Miten karaokessa tunnistaa oikean sävelkorkeuden?

Vierailija kirjoitti:

Noh, näihin nyt on yksinkertaisena vastauksena, että musiikin teoria.

Tässä on esimerkki verrattavaksi kappaleesta Can`t help falling in love.

Elviksen versio on duurissa, Ankudinovan mollissa.

Täällä ihmeteltiin, miten joku voi olla kuulematta duuri- ja mollibiisien välistä eroa. Ja nyt sitten "yksinkertaiseksi" vastaukseksi niiden erottamiseksi tarjotaan musiikin teorian opiskelua. Voisitteko jo päättää, pitäisikö duurin ja mollin erottamisen onnistua helposti kaikilta vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.

Miten mollin erottaa duurista ja kuinka monelta se sujuu luotettavasti? Joistain melodioista on helppo huomata, että ne on iloisia (duuri) tai surullisia (molli). Osa melodioista kuulostaa kuitenkin minun korviini suht neutraaleilta, enkä osaa yhtään sanoa onko ne duurissa vai mollissa. Miten ihmeessä sen siis erottaa? Eihän nuoteistakaan näe yhdellä vilkaisua, onko sävellaji esim. C-duuri tai A-molli, kun molemmissa käytetään samoja säveliä

 

 

Jos sävellaji on C-duuri, sävelmä päättyy yleensä C-duurisointuun ja laulun melodia c-säveleeseen. A-mollisävelmä taas a-söveleeseen ja a-mollisointuun eli sävelmän lopusta näkee.

Duurissa ja mollissa puolisävelaskeleet on eri kohdissa. Duurissa on ensin kaksi kokosävelaskelta, sitten yksi puolisävelaskel, sitten kolme puolisävelaskelta ja sitten yksi puolisävelaskel. Harminisessa mollissa on yksi kokosävelaskel, puolisävelaskel,kaksi kokosävelaskelta, puolisävelaskel, puolitoista sävelaskelta ja puolikas sävelaskel, koska harminisessa mollissa,jota yleensä käytetään, asteikon seitsemättä säveltä korotetaan puoli sävelaskelta. Luonnollisessa mollissa asteikon seitsemättä säveltä ei koroteta.

YouTubessa Koska meitä käsketään - variaatio alkaa duurissa ja muutttuu kohdassa 4'  molliin. Tästä suurin ja mollin ero ehkä helppo kuulla.  https://m.youtube.com/watch?v=NO-ecxHEPqI&pp=ygUqYWggdm91cyBkaXJhaS1qZS…;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.

Miten mollin erottaa duurista ja kuinka monelta se sujuu luotettavasti? Joistain melodioista on helppo huomata, että ne on iloisia (duuri) tai surullisia (molli). Osa melodioista kuulostaa kuitenkin minun korviini suht neutraaleilta, enkä osaa yhtään sanoa onko ne duurissa vai mollissa. Miten ihmeessä sen siis erottaa? Eihän nuoteistakaan näe yhdellä vilkaisua, onko sävellaji esim. C-duuri tai A-molli, kun molemmissa käytetään samoja säveliä

 

 

Jos sävellaji on C-duuri, sävelmä päättyy yleensä C-duurisointuun ja laulun melodia c-säveleeseen. A-mollisävelmä taas a-söveleeseen ja a-mollisointuun eli sävelmän lopusta näkee.

Duurissa ja mollissa puolisävela

Harmonisessa mollissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duuribiisin, vaikka Ukko-Nooan, voi laulaa myös mollissa ihan harjoituksen vuoksi, kokeile.

Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.

Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?

 

Ukko Nooan melodiassa käytetään vain asteikon viittä ensimmäistä ääntä. Mollissa asteikon kolmas sävel on puoli sävelaskelta matalampi kuin duurissa.

Minäkin pystyn laulamaan puhtaasti mutta karaokeosuvuus ei ole lähestkään 100%. Itselleni my heart will go on on melko varma onnistuminen, koska intron panhuilusoolon mukana hyräily auttaa virittymään oikeaan sävellajiin.

Toki biisissä kuin biisissä auttaa, että treenaa kotona, mutta siinä treenaat siis lihasmuistiisi juuri sitä korkeutta, joka on siinä senhetkisessä videossa, eikä se välttämättä ole sama kuin sitten siellä karaokebaarissa. Samoin sovitus ja näin ollen myös intro voi olla muutenkin erilaiset eri videoilla. Eli karaokessa nyt vaan taitaa tarvita vähän riskinottokykyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sille, joka ihmetteli onko melodia duurissa vai mollissa, niin mitämitä? Miten joku EI kuule sitä? Duuri on iloinen, molli surumielinen, tätähän harjoitellaan jo alakoulussa. Duur

Mikä tekee Ukko Nooasta iloisen? Ehkä se vaikuttaa jotenkin asiaan, että pimputin sitä lapsena pianolla kyllästymiseen asti, mutta olisin veikannut sitä pikemminkin molliksi kuin duuriksi. Jos siis olisi ollut pakko veikata jompaa kumpaa.

Miten duurissa ja mollissa lauletut Ukko Nooat eroaa toisistaan?

 

Ukko Nooan melodiassa käytetään vain asteikon viittä ensimmäistä ääntä. Mollissa asteikon kolmas säv

Isoilla kirjaimilla merkittyjen tavujen kohdalla on tuo duurissa ja mollissa erilainen asteikon kolmas sävel:  ukko-nooAA, ukko-nooa,OLI kunnon mies, KUN HÄN MENI saunaan, pani laukun nauLAAN, ukko nooAA, ukko nooa,OLI kunnon mies. 

Vierailija kirjoitti:

Menee ehkä aiheen vierestä, mutta toisaalta kyse voi olla myös samasta asiasta: Aloitin laulutunnit syksyllä ja olen huomannut, että osun oikeaan säveleen helposti perinteisen pianon kanssa, mutta sähköpianon kanssa osumatarkkuuteni on paljon huonompi. Voisiko se johtua siitä, että kävin lapsena monta vuotta pianotunneilla? Pianon äänet on siis tullut paljon tutummiksi ja olen oppinut yhdistämään ne tiettyihin nuotteihin. Sähköpiano kuulostaa erilaiselta, joten luulen että äänen vieraus häiritsee jotenkin äänentaajuuden tunnistamista. Vai olenko ihan hakoteillä? Onko perinteisessä pianossa jotain sellaista joka tekee sen kanssa laulamisesta erityisen helppoa?

Äänellä on luonnostaan yläsävelsarja eli sarja ääniä mitkä soi perussävelen kanssa yhtäaikaa ja se voi olla erilainen akustisessa pianossa ja sähköpianossa.

Jos ei pelkästä instrumenttitaustasta osaa erottaa oikeaa laulukorkeutta, ei ole kovin musikaalinen ihminen. Toisaalta, eihän se pianolla säestävä opettakajaan kai laulumelodiaa pianolla soita, vaan sointuja.

En ymmärrä kysymystä. Kaikissa biisessähän on jonkinlainen alkusoitto, eli sen perusteella otetaan myös ensimmäinen nuotti. Ihan samalla tavalla sen kuulee karaokenauhasta kuin pianosäestyksestäkin. Jos ei oikeaa sävellajia/nuottia kuule, ei ole musikaalinen. Ja kommenttien perusteella näin on, yksikin kirjoitti että aloittaa vain jostakin - ei vaan aloita siitä oikeasta nuotista. Oikeasti musikaaliselle tämä on ihan selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis kuulosta siltä, ettet ole lainkaan musikaalinen etkä todellakaan tarkkakorvainen.

 

Kyllä Ap taitaa musikaalinen olla, suuri osa ihmisistä on. Jotkut ovat sitten huippumusikaalisia, on absoluuttinen sävelkorva jne. Ja voihan sitä musikaalisuuttaan ja taitojaan  kehittää jokainen aiheesta kiinnostunut.

Juuri niin. En ymmärrä, miksi niin moni mieltää edelleen musikaalisuuden harvojen ja valittujen etuoikeudeksi. Ja kaiken lisäksi sellaiseksi ominaisuudeksi, joka kehittyy itsestään hyväksi (vaikka vaatiikin ahkeraa harjoittelua saavuttaakseen huippunsa) jos potentiaalia löytyy.

Juu juu, kaikista tulee huippuartisti pikku harjoittelulla (ja tekniikan avulla), t. suomen musiikkiteollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.

Miten mollin erottaa duurista ja kuinka monelta se sujuu luotettavasti? Joistain melodioista on helppo huomata, että ne on iloisia (duuri) tai surullisia (molli). Osa melodioista kuulostaa kuitenkin minun korviini suht neutraaleilta, enkä osaa yhtään sanoa onko ne duurissa vai mollissa. Miten ihmeessä sen siis erottaa? Eihän nuoteistakaan näe yhdellä vilkaisua, onko sävellaji esim. C-duuri tai A-molli, kun molemmissa käytetään samoja säveliä

 

 

Jos sävellaji on C-duuri, sävelmä päättyy yleensä C-duurisointuun ja laulun melodia c-säveleeseen. A-mollisävelmä taas a-söveleeseen ja a-mollisointuun eli sävelmän lopusta näkee.

Duurissa ja mollissa puolisävela

Duuri- ja molliasteikko alkaa ja loppuu eri paikoista, mutta jokaista duuriasteikkoa vastaa kuitenkin sellainen molliasteikko jossa on täsmälleen samat sävelet. Tiedän paljon biisejä, joissa käytetään enemmän kuin yhden oktaavin verran säveliä. Mistä sen siis voi ihan oikeasti tietää, mikä biisi on duurissa ja mikä mollissa?

Älkää yrittäkö tarjota vastauksia mitään yksittäisiä biisejä, joista on helppo kuulla tai nähdä kumpaan ryhmään ne kuuluu. Kukaan täällä ei ole väittänyt, ettei duuria ja mollia olisi koskaan helppo erottaa toisistaan. Sen sijaan täällä on kysytty monta kertaa, mistä duurin ja mollin erottaa toisistaan silloin kun kyse on kinkkisemmistä tapauksista. Joku väitti että ero on aina helppo kuulla, joten miten se siis oikeasti onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Isoilla kirjaimilla merkittyjen tavujen kohdalla on tuo duurissa ja mollissa erilainen asteikon kolmas sävel:  ukko-nooAA, ukko-nooa,OLI kunnon mies, KUN HÄN MENI saunaan, pani laukun nauLAAN, ukko nooAA, ukko nooa,OLI kunnon mies.

Mitä ihmettä tarkoitat? Ukko Nooassa käytetään A-mollin säveliä, jotka on samat kuin C-duurissa.

Onko muuten joka ikinen, siis kaikkein yksinkertaisinkin, melodia selvästi joko duuri- tai mollimelodia? Vai onko myös sellaisia melodioita olemassa, jota ei pysty luokittelemaan kumpaankaan lokeroon?

"Duuri- ja molliasteikko alkaa ja loppuu eri paikoista"

Väitän, että esim. sekä C-duuri asteikko, että C-molli asteikko alkavat C:stä ja loppuvat C:hen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoilla kirjaimilla merkittyjen tavujen kohdalla on tuo duurissa ja mollissa erilainen asteikon kolmas sävel:  ukko-nooAA, ukko-nooa,OLI kunnon mies, KUN HÄN MENI saunaan, pani laukun nauLAAN, ukko nooAA, ukko nooa,OLI kunnon mies.

Mitä ihmettä tarkoitat? Ukko Nooassa käytetään A-mollin säveliä, jotka on samat kuin C-duurissa.

 

Ukko Nooan voi laulaa missä sävellajissa hyvänsä. Jos sen laulaa C- duurissa ja sen jälkeen c-mollissa, niin sävelet ovat muuten samat paitsi asteikon kolmas sävel on puoli sävelaskelta alempana kuin duurissa. Vastasin kysymykseen miten suuri eroaa millaista.

Mitä ihmettä te selitätte?

Jos ukko noon soittaa C-duurissa, niin ei siellä melodiassa ole yhtäkään nuottia, joka ei kuulu c-duuri skaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. anoppini laulaa mielellään ja paljon, mutta nuotin vierestä. Hän ei myöskään erota mollia duunista.

Miten mollin erottaa duurista ja kuinka monelta se sujuu luotettavasti? Joistain melodioista on helppo huomata, että ne on iloisia (duuri) tai surullisia (molli). Osa melodioista kuulostaa kuitenkin minun korviini suht neutraaleilta, enkä osaa yhtään sanoa onko ne duurissa vai mollissa. Miten ihmeessä sen siis erottaa? Eihän nuoteistakaan näe yhdellä vilkaisua, onko sävellaji esim. C-duuri tai A-molli, kun molemmissa käytetään samoja säveliä

 

 

Jos sävellaji on C-duuri, sävelmä päättyy yleensä C-duurisointuun ja laulun melodia c-säveleeseen. A-mollisävelmä taas a-söveleeseen ja a-mollisointuun eli sävelmän lopusta näkee.

<

Siten että esim. sävelmä joka on C-duurissa päättyy sointuun, jossa on sävelet c,e ja g ja sävelmä, joka on a-mollissa päättyy sointuun, jossa on sävelet a, c ja e.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten joka ikinen, siis kaikkein yksinkertaisinkin, melodia selvästi joko duuri- tai mollimelodia? Vai onko myös sellaisia melodioita olemassa, jota ei pysty luokittelemaan kumpaankaan lokeroon?

Jos puhutaan nykyaikaisesta kevyestä musiikista, niin kyllä kaikki kappaleet ovat joko duurissa tai mollissa. On olemassa myös muita "lokeroita", mutta niitä on ollut laajemmassa käytössä viimeksi joskus keskiajalla. Joku kokeileva modernin taidemusiikin kikkailija voi toki sellaistakin säveltää, mutta ei niitä radiossa soiteta.

Alkuperäiseen kysymykseen en oikein osaa vastata, koska musikaaliselle ihmiselle tietyt asiat ovat tavallaan itsestään selviä, eikä silloin pysty itse analysoimaan, mistä tietää sen minkä tietää. Se on vähän kuin oma äidinkieli: jos vieraskielinen ihmettelee, miksi sanotaan TuruSSA ja TampereeLLA eikä toisinpäin, niin enhän minä sitä osaa selittää. Se vaan on niin! Se kuulostaa oikealta!

Vierailija kirjoitti:

"Duuri- ja molliasteikko alkaa ja loppuu eri paikoista"

Väitän, että esim. sekä C-duuri asteikko, että C-molli asteikko alkavat C:stä ja loppuvat C:hen.

Ylläripylläri: Myös C-duuri- ja D-duuriasteikot alkaa eri paikoista!

C-duuria ei vastaa C-molli vaan A-molli.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pystyn laulamaan puhtaasti mutta karaokeosuvuus ei ole lähestkään 100%. Itselleni my heart will go on on melko varma onnistuminen, koska intron panhuilusoolon mukana hyräily auttaa virittymään oikeaan sävellajiin.

Toki biisissä kuin biisissä auttaa, että treenaa kotona, mutta siinä treenaat siis lihasmuistiisi juuri sitä korkeutta, joka on siinä senhetkisessä videossa, eikä se välttämättä ole sama kuin sitten siellä karaokebaarissa. Samoin sovitus ja näin ollen myös intro voi olla muutenkin erilaiset eri videoilla. Eli karaokessa nyt vaan taitaa tarvita vähän riskinottokykyä. 

Jos laulat eri introjen kanssa, opit vähitellen kuulemaan, mitkä laulun harmoniat on. Avainsana on kuuntelu. Voiko karaokessa pyytää laulun tietyssä sävellajissa vai veivataanko melodiaa aina vain ylös- tai alaspäin pari sävelaskelta? Enemmän säveltasossa on kuitenkin  kyse kuulemisesta