Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäköön liittyvä ahdistus ja traumat
27.09.2024 |
Olin nuorena rajusti koulukiusattu enkä ole vieläkään päässyt noista tapahtumista yli. Kiusaaminen kohdistui lähinnä ulkonäkööni ja oli enimmäkseen sanallista. Jonkinlaista fyysistäkin väkivaltaa oli.
Nyt varhaisessa keski-iässä tunnen olevani naisena täysi mitättömyys ja vastenmielinen rumilus. Rumuus vaikeuttaa sosiaalista elämääni, koska en voi lähteä spontaanisti mihinkään ja pelkään joutuvani negatiivisen huomion kohteeksi. Ihmisjoukot ovat minulle kauhistus.
Elämäni on muilta osin kunnossa. Käyn töissä, ja talouteni on ihan hyvällä mallilla.
Pukeudun ihan kivasti, kroppani on mielestäni ihan nätti ja meikkaan joskus, tosin meikkaamisesta ei juurikaan ole apua näin epämuodostuneeseen naamaan. En halua lähteä siihen, että tekisin joka päivä jonkin full glam -meikin, koska se tuntuu huijaukselta enkä pidä paksusta meikistä.
Jotain terapiaa varmaankin tarvitsisin, mutta kokemus on osoittanut, että tämäntyyppiseen ongelmaan on hyvin vaikea saada apua. Kehopositiivisuusliikettä en koe omakseni, koska siinä keskitytään lähinnä painoon ja vartaloon.
Plastiikkakirurgiaa olen harkinnut, mutta en tiedä mikä auttaisi, kun kasvoissani on niin moni asia pielessä.
Alan olla ihan loppu tämän asian kanssa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kauneusleikkauksissa käyneistä on oikeasti ihan pelottavan näköisiä. Heistä suomalaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Jenkkijulkkiksista puhumattakaan.🤪
Pahimmat itsetunto-ongelmat ja vääristynyt kuva omasta ulkonäösä onkin juuri näillä itsensä muokkaajilla. Tapaturmat ja synnynnäiset epämuodostumat asia erikseen.
Niin no, minulla on syviä aknearpia poskissani. Onko arpienkin hoitaminen tai poistattaminen naurettavaa turhamaisuutta? Mihin vedätte rajan?
Ei tietenkään ole. Ihonhionta olisi ihan hyvä ratkaisu tilanteessasi.
Itselläni on noita arpia myös ja olen harkinnut niiden korjauttamista.&n
Mutta se on plastiikkakirurgiaa! Hui kamala!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kunpa olisit armollisempi itseäsi kohtaan. Sinussa on varmasti viehättäviä ominaisuuksia, joita vaan et itse näe, koska sinua on kiusattu ja mitätöity.
Onko sinulla ystävää jonka kanssa keskustella (muustakin kuin ulkonäöstä)?
Ei minulla juurikaan ole läheisiä ystäviä nykyään.
- ap
Miehet voivat olla vaikka miten epätäydellisen näköisiä, eivätkä märehdi ja ruodi jatkuvasti ulkonäköään kuten naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kauneusleikkauksissa käyneistä on oikeasti ihan pelottavan näköisiä. Heistä suomalaisia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Jenkkijulkkiksista puhumattakaan.🤪
Pahimmat itsetunto-ongelmat ja vääristynyt kuva omasta ulkonäösä onkin juuri näillä itsensä muokkaajilla. Tapaturmat ja synnynnäiset epämuodostumat asia erikseen.
Niin no, minulla on syviä aknearpia poskissani. Onko arpienkin hoitaminen tai poistattaminen naurettavaa turhamaisuutta? Mihin vedätte rajan?
Ei tietenkään ole. Ihonhionta olisi ihan hyvä ratkaisu tilanteessasi.
Itselläni on noita ar
Aknearvet kuuluuvat kylläkin samaan sarjaan kuin muutkin arvet ja täysin ok korjauttaa.
Ihan eri asia kuin naaman täyttäminen ja kiristäminen luonnottoman näköiseksi.
Käsitys omasta arvosta rakentuu vuorovaikutuksessa, kun yhteys muihin ihmisiin on turvallinen. Tytön kasvaessa naiseksi alkaa ulkonäöllä ja seksuaalisuudella pelaaminen. Tässä kohtaa on mahdollisuus hakea hyväksyntää ja puuttuvaa yhteyttä ulkopuolelta, jos niitä ei ole tarpeeksi kotoa saatu. Moni nuori nainen alkaa paikkaamaan huonoa isäsuhdetta tai isäsuhteen puuttumista hakemalla huomiota miehiltä. Ja millä hinnalla! Hän saattaa ylittää kaikki omat rajansa, koska nähdyksi tuleminen on voimana suurempi. Suostutaan seksiin, vaikka mieli ja keho sanoisi muuta. Suostutaan huonoon käytökseen, koska jossain sisällä kuuluu ääni "tämäkin on parempi kuin mitään" tai "en ole niin arvokas, että minua kohtaan kuuluisi hyvä, arvostava käytös". Itsetunto on niin matala, että ei edes tiedä, mikä on kohtuutonta käytöstä muilta. Valitettavasti kierre voi tällaisessa tilanteessa vain pahentua. Itsetunto laskee laskemistaan ja tapahtumat vain pahenevat. Toisaalta moni nuori nainen saa ulkonäöstään ihailua ja nykypäivänä myös julkisia kommentteja. Somekanavat täyttyvät siitä, että nuoria naisia kehutaan ja nostetaan, toiset taas saattavat joutua armottoman kiusaamisen kohteeksi ja joutuvat ottamaan vastaan julkista nöyryytystä. Itsetuntoa rakennetaan huteralle hiekkapohjalle, jossa kuviyelmana on, että itsetunnon saa rakennettua ulkonäön varaan. Joillekin tytöille ainut kehu on: "olet niin nätti". Kauko Röyhkä laulaa"onks se nyt ihme, koska aina kaikki kauniit pelastetaan". Tähän kiteytyy myös ajatus, että kauniilla ihmisillä olisi helpompi elämä. He pelastuvat. Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki ihmiset painivat samojen ongelmien äärellä, ja ulkonäön kautta hankittu itsetunto ei tule kestämään silloin, kun punnitaan elämästä aidosti selviämistä, ja etsitään sisäistä hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsitys omasta arvosta rakentuu vuorovaikutuksessa, kun yhteys muihin ihmisiin on turvallinen. Tytön kasvaessa naiseksi alkaa ulkonäöllä ja seksuaalisuudella pelaaminen. Tässä kohtaa on mahdollisuus hakea hyväksyntää ja puuttuvaa yhteyttä ulkopuolelta, jos niitä ei ole tarpeeksi kotoa saatu. Moni nuori nainen alkaa paikkaamaan huonoa isäsuhdetta tai isäsuhteen puuttumista hakemalla huomiota miehiltä. Ja millä hinnalla! Hän saattaa ylittää kaikki omat rajansa, koska nähdyksi tuleminen on voimana suurempi. Suostutaan seksiin, vaikka mieli ja keho sanoisi muuta. Suostutaan huonoon käytökseen, koska jossain sisällä kuuluu ääni "tämäkin on parempi kuin mitään" tai "en ole niin arvokas, että minua kohtaan kuuluisi hyvä, arvostava käytös". Itsetunto on niin matala, että ei edes tiedä, mikä on kohtuutonta käytöstä muilta. Valitettavasti kierre voi tällaisessa tilanteessa vain pahentua. Itsetunto laskee laskemistaan ja tapahtumat vain pahenevat. Toisa
Hieno teksti, kiitos kirjoituksestasi! Löydän paljon omia tuntojani tästä. Kun ihmissuhteissa tulee takkiin ja mietin olisivatko asiat menneet toisin jos olisin sievä, mietin kaikkia niitä tuttuja tai tv:stä tuttuja kauniita ja karismaattisia ihmisiä, joita silti joku kohtelee kaltoin, pettää, alentaa. Ei-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta voisi olla apua, mutta ei sinne niin vaan pääse eikä ulkonäköpaineet riitä syyksi. Varmaan typerää alkaa tuputtamaan mitään selfhelp-kirjallisuutta, mutta terapeuttista työskentelyä voi aloitella itsenäisestikin. On paljon materiaaleja, joiden avulla käydä läpi omia ajatusmalleja. Mistä ne ovat syntyneet, miten ne vaikuttavat toimintaasi. Ehkä ulkonäköongelmat ovat helppo selitys kaikelle ja niiden taustalta löytyy paljon muuta.
Terapiaan pääsee kyllä niin vaan, jos maksaa itse. Mä ainakin vaan googlettelin terapeutteja, löysin sellaisen jolla ei ollut ilmoitusta ettei ota vastaan uusia potilaita, ja varasin ajan. Noin 100 euroa kerta, kahden viikon välein. Jotain 20 käyntiä yhteensä taisin käydä, ja todellakin oli valtava apu. Harmittaa vaan, etten mennyt jo paljon aiemmin terapiaan, hukkasin nimittäin elämäni parhaat vuodet itseäni turhaan surkutellessa
Mikä oli ratkaiseva oivallus siellä terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, ulkonäöstä kiusaaminen jättää jälkensä. Vaikka olisi oikeasti ihan hyvän näköinen, niin käyttäytyy kuintenkin välttelevästi, koska uskoo näyttävänsä karmealta muiden mielestä. Ei ole helppoa muuttaa omaa ajatteluaan ja käytöstään kun on kouluvuosina haukuttu pystyyn rumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, ulkonäöstä kiusaaminen jättää jälkensä. Vaikka olisi oikeasti ihan hyvän näköinen, niin käyttäytyy kuintenkin välttelevästi, koska uskoo näyttävänsä karmealta muiden mielestä. Ei ole helppoa muuttaa omaa ajatteluaan ja käytöstään kun on kouluvuosina haukuttu pystyyn rumaksi.
Sekä haukuttu myös aikuisiällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap pesee ulkonäöllisesti mulliturpaiset fingerroosit mennen tullen.
Ilmeisesti yritit olla ystävällinen, mutta minäkään en pidä siitä, että tässä ketjussa yritetään rohkaista meitä rumiluksia painamalla muita alas.
Kauneusleikkauksissa käymättömyys ei tee minusta mitenkään erityisen jaloa ihmistä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aknearvet on ok korjauttaa"
Mutta mihin te sen rajan vedätte? Itse olen nimittäin sitä mieltä, että kasvojeni piirteet ovat niin pielessä, että kyse on suorastaan epämuodostumaan tai sairauteen verrattavasta tilasta. Haluaisin teettää jotain, mikä korjaisi piirteitäni mutta en ole täysin varma, voiko sitä tehdä turvallisesti ja riittäisikö mikään pieni toimenpide. Ei siis ole kyse ainoastaan arvista.
Ja jokuhan saattaa olla sitä mieltä, ettei edes arpia pitäisi korjauttaa.
- ap
Vierailija kirjoitti:
"Aknearvet on ok korjauttaa"
Mutta mihin te sen rajan vedätte? Itse olen nimittäin sitä mieltä, että kasvojeni piirteet ovat niin pielessä, että kyse on suorastaan epämuodostumaan tai sairauteen verrattavasta tilasta. Haluaisin teettää jotain, mikä korjaisi piirteitäni mutta en ole täysin varma, voiko sitä tehdä turvallisesti ja riittäisikö mikään pieni toimenpide. Ei siis ole kyse ainoastaan arvista.
Ja jokuhan saattaa olla sitä mieltä, ettei edes arpia pitäisi korjauttaa.
- ap
Kai jokainen voi tehdä naamalleen mitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusauksesta voi jäädä isot jäljet. Tiedän sen omasta kokemuksesta, vaikka omalta kohdaltani kiusaaminen kohdistui enimmäkseen muihin piirteisiini kuin ulkonäköön. Terapia on paikka, missä omaa minäkuvaa voi yrittää oikaista ja opetella suhtautumaan omiin virheisiin hyväksyvämmin. Ahdistus ja itseinho jotain omaa ominaisuutta kohtaan ovat asioita, jotka kumpuavat jostakin. Se jokin ei kuitenkaan välttämättä ole sitä, mitä ajattelet sen päällisin puolin olevan. Olen varma, että et ole oikeasti niin hirvittävän näköinen kuin miltä peilikuvasi sinusta itsestäsi näyttää. Suurimmalla osalla ihmisistä on kehossaan useita asioita, jotka eivät sovi nykyiseen kauneusihanteeseen. Siitä huolimatta emme pidä heitä rumina, vaan tavallisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aknearvet on ok korjauttaa"
Mutta mihin te sen rajan vedätte? Itse olen nimittäin sitä mieltä, että kasvojeni piirteet ovat niin pielessä, että kyse on suorastaan epämuodostumaan tai sairauteen verrattavasta tilasta. Haluaisin teettää jotain, mikä korjaisi piirteitäni mutta en ole täysin varma, voiko sitä tehdä turvallisesti ja riittäisikö mikään pieni toimenpide. Ei siis ole kyse ainoastaan arvista.
Ja jokuhan saattaa olla sitä mieltä, ettei edes arpia pitäisi korjauttaa.
- ap
Kai jokainen voi tehdä naamalleen mitä tykkää.
Näin minäkin ajattelen enkä ymmärrä, miksi tämä ketju meni kauneusleikkauksissa käyneiden haukkumiseksi.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta ajateltavaa teille! Tehkää kaikkea mukavaa! Yks elämä!
Hyvin sanottu. Ylös, ulos ja lenkille! Eikä tarvii meikata yhtään kun saa terveen punan poskille.
Liikun kyllä jonkin verran mutta kasvojen punoituksesta en pidä, koska minulla on couperosa-iho (eikä se näytä yhtään terveeltä).
- ap
Tämä voi olla ihan tyhmä ja itsestäänselvä neuvo, mutta couperosa-iholle on olemassa suht hyviä voiteita, jotka vähentävät punotusta ja pitävät ihon paremmassa kunnossa. Lisäksi pahinta punoitusta voi peittää vihreään taittavalla sävytevoiteella. Itselläni on ruusufinni ja ennen kuin kuulin että apteekista saa siihen reseptittä hoitovoidetta näytin ihan Petteri punakuonolta. Nyt nokka on suht hyvässä kunnossa eikä punoita kovasti, vaikka tavallisen näköistä ihoa siihen ei enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain muuta ajateltavaa teille! Tehkää kaikkea mukavaa! Yks elämä!
Hyvin sanottu. Ylös, ulos ja lenkille! Eikä tarvii meikata yhtään kun saa terveen punan poskille.
Liikun kyllä jonkin verran mutta kasvojen punoituksesta en pidä, koska minulla on couperosa-iho (eikä se näytä yhtään terveeltä).
- ap
Tämä voi olla ihan tyhmä ja itsestäänselvä neuvo, mutta couperosa-iholle on olemassa suht hyviä voiteita, jotka vähentävät punotusta ja pitävät ihon paremmassa kunnossa. Lisäksi pahinta punoitusta voi peittää vihreään taittavalla sävytevoiteella. Itselläni on ruusufinni ja ennen kuin kuulin että apteekista saa siihen reseptittä hoitovoidetta näytin ihan Petteri punakuonolta. Nyt nokka
Tiedän, olen kokeillut niitä ja löytänyt ihan hyviä tuotteita. Iho ei kuitenkaan ole suurin ongelmani vaan kasvonpiirteet.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen muu elämäsi on, onko siinä merkitystä, tekemistä ja sinulle tärkeitä ihmisiä? Toisin sanoen, eihän minäkuvasti rakennu pelkästään ulkonäölle? Työssä käyt, se on aina itsetunnolla hyvä. Sosiaalisen elämän välttely pahimmillaan tietysti kapeuttaa entisestään kuvaa siitä, miltä muut tavalliset ihmiset näyttävät.
Itselläni samanlainen ongelma oman ulkonäön hyväksymisen kanssa, mutta se tulee pintaan vain silloin kun olen parisuhteessa. Kun olen yksinäni, elän tyytyväisenä ja tunnen olevani ihan kivan näköinen ominaisuuksistani huolimatta. Parisuhteessa sen sijaan alan tuntea itseni rumaksi epäsikiöksi ja sääliä kumppania siitä, että hän joutuu olemaan kanssani.
Kun tarpeeksi kauan olen koettanut pohtia tätä kuin kärpäsenä oman elämäni katossa, olen alkanut ajatella että kokemukseni vastenmielisyydestäni on omassa päässäni, koska juuri läheinen ihmissuhde saa sen aktivoitumaan ja silloin muutun tusk
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, koska samaistun osittain ap:n kertomiin asioihin.
Minäkuvani ei tietenkään rakennu "pelkästään" ulkonäölle, itse asiassa se ei rakennu ollenkaan ulkonäölle. Tietenkään. Olisi aika karua, jos minäkuva rakentuisi sille asialle, mitä itsessään eniten vihaa.
Olen jopa niin hyvin onnistunut rakentamaan minäkuvani ihan muille asioille, että hädintuskin koen olevani fyysinen olento ollenkaan. Olen älykäs, lahjakas, taitava. Itsetuntoni on todella vahva älyä ja luovuutta vaativissa asioissa.
Mutta... ihminen on kuitenkin fyysinen olento, jolla on sekä fyysiset että sosiaaliset tarpeet. Kouliessani itsestäni "ei-fyysisen olennon", olen kääntynyt niin vahvasti sisäänpäin, että ahdistun ihmisjoukoissa ja etenkin huomion keskipisteenä, minkä takia minulta on jäänyt käyttämättä monet mahdollisuudet edetä urallani. Ylläripylläri, pelkillä taidoilla ei pääsekään eteenpäin, vaan pitäisi olla myös rohkeutta olla esillä ja verkostoitua. Sitä minulla ei ole, vaan olen sosiaalisissa tilanteissa läpinäkyvä kummitus.
Mitä sitten taas fyysisiin tarpeisiin tulee, olen keski-ikäinen nainen, joka ei ole koskaan edes pitänyt vastakkaisen sukupuolen edustajaa kädestä tai suudellut. En ole aseksuaalinen, joten voit varmaan kuvitella, ettei se hyvältä tunnu. Mutta en myöskään millään tavalla pysty edes kuvittelemaan, että minä - läpinäkyvä kummitus - voisin koskaan kokea noita asioita tosielämässä. En yksinkertaisesti koe olevani edes samalla planeetalla niiden miesten kanssa, joihin voisin tuntea jotain vetoa.
Valitettavasti koulukiusaamisen tarkoituksena onkin vaurioittaa kohteen itsetuntoa.
Ap, kunpa olisit armollisempi itseäsi kohtaan. Sinussa on varmasti viehättäviä ominaisuuksia, joita vaan et itse näe, koska sinua on kiusattu ja mitätöity.
Onko sinulla ystävää jonka kanssa keskustella (muustakin kuin ulkonäöstä)?