Lue keskustelun säännöt.
Miten karaokessa tunnistaa oikean sävelkorkeuden?
27.09.2024 |
Mulla on lukion musiikin opettajan mukaan erittäin tarkka sävelkorva ja mun on helppo laulaa puhtaasti esim. pianosäestyksellä. Kokeilin viime viikolla pitkästä aikaa karaokea ja olikin melkoinen järkytys kuulla jälkikäteen, että lauloin joka kerta ihan väärältä sävelkorkeudelta. Olen nyt koittanut harjoittaa karaokesävelkorvaani kotona ja pakko myöntää, etten tunnista miltä korkeudelta mikäkin biisi pitäisi laulaa. Tietääkö kukaan, mistä tällainen voi johtua ja miten siitä pääsisi eroon?
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Aivojen musikaalisuudella. Sitä joko on tai ei ole.
Kaikkea joko on tai ei ole, jos puhutaan pelkästä nykyhetkestä. Monissa asioissa voi kuitenkin kehittyä paremmaksi, eikä musikaaliset kyvyt ole poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin joku ymmärtää ongelmani. Osaan laulaa puhtaasti esim. pianon säestyksellä, mutta karaokessa en ollenkaan. En yhtään kuule siitä, mistä ja miten pitäisi laulaa. Siksi en laulakaan karaokea.
Olen aina miettinyt, mistä se johtuu, ja mistä siinä pitäisi ihmisen tietää, kuinka lähteä laulamaan. Toiset kyllä osaavat ja hyvin, nostan hattua.
Pyydä sitä pianistiasi ensi kerralla soittamaan eri sävellajissa ja kokeile pystytkö itse muuttamaan vastaavasti lauluasi vai oletko vaan opetellut ulkoa sen oikean.
Siis totta kai pystyn laulamaan eri sävellajeissa, laulamaan mukana siitä mistä joku muukin laulaa esim. kuorossa ja soittamaan itse myös eri instrumentteja, mutta en osaa hahmottaa karaokessa sitä alkua, mistä lähteä liikkeelle. En ole mikään esiintyvä musiikkialan ihminen vaan
Missä helvetin karaokessa ei mukamas ole koko biisiä taustalla?
Mielenkiintoinen keskustelu.
Olen harrastanut musiikkia monipuolisesti koko ikäni ja tykkään myös laulaa karaokea. Ainoa hankala biisi on Alanis Morisseten You oughta know, jonka intro on vain pari tahtia rytmiä aloitussoinnun päällä. Baareissa on usein liian meluisaa tuon alkusoinnun kuulemiseksi niin nopeasti, joten tuota biisiä laulan vain kotibileissä, joissa kuulen harmonian.
Ap:n ongelma ei kuitenkaan ilmeisesti ole kuulossa, vaan biisien harmonian tai soinnutuksen ymmärtämisessä ja sen perusteella sävellajin kuulemisessa. Tämähän on ihan tavallista: todella monella ei ole tällaista sävelkorvatuntemusta yhtään. Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.
Mielenkiintoista tässä on se, että ap osaa laulaa pianon "päälle". Tästä en ole koskaan kuullut, eli että sävelkorva ikään kuin toimii välillä mutta ei toimikaan aina. Esim. minun on vaikeampaa laulaa nuotin vierestä, en osaa sammuttaa nuottikorvaa. Joten en kyllä tiedä, miten ap:n tilanne voi olla selitettävissä.
Olen ollut karaoke-emäntä. Usein se tila tai tanssilattia jolla esiinnytään on hirvittävän huono akustiikaltaan. Tällöin auttaa se, että osaa sisäisesti kuulla mitä laulaa ja tekee, koska itse tila ei anna tarpeeksi luonnollista palautetta. Toinen asia on se, että koskaan ei voi tietää mitä vipuja siellä karaokepöydässä on väännelty ja paljonko kaikua esimerkiksi on asetettu. Kannattaa vain sitkeästi käydä karaokessa harjoittelemassa, jos tykkää. Intron voi aina vaikka hyräillä itsekseen, että löytää aloitussävelen.
Menee ehkä aiheen vierestä, mutta toisaalta kyse voi olla myös samasta asiasta: Aloitin laulutunnit syksyllä ja olen huomannut, että osun oikeaan säveleen helposti perinteisen pianon kanssa, mutta sähköpianon kanssa osumatarkkuuteni on paljon huonompi. Voisiko se johtua siitä, että kävin lapsena monta vuotta pianotunneilla? Pianon äänet on siis tullut paljon tutummiksi ja olen oppinut yhdistämään ne tiettyihin nuotteihin. Sähköpiano kuulostaa erilaiselta, joten luulen että äänen vieraus häiritsee jotenkin äänentaajuuden tunnistamista. Vai olenko ihan hakoteillä? Onko perinteisessä pianossa jotain sellaista joka tekee sen kanssa laulamisesta erityisen helppoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertainen vastaus: lukiossa harrastit musiikkia ja sävelkorva oli harjaantunut. Sittemmin musisointi on jäänyt vähemmälle ja sävelkorva sekä nuotissa pysymisen taito päässyt ruostumaan. Laulutaito ei ole lahja vaan asia jonka oppii harjoittelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.
Miten mollin erottaa duurista ja kuinka monelta se sujuu luotettavasti? Joistain melodioista on helppo huomata, että ne on iloisia (duuri) tai surullisia (molli). Osa melodioista kuulostaa kuitenkin minun korviini suht neutraaleilta, enkä osaa yhtään sanoa onko ne duurissa vai mollissa. Miten ihmeessä sen siis erottaa? Eihän nuoteistakaan näe yhdellä vilkaisua, onko sävellaji esim. C-duuri tai A-molli, kun molemmissa käytetään samoja säveliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile ja nauhoita kotona. Varmaan löydät kappaleen Summerwine jne sanat ja karaoketaustavideon netistä. YouTube on karaokevideoita täynnä. Itse huomasin laulavani liian heleällä äänellä ja siksi tuo Kotiviini kuulosti enemmän koomiselta kuin kelvolliselta.
Olen kokeillutkin nauhoittaa omia kotikaraokevetojani. Lopputulos on, etten tunnista mikä sävelkorkeus on oikea.
Se, jossa äänesi kuulostaa luontevalta.
Kamalaa kuunneltavaa nämä piipitysäänet,kun ollaan muka osaavinaan laulaa ja äänestä tuölee sellainen kamala piipitys...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen verran vielä jatkan, että musiikkia kuuntelemalla, karaokea ja singaa paukuttamalla kyllä tuskin voi saada mitään sementoitua vahinkoa aikaan aikaan, joka ainakaan huonontaisi sävelkorvaa.
Miksei se tekisi oikean sävelkorkeuden löytämisestä entistäkin vaikeampaa, jos tottuu laulamaan väärältä sävelkorkeudelta ja korva tottuu siihen että se on ihan ok?
Miten niin tottuu ja aina väärällä? Väitän, että enemmän kuuntelemalla korva väkisinkin harjaantuu.
Suosittelen muuten myös sitä Singaa, koska niihin saa yleensä päälle myös lauluraidan sävellajin muuttamisen lisäksi. Näin oikea kohta löytyy helpommin ja eri sävellajeja voi vertailla keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu.
Olen harrastanut musiikkia monipuolisesti koko ikäni ja tykkään myös laulaa karaokea. Ainoa hankala biisi on Alanis Morisseten You oughta know, jonka intro on vain pari tahtia rytmiä aloitussoinnun päällä. Baareissa on usein liian meluisaa tuon alkusoinnun kuulemiseksi niin nopeasti, joten tuota biisiä laulan vain kotibileissä, joissa kuulen harmonian.
Ap:n ongelma ei kuitenkaan ilmeisesti ole kuulossa, vaan biisien harmonian tai soinnutuksen ymmärtämisessä ja sen perusteella sävellajin kuulemisessa. Tämähän on ihan tavallista: todella monella ei ole tällaista sävelkorvatuntemusta yhtään. Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.
Mielenkiintoista tässä on se, että ap osaa laulaa pianon "päälle". Tästä en ole koskaan kuullut, eli että sävelkorva ikään kuin toimii välillä mutta ei toimikaan aina. Esim. minun on vaikeampaa l
Outoa ettet ole kuullut, jos kerran musiikkia olet pitkäänkin harrastanut. Aivan tavallista ettei kaikki osa-alueet ole kerralla hallinnassa, vaan niitä joutuu opettelemaan. Muusikinkaan kohdalla oppiminen ei ole varsinaisesti aina lineaarista, vaan jotkut jutut ovat haastavampia kuin toiset.
Jos on kuullut biisin ennenkin niin tietää miltä korkeudelta laulu menee ja millaista melodiaa seuraa.
Jos ei silti osu niin opettelee kunnes osuu.
Nauhoittamalla vaikka lauluaan sekalaisiin karaokkevideoihin (juutuubista löytyy ilmaista) ja kuuntelemalla sitten että mikä ja häh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on ainakin vaikea hahmottaa sävelkorkeutta miesten laulamista biiseistä. Taustalle tarvitaan selkeä pianosäestys tai vastaava jotta pystyisin laulamaan niitä oikealta sävelkorkeudelta, ilman sitä ei onnistu. Naisten laulamissa biiseissä on kuitenkin helppo laulaa mukana, kun voi laulaa täsmälleen samoja säveliä ilman oktaavin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on kuullut biisin ennenkin niin tietää miltä korkeudelta laulu menee ja millaista melodiaa seuraa.
Jos ei silti osu niin opettelee kunnes osuu.
Nauhoittamalla vaikka lauluaan sekalaisiin karaokkevideoihin (juutuubista löytyy ilmaista) ja kuuntelemalla sitten että mikä ja häh.
Siis eihän biisin aiemmin kuulemisella ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä korkeudelta sen osaa tai voi laulaa! Saman biisin voi laulaa niin montaa eri asteikkoa käyttäen kuin ääntä riittää. Itse olen altto, joten transponoin useinkin valmiiden nuottien sävellajit alaspäin, jotta ääneni soi. Siis esim. C-duuriin kirjoitettu biisi on laulettavissa aivan täsmälleen yhtälailla vaikka G-duurista. Soinnut muuttuu vastaavasti (C>G, D>A jne.).
Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.
Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.
Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrankin joku ymmärtää ongelmani. Osaan laulaa puhtaasti esim. pianon säestyksellä, mutta karaokessa en ollenkaan. En yhtään kuule siitä, mistä ja miten pitäisi laulaa. Siksi en laulakaan karaokea.
Olen aina miettinyt, mistä se johtuu, ja mistä siinä pitäisi ihmisen tietää, kuinka lähteä laulamaan. Toiset kyllä osaavat ja hyvin, nostan hattua.
Pyydä sitä pianistiasi ensi kerralla soittamaan eri sävellajissa ja kokeile pystytkö itse muuttamaan vastaavasti lauluasi vai oletko vaan opetellut ulkoa sen oikean.
Siis totta kai pystyn laulamaan eri sävellajeissa, laulamaan mukana siitä mistä joku muukin laulaa esim. kuorossa ja soittamaan itse myös eri instrumentteja, mutta en osaa hahmottaa karaokessa sitä alkua, mistä lähteä liikkeelle. E
"Missä ei ole koko biisiä: ulkomailla voi olla koko kappale taustalla. Suomessa en ole missään karaokepaikassa törmännyt. Suomessa baarissa yleensä on instrumentaalitausta, ehkä kertsiä pehmeästi apulaulettuna.
Esim. Spice Girlsin Victoria lauloi joskus videolla koko biisin päälle osia, David ehkä julkaisi tai oli baarissa. Youtubesta varmaan voi yhä löytyä.
Muka vaikuttavaa että yhä osasi vähän laulaa julkisesti ilmeisesti. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miten se mielestäsi auttaisi?"
Mikä auttaisi? Lainauksestasi ei selvinnyt mihin viestiin vastasit.
"Voi olla mutta jos on tottunut kuulemaan alkuperäisen, eikö olisi vaan helpompaa valita toinen biisi?"
Tähän viestiin oli tarkoitus vastata.
Jos kokee ettei yllä biisin kaikkiin osiin. Miten tietäisi etukäteen suunnitella lappuun että ahaa, täytyy laulaa -2, mutta ilman lappua ei pystyisi tekemään samaa?
Kannattaako taustamusiikkia siis laskea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.
Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.
Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?
No eihän kaikki duurissa soitetut biisit nyt aina kirjaimellisesti ole iloisia, vaan myös siitä voi saada surumielisen kuuloisen. Vertaa vaikka pianolla valkoisia ja mustia säveliä niin kuulet eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.
Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.
Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?
No eihän kaikki duurissa soitetut biisit nyt aina kirjaimellisesti ole iloisia, vaan myös siitä voi saada surumielisen kuuloisen. Vertaa vaikka pianolla valkoisia ja mustia säveliä niin kuulet eron.
Luitko viestiä johon vastasin? Se alkoi näin: "Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa." Asia ei siis olekaan niin yksinkertainen kuin tuossa väitettiin!?
Jos kyse ei ole iloisuudesta/surullisuudesta, miten duurin ja mollin erottaa toisistaan niin helposti, että erehtymisen vaaraa ei pitäisi olla? Ja mikä tekee Ukko Nooasta duuribiisin, jos sen voi laulaa myös mollissa? Miten mollissa laulettu Ukko Nooa eroaa duuriversiosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.
Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.
Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?
No eihän kaikki duurissa soitetut biisit nyt aina kirjaimellisesti ole iloisia, vaan myös siitä voi saada surumielisen kuuloisen. Vertaa vaikka pianolla valkoisia ja mustia säveliä niin kuu
Noh, näihin nyt on yksinkertaisena vastauksena, että musiikin teoria.
Tässä on esimerkki verrattavaksi kappaleesta Can`t help falling in love.
Elviksen versio on duurissa, Ankudinovan mollissa.
Aivojen musikaalisuudella. Sitä joko on tai ei ole.