Mitä tekisitte jos teistä tuntuisi, että opettaja on ottanut lapsenne silmätikuksi? Minusta tuntuu

Omalta kohdaltani sanoisin, että kyseessä on väärinkäsitys, joka pitäisi korjata välittömästi. Jos olisi todellakin noin, että huomaisin jostain lapsesta vain huonot puolet, toivoisin todella, että joku herättäisi minut näkemään ne hyvätkin puolet. Ammattitaitoinen opettaja kyllä pyrkii korostamaan lapsen kanssa ollessaan niitä hyviä puolia.



Mistä olet päätellyt, että ope huomaa vaan huonot puolet? Valitettavasti koteihin päin ollaan yhteydessä pääasiassa silloin, kun on jotain ongelmaa. Jos luokassa on 25 oppilasta, ei ne kaikki positiiviset palautteet aina tule sinne kotiin saakka reaaliajassa.



Kun otat asian puheeksi, suosittelen asiallista tyyliä. Voit sanoa suoraan, että olet kovin huolissasi, kun lapsesta tulee pelkkää negatiivista palautetta. Kerrot, mitä positiivista te näette pojassa ja jos opettaja edelleen näkee vain hunoja asioita, on tilanteesta keskusteltava ehkä useamminkin.



Aika vaikea tietää, mitä open päässä liikkuu, kun ei tiedä tapausta...

Minä pöllytin suu sanallisesti opettajan ja siihen loppui, siis ihan selkeästi opettajan käytös muuttui.

että tilanne on juuri niin kuin ed. vastaaja kirjoitti. Liian usein tulee otettua yhteyttä " kehitettävissä" asioissa kuin niissä, jotka sujuvat hienosti. Opettajan aika kun on rajallinen.



T. Ope

Vierailija:

Minä pöllytin suu sanallisesti opettajan ja siihen loppui, siis ihan selkeästi opettajan käytös muuttui.

En suosittele " pöllyttämään" ketään.

Jättää varmasti opettajaan vaikutuksen, että perhe on yhteistyökyvytön ja ihan sata varmasti vaikuttaa tavalla tai toisella lapsen kohteluun. Aloittaisin ehdottomasti tuon kakkosen tyylillä eli rakentavasti ja huolestuneesti, jolloin luulen, että asia selviää kaikkein parhaiten.



Tuollainen brutaali käytös ei ole oikea lähestymistapa. Asiallisella käytöksellä saa yleensä kaikkein eniten hyvää aikaiseksi. Meidän hankalan pojan kanssa saumaton ja luottamuksellinen yhteistyö kodin ja koulun välillä ovat olleet ehdottoman tärkeitä.

Oletko sitä mieltä, että kritiikki on ollut asiatonta? Mistä päättelet, että opettaja ei näe mitään hyvää pojassa? Mitä hyvää itse näet?

kanssaan asiasta. Parempi ette on joku kolmas henkilö, ja rehtorille tälläiset asiat nimenomaan kuuluu. Muista se että lapset on ihan erilaisia koulussa, ja kaikki mitä lapsesi kertoo ei välttämättä pidä paikkaansa.

Ensin keskustelet opettajan kanssa ja jos homma tökkii keskustelunkin jälkeen, niin sitten rehtorin puheille. En usko, että parantaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä, jos mennään ensimmäiseksi rehtorin juttusille.



Mulle ei ainakaan tulis mieleenkään ryysätä ensimmäiseksi jonkun esimiehen juttusille, jos asiaa ei olisi puitu kunnolla varsinaisen henkilön kanssa.

...jos opettaja liioittelee, niin siitä on tietenkin sanottava.



Voisit soittaa opelle ja kertoa olevasi huolestunut palautteesta. Kysy, onko lapsessa mitään hyvää.

teistä muistakaan kivalta, että teidän esimiehet kutsuttaisiin heti paikalle, jos on ongelma. Voihan olla, että ope myöntää virheen (jos asiassa on virhe tapahtunut) ja asia sovitaan siinä. Jos taas rehtori on heti paikalla, voi opettaja alkaa puolustautumaan raivokkaammin ja siitä tulee taas avoin sota.

Ei mitään vaikutusta.

Vasta kun opettaja oli haukkunut jännittävän ekaluokkalaisen joulunäytelmän kenraaliharjoituksissa pahasti kun tämä ei saanut istuttua hiljaa jouluseimen ääressä vaan räpläsi seimen vilttiä (istui kuitenkin paikallaan! ja tämä on opettajan versio tapahtumista, ei lapseni joka ei soannut muuta kuin itkeä ja sanoa että meni joulujuhla hänen osaltaan ihan pilalle) ja määrännyt rooliin toisen, suutuin. Soitin opettajalle ja kerroin, miten oma lapseni koki että hänelle oli osoitettu että ei tosiaan kelpaakaan siihen näytelmään jota oli pelännyt ja jännittänyt, että jouluesitysten kasvatustavoite on antaa lapsille positiivisia esiintymiskokemuksia ja miksi sitä ei voi toteuttaa rankaisemalla jännittäjää. Tässä vaiheessa nnoin äänestäni jo kuulua, että en arvosta, hyväksy enkä ymmärrä toimintaa. Ja vasta sitten alkoi opettaja jossain määrin kunnioittaa myös minun sanomisiani lapsen suhteen. Sitä ennen kaikki oli pelkkää sanelupolitiikkaa.

Sitä luulisi, että opettajien ja muiden ammattilaisten kanssa voisi ja kannattaisi keskustella asiallisesti ja ymmärtäväisesti ja kaikki näkökannat huomioon ottaen. Mutta kissan viikset. Vasta kun selvästi osoitat, ettei sinun varpaillasi hypitä ja ettei sinun lastasi kiusata turhaan, saat osaksesi kunnioitusta.

Ei muuten ole mikään sattuma, että nämä samaiset opettajat eivät pysty ansaitsemaan kunnioitusta lapsilta. Eiväthän he itsekään pysty kunnioittamaan asiallisuutta, vain aggressiivisuus pätee!

Vierailija:

Jättää varmasti opettajaan vaikutuksen, että perhe on yhteistyökyvytön ja ihan sata varmasti vaikuttaa tavalla tai toisella lapsen kohteluun. Aloittaisin ehdottomasti tuon kakkosen tyylillä eli rakentavasti ja huolestuneesti, jolloin luulen, että asia selviää kaikkein parhaiten.

Tuollainen brutaali käytös ei ole oikea lähestymistapa. Asiallisella käytöksellä saa yleensä kaikkein eniten hyvää aikaiseksi. Meidän hankalan pojan kanssa saumaton ja luottamuksellinen yhteistyö kodin ja koulun välillä ovat olleet ehdottoman tärkeitä.

Vaikka opettajien pitäisi olla tasapuolisia jne valitettavasti aina ei ole näin. Itse pyrkisin välttämään kaikenlaista konflkitia. Jos lapsi on silmätikku, kunnon rettelön jälkeen hän on silmätukki.

Pyytäisin tapaamista kahden kesken, kertoisin että olen huolestunut näistä kaikista asioista itsekin joita ope on ottanut esille. Kysyisin, mitä ope toivoo, että kotona tehtäisiin. Kysyisin lapsen vahvuuksia open näkökulmasta ja sitä, voiskiko niitä mitenkään hyödyntää koulutyössä. Olisin kohtelias, ymmärtäväinen ja korrekti. Nimenomaan ymmärtäväinen open tuskaa kohtaan jota hän kokee. Kysyisin, kuinka jatkossa edetään ja toivoisin että ope kertoo myös samalla missä lapsi on ollut hyvä - se on tärkeää vanhemman kannalta, jotta osaa iloita lapsen kanssa onnistumisista ja vahvuuksista.

Auttaisin lastani ymmärtämään myös opea. Puhuisin positiivisesti opesta ja koulusta. Kehoittaisin lasta olemaan kohtelias, tervehtimään, avaamaan oven, tutustumaan opettajaan ja neuvoisin hänelle ihmissuhdetaitoja.

Uskoisin, että hyvä lisää hyvää, paha pahaa.

Taitaa olla yksittäinen tapaus tämä sinun esimerkkisi. Varmasti tuollaisia ylilyöntejä tapahtuu ja opettajilta häviää joskus kohtuullisuus tms., mutta mä kyllä jaksaisin muistuttaa, että opettajat ovat ihmisiä, eivät vedä mitään roolia töissään. Voi olla, että kohtaamasi opettaja on työssään kuvaamasi kaltainen tai voi olla, että hänellä on ollut harvinaisen raskas ekaluokka ja tilanne teidän kohdallanne kärjistyi ikäväksi.



En silti suosittelisi misään käyttäytymään tuolla tavalla heti kättelyssä. On todella huolestuttavaa, jos tullainen neuvo annetaan ensi hätään käyttäytymismalliksi.

"Muista se että lapset on ihan erilaisia koulussa, ja kaikki mitä lapsesi kertoo ei välttämättä pidä paikkaansa."

Tuntuu aina niin ikävältä, että tämä sinänsä ihan tosi asia nostetaan keskustelujen alussa esiin. Nytkään ap ei ole edes kertonut, että hänen kokemus pohjautuisi lapsen kertomaan.

Mutta jos pohjautuisikin, tai olisi kyse ihan eri ihmisistä ja asiasta, ja lapsi kääntyisi huolensa kanssa vanhemman puoleen, olisi lapselle melko traumaattista, että asian käsittely lähtee arvioinnista, puhuuko hän totta.  

Useammin totta puhuva lapsi jää kuulematta kuin Pekka huutaa sutta turhaan. Voidaanko siis ajatella, että lähtökohtaisesti suhtaudutaan lapsen kertomiin asioihin totena ja selvitellään muuta vasta, jos aihetta ilmenee? Silloin ei vahingossa käy niin, että lapsi oppii, ettei häntä uskota tai kertoma kyseenalaistetaan "aina" eikä sitten uskalla kertoa, jos jotain pahaa tapahtuu. 

Kysyin ihan suoraan nyt kun niitä vikoja ja puutteita on korostettu riittävän selvästi näetkö lapsessa mitään positiivista. 

Perus. Vanhempi katsoo lastaan vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi ja yhteiskunnan instanssit odottaa, että lapsi käyttäytyy kuin tuhannet muuta ja ne lasit on pikimustat. 

Miten on selvinnyt elämässä,hän nyt kait aikuinen? Miten juttu ratkesi open kanssa?