoksi. Itsekin mietin onko tuo 58 kg järkevä tavoite jollet ole lyhyt, ehkä normaalipainoon pääsy voisi olla parempi.

Olen 164 cm ja muistan että olin alle 60 kiloisena parhaimmillani. Mutta eipä tuo tavoitteeni tule tällä menolla saavutetuksi tämän elämän aikana. Sellaista junnaamista.

Ap

 

Muistat, että olit alle 60 kiloisena parhaimmillasi? Kuinkahan kauan tuosta on aikaa? Itse olen 161 cm ja olen järkyttävä luuranko 60 kiloisena. 

Minä myös olen ollut elämäni kunnossa lihaksikkaana 58 kiloisena. Rasva% oli tuolloin varmasti melko alhainen, kun en näyttänyt yhtään isommalta kuin olin ollut 55-kiloisena "laihaläskinä". Samat vaatteetkin meni.

Nyt olen 67-vuotias ja painan 60 kg. Mitat 90-74-95. ja pituus 167 cm. Tämä tuntuu ja näyttää hyvältä. Ei vaadi ruokarajoitteita, kunhan liikun edes jonkun verran.

Painoon vaikuttaa luuston rakenne. Naiset voivat olla pieni- ja kapealuisia, siroja tai vahvaluisia ja vantteria. Itse olen lähempänä tuota miestyypillistä, isoluista.