Kysy mitä vaan aikuisena diagnosoidulta autismikirjon naiselta
Kommentit (122)
Millaista miestä etsit vai etsitkö miestä ollenkaan?
Voitko kertoa autismin diagnosointitesteistä melko yksityiskohtaisesti?
Millainen olit lapsena ja nuorena, miksi autismiasi ei huomattu jo silloin?
Vierailija kirjoitti:
Hyödyttääkö diagnoosi jotain aikuisena?
Pääsin kuntoutukseen, ja lisäksi saan tarpeen tullen lisäaikaa esimerkiksi kurssitehtävien palautukseen korkeakoulussa sekä muutenkin hieman joustoa (riippuu tietysti kurssista, paljonko pystytään joustamaan). Jokin konkreettinen hyöty diagnoosista taitaakin olla ainakin julkisella yksi diagnoosin edellytyksistä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Millaista miestä etsit vai etsitkö miestä ollenkaan?
Mies löytyy jo, enkä tarvitse useampaa. Hän on älykäs ja oikein kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa autismin diagnosointitesteistä melko yksityiskohtaisesti?
Kyselylomakkeita ja lisää kyselylomakkeita. Lisäksi (käsittääkseni aina?) testataan myös ADHD samalla, eli lisää kyselyitä. Kognitiiviset taidot testattiin myös, ja läheisiä haastateltiin. Hyvin puuduttavia ja tylsiä haastatteluja vuoden päivät, en jaksaisi mennä uudestaan.
Paljonko diagnoosi on vaikeuttanut elämääsi? Kohtaatko ennakkoluuloja?
Vierailija kirjoitti:
Millainen olit lapsena ja nuorena, miksi autismiasi ei huomattu jo silloin?
Lapsena olin lukutoukka. Tykkäsin aina jakaa mielipiteitäni ja "päteä" kovasti, mutta se ei oikein sopinut tytön roolille, joten opin häpeämään sitä. Ihan vasta viime aikoina on alettu havahtumaan siihen, että autismikirjon naisten sosiaaliset vaikeudet ovat miehiä lievempiä, ja piilotamme oireemme paremmin. En siis puhu monotonisella äänellä hisseistä tunteja putkeen. Kärsin myös voimakkaista häpeän ja nolostumisen tunteista, mikä pakottaa yrittämään olla mahdollisimman normaali sosiaalisissa tilanteissa. Kotona ollessani olen kuitenkin hyvin selvästi autistinen: heijaan, räpyttelen käsiäni ja käytän paljon aikaa mielenkiintoisten konseptien ajatteluun.
Vanhempieni lapsuudessa asperger-tasoinen autismi oli vieläkin vieraampi asia. Mielestäni myös äitini on autistinen (autismi on perinnöllistä), minkä takia varmastikaan ei kiinnittänyt erityishuomiota minun piirteisiini.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko diagnoosi on vaikeuttanut elämääsi? Kohtaatko ennakkoluuloja?
Ei ollenkaan, koska siitä ei tiedä muut kuin ne, joille päätän asiasta kertoa. Sitä on vaikea arvioida, milloin asiasta kannattaa kertoa ja milloin ei. Toisinaan parempi jättää kertomatta, toisinaan taas olisin mieluummin avoimesti autisti kuin tulen mielletyksi outona tai töykeänä, kun en aina osaa toimia oikein sosiaalisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ootko lihava
En.
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta?
Googlen mukaan voi olla oireeton, eli ehkä.
Minun tyttäreni on myös diagnosoitu vasta aikuisena. Kyllä minä tiesin hänen sosiaaliset ongelmansa lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta kuitenkin oireet olivat hyvin lieviä, joten tutkimuksiin ei lähdetty. Hänellä myös vahvana häpeän ja nolostumisen tunne. Lisäksi hän keräilee joitakin asioita kotiinsa.
Onko sinulla pelkoa tulevaisuudesta? Miten työllistyt? Itseäni äitinä tämä pelottaa, että tytär ei pääse opiskelujen jälkeen töihin, vaan jää kotiin yksinään.
Oletko nyt sellainen ihminen ketä määrittää itsensä vain diagnoosien kautta? Minkä muotidiagnoosin seuraavaksi käyt hakemassa?
Mikä kokoiset kiviajat sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta?
Mene jo hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Trump vai Harris?
Harrisiltakin löytyy omat outoutensa esim. vankilapolitiikan suhteen, mutta kyllä hän Trumpin voittaa mennen tullen. Hän veisi USA:a ainakin hivenen kauemmaksi kehitysmaasta, kuin Trump. Poliittiset salaliittoteoriat on muuten yksi mielenkiinnonkohteistani, ja näitähän USA:n republikaaneilta löytyy.
Hyödyttääkö diagnoosi jotain aikuisena?