Ensi yönä siitä on sitten 30 vuotta kun Estonia upposi

Olin itse niin pieni, etten muista, kun Estonia upposi, mutta vanhemmat muistaa - ja isosiskonikin muistaa, että sinä aamuna kun hän oli lähdössä kouluun vanhemmat seurasivat televisiota todella tarkkaan. Isäni muistaa vieläkin, että minä olin saanut kauhean kiukkukohtauksen ennen tarhaan lähtöä kun en saanut barbielleni vaatteita päälle, ja hänen oli vaikea seurata uutisia, kun huusin vieressä (asia ratkesi sitten sillä, että puettiin barbille yhdessä vaatteet tv:n edessä, niin hän pystyi seuraamaan uutisia). Äiti on sanonut, että se tuntui kamalalta kun uutisista selvisi, miten valtava määrä ihmisiä oli hukkunut.

Estoniassa on mielestäni monia asioita, jotka tekevät siitä todellisen surullisen onnettomuuden (vaikka ainahan tällaiset ihmishenkiä vaativat katastrofit ovat surullisia). Laiva kallistui niin nopeasti, että suurella osalla ihmisistä ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua. Ajatelkaa sitä, että jäät loukkuun hyttiin odottamaan, että hukut. Ne on olleet pitkiä minuutteja odotella kuolemaa. Jos jäi empimään kannelle menoa, ei tullut selviytymään - ulos oli lähdettävä heti. Ne, jotka pääsivät laivalta ulos ja pois, joutuivat kylmään veteen; sitten piti taistella horkkaa ja aaltoja vastaan. Noin kylmässä ei mene kauaa, kun hypotermia iskee. Joku selviytyjistä kuvaili, että hän pääsi kyllä pelastuslautalle, mutta hänellä ei ollut voimia vetää vedessä roikkuvaa naista lautalle. Naisen voimat sitten uupuivat ja hän hukkui. Apuun tulevat laivat joutuivat myös miettimään, mihin pysähtyä, etteivät aallot työntäisi laivoja ihmisten päälle. Eli jos pääsikin laivalta veteen ja kesti kylmän, joutui mahdollisesti kohtaamaan sen riskin, että joutuu laivan alle. Se on ollut todellinen selviytymistaistelu ihan viimeiseen asti. Mietin myös Viroa, minkälainen isku se on ollut pienelle kansalle menettää niin monta omaa kansalaista. Olen työskennellyt virolaisten kanssa, ja he ovat sanoneet, että lähes jokainen tuntee jotain kautta jonkun, kuka kuoli Estonialla.

Olen puhunut pelastustöihin osallistuneen kanssa. Hän sanoi, että se oli lohdutonta saapua paikalle ja ymmärtää, ettei pelastettavia juurikaan ollut. Ymmärrän myös sen, että tällaisissa tapauksissa ihmiset helposti alkavat etsiä syytä salaliittoteorioista - varsinkin, kun tuntuu, että Estonian tutkintaan liittyy niin paljon salattavaa, ja laivaan niin paljon selittämättömiä asioita (kuten kapteenin katoaminen). Mutta toivon, että onnettomuudessa menehtyneiden omaiset ovat edes jollain tapaa saaneet rauhan. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen kuvan ottanut selvisi onnettomuudesta. Eipä tuo Itämeren vesi nyt niin suolaista ole... Luin joskus, että sai hyvät rahat kuvista. Mutta eipä näy hakukoneella tällaista kuvaa 

Kyllä löytyy hakukoneella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukiossa ja luokallani oli typeryksiä, jotka nauroivat tragedialle ja lauleskelivat pätkää J. Karjalaisen kappaleesta 'Merenneitoni ja minä'. Opettaja ei heitä estellyt. Kaikki olivat vaan avoimen helpottuneita että suomalaisia oli kuollut niin vähän. Minua itketti ja ahdisti, halusin lähteä tunnilta pois. 

Silloin uutisissa sanottiin, että suomalaisia oli laivalla vähintään viisi, joista ainakin kaksi kuoli. Tosiasiassa suomalaisia kuoli siellä noin 300.

Eilen Yle kertoi, että ruotsalaisia kuoli yli 500, virolaisia 300 ja suomalaisia 10.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun laiva kallistui niin ne jotka jäi sille veteen kallistuneelle puolelle, loppuiko heidän pelastautumis mahdollisuudet siihen..?

Suurin osa hukkui laivan sisällä, mm. hyteissään, osa pyrkiessään pääsemään pois laivasta, osa joutuessaan veren varaan, osa pelastuslautoissa.

Siis veden varaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunteisiin se meni. Ensin Euroopan TV näyttivät pelastustoimia. Ja minä matkustin seuraavana päivänä Finnjetillä. Oli niin ankea tunnelma. Henkilökunta oli kuin maahan lyöty ja surullinen.

Finnjet ei osallistunt pelastustoimiin. Outoa.

Osallistui, mutta oli melko kaukana ja ehti paikalle muita laivoja myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estonia kuljetti tullin ohi ruotsalaista sotilastekniikkaa. Siksi se upotettiin. No"keulaportti petti":D Aivan varmasti petti:D

Myös Estonian kapteeni Arvo Piht kadotettiin onnettomuuden jälkeen ja myös muita liikaa tienneitä tapettiin. Piht oli nähty varmojen havaintojen mukaan Suomessa ja häntä käytiin myös sairaalassa haastattelemassa, sitten hän katosi.

Lampaat uskovat mitä vaan mitä heille syötetään virallisena totuutena:D

Ja oikeasti uskot että mitään muuta keinoa pysäyttää laiva ei ollut kuin sen upottaminen ja yli 800 ihmisen hukuttaminen??

Olen aina sanonut että mikään ei ole niin helppoa kuin ihmisten manipulointi ja aivopesu. Olet siitä oiva esimerkki.

Hellyyttävää:) Se, että Suomessa tapahtuu vähän murhia, on vähän korruptiota ja ihmishenkiä arvostetaan ei tarkoita sitä, että niin ajateltaisiin monessa muussa maassa. Venäjällä ne 800 ihmistä eivät merkitse mitään jos Venäjän etu on kyseessä. Viro aikoi kuljettaa neuvostoteknologiaa jenkkeihin, siksi alus upotettiin.

Alusten keulaportit eivät petä itsestään. Estonian kapteeni kadotettiin koska hän tiesi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

30 vuotta ja ihmiset edelleen uskoo viralliseen tarinaan ja luottaa viranomaisiin. Luulisi että Internet olisi auttanut herättämään ihmiset massapsykoosista, mutta taitaa vaatia sukupolvien vaihdoksen.

Saako arvata? Sinun mielestäsi totuus on, että juutalainen salaliitto järjesti sen, että Estonia purjehdittiin tahallaan WTC-tornien kylkeen syyskuun 11. -1994, kun sitä ennen rakennukset räjäytettiin tahallisesti, koska eihän iso kerrostalo voi romahtaa siitä, että iso autolautta purjehditaan koko massallaan semmoisen kylkeen?

Ai niin, ja Jutta Rabe vielä siihen päälle seilasi toiseen torniin venäläisen sukellusveneen?

Vierailija kirjoitti:

Äiti tulee herättämään ja ensimiseksi kertoo, että laiva on uponnut ja ehkä satoja ihmisiä hukkunut. No eipä tulisi mieleen kertoa omalle 8-vuotiaalle. Lähettäisin normaalisti kouluun ja sen jälkeen ottaisin yhteyttä johonkin aikuiseen tuttuun, jos tuntuu, että tarvitsee jonkun kanssa päästä juttelemaan. Ei olekaan kyse mistään lasten "tyhmyydestä" vaan turhalta tiedolta suojelemisesta. Kyllä niitä järkyttäviä asioita tulee vielä elämässä vastaan ehdoin tahdoin niitä lapselle syöttämättä. Tässäkin tapauksessa kirjoittajan pikkuveli oli vuosia kauhuissaan tapahtuneesta. Oliko tarpeellista? 

Kerran, kun olin matkalla lentokoneeseen lentokenttäbussissa, yksi äiti ryhtyi iloisena kovaan ääneen kertomaan lapsilleen lentokoneen kaappauksista yms. Matkakumppanini kävi sitten huomauttamassa tuolle äidille, ettei tuo ollut oikea hetki eikä paikka tuollaisille jutuille. 

Ajatelkaa ruotsalaisia hukkuneita. Siellä oli yhdestä jos toisestakin pikku paikkakunnalta bussillisia ihmisiä.

Muistaako kukaan kuinka monta henkilöä niistä kylistä hukkui, naapureita ja naapurien naapureita.

Itse olin sillon 11v. Niin se aika rientää :/

Vierailija kirjoitti:

Tunteisiin se meni. Ensin Euroopan TV näyttivät pelastustoimia. Ja minä matkustin seuraavana päivänä Finnjetillä. Oli niin ankea tunnelma. Henkilökunta oli kuin maahan lyöty ja surullinen.

Finnjet ei osallistunt pelastustoimiin. Outoa.

 

Milloin Finnjet kulki Estonian uppoamispaikan lähelläkään?

Selvisikö mies joka näkyy viimeisissä kuvissa?

Vierailija kirjoitti:

Selvisikö mies joka näkyy viimeisissä kuvissa?

Selvisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti;

Silloin uutisissa sanottiin, että suomalaisia oli laivalla vähintään viisi, joista ainakin kaksi kuoli. Tosiasiassa suomalaisia kuoli siellä noin 300.

Eilen Yle kertoi, että ruotsalaisia kuoli yli 500, virolaisia 300 ja suomalaisia 10.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sinking_of_the_MS_Estonia

Kohdassa Victims on jonkinlaista tilastontynkää.

Vierailija kirjoitti:

Selvisikö mies joka näkyy viimeisissä kuvissa?

Selvisi, Janno Aser, hänen matkaseurueestaan useampi kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin sillon 11v. Niin se aika rientää :/

Olin myös ja tuntuu, että siitä on iäisyys, kuin toisessa elämässä tapahtunutta, vaikka viimeiset 10 vuotta on mennyt todella nopeasti.

Muistan sen aamun. Olin lähdössä kouluun ja isä istui olohuoneessa vakavan oloisena ja kertoi tapahtuneesta. Ihmettelinkin, että miksi televisio oli aamulla päällä. Olin silloin 18-vuotias. Oli isän syntymäpäivä, mutta jäi onnittelematta.

Miesystäväni on nähnyt sen keulavisiirin, kun se nostettiin ja vietiin sille telakalle, missä hän oli töissä silloin ja siinä oli vääntyneitä osia.

Olin tuolloin alakouluikäinen  ja ollut edellisen yön sairaalassa muistaakseni jonkun hengitysteihin liittyvän ongelman takia. Muistan kun heräsin aamulla ja jossakin sairaalan yhteistilassa oli televisio auki, ja potilaat katsoivat sekä kommentoivat uutislähetystä. Yksi vanha mummo sanoi, että nyt sai helvetti paljon ruokaa. Muistan vieläkin, miten törkeä se kommentti oli jo silloin lapsen mielestä.

Oliko tämä se sama Sally, jolla tapahtui se edelleen selvittämätön murha.

Virolaisen pikkukaupungin Võrun kaupungin koko kaupungin johto (17 henkeä) kuoli. 

Kaupungissa on todella liikuttava muistomerkki menetetyille. Reippaasti vinossa oleva kivipaasi, josta kurottuu esiin apua anelevat kädet.