Miehen vanhemmat antoivat 20 000 € asuntolainan maksuun, nyt he alkaneet vihjailla että mieheni omistaisi siksi asunnosta enemmän kuin minä

Minä sanoin. Mulla oli velaton kaksio, kun mentiin yhteen, miehellä velkainen aauto.

Syntyi 3 lasta, olin jokaisen kanssa kotina 1,5 v. Appivanhemmat ovat kertoneet mies onelättänyt koko ajan.

Sanoin kauniisti nyt loppui noi valheet, sitten rumemmin ja sanoin seuraavaksi sanon sukujuhlissa

Nuo vanhemmat eivät vaan varmaankaan tiedä, mitä sinä olet sijoittanut asuntoon? Ihan voi ystävällisesti heille kertoa totuuden, miehesi tai sinä itse. Mutta ystävällisesti. Hehän ovat juuri sijoittaneet yhteiseen asuntoonne 20 000 euroa. Eivät nämä nyt mitenkään v-mäisiä vanhempia ole! Itse kiittäisin, mutta kertoisin myös totuuden. Asunnon omistussuhde on kuitenkin se, mikä kauppakirjassa lukee. Jos omistatte sen puoliksi, niin se on siinä, ihan riippumatta, kumpi on maksanut mitäkin. Anteliaat appivanhemmat sinulla.

Naurattaa nämä joo. Mies valmistui ja pääsi aika hyvään duuniin, anoppi totesi, että nythän sullekin sitten koittaa hyvät päivät, onhan tuolla pojalla nyt rahaa. En viitsinyt sanoa mitään, mutta mies itse puuskahti, että mitä sä horiset, sehän on elättänyt mua puolet opiskeluajasta ja edelleen sillä on isompi palkka kuin mulla tässä uudessa duunissa.

Siihen loppui keskustelu meidän raha-asioista.

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä. Omille appivanhemmille tuntuu olevan kanssa kovin tärkeää mainostaa kaikkialla, että heidän poikansa tuo niin hienosti leivän pöytään. Miehellä on kyllä oikein kiva palkka, sääli tämän narratiivin kannalta, että minulla on parempi - ja oman osani tai enemmänkin olen kaikessa maksanut. En ole jaksanut välittää tai korjata, vaikka välillä otsasuoni pullottaakin selittelyä kuunnellessa.

Oletan, että liittyy sukupolvieroon (appivanhemmat 70-80 v.) ja siihen, että appi oli aikoinaan hyväpalkkainen johtaja ja anoppi kotiäiti. Varmasti peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään, ja arvostavat omien poikien elämänsaavutuksia rahan ja materian kautta.

Tulkitsisin tuon hyvän kautta eli he ovat ja haluavat olla ylpeitä pojastaan. Ei ole kritiikkiä sinulle tai sinun vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kai teillä on kauppakirja, jossa ne omistussuhteet on kirjattuna? Sieltä se selviää. Eikä ole merkitystä, kuka maksoi milloin mitäkin.

Se taas ei appivanhemmille kuulu vähääkään.

Tehkää nyt pian ne omistussuhteet selviksi ennen kuin unohtuvat. Kohta tulee ero kuitenkin ja sitten riitelyn keskellä niitä on hankalampi selvitellä.

Nää on näitä. Miehesi vanhemmat ovat omasta mielestään ostaneet miehellesi valta-aseman ja sinun kuuluisi nyt kiitollisena pikkurouvana nöyristellä, kun saat asua miehesi pääasiallisessa omistuksessa olevassa talossa. Pitäisi niiata syvään ja käyttäytyä nätisti. Kun eihän se nyt mitenkään voi olla mahdollista, että naisihmisellä onkin suurempi ja vieläpä itsetienattu varallisuus kun miesihmisellä.

Omituista, että mies ei ole korjannut tätä ummehtunutta näkemystä. Ehkäpä se on miehelle jotenkin noloa, että puolisollaan on suurempi varallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa nämä joo. Mies valmistui ja pääsi aika hyvään duuniin, anoppi totesi, että nythän sullekin sitten koittaa hyvät päivät, onhan tuolla pojalla nyt rahaa. En viitsinyt sanoa mitään, mutta mies itse puuskahti, että mitä sä horiset, sehän on elättänyt mua puolet opiskeluajasta ja edelleen sillä on isompi palkka kuin mulla tässä uudessa duunissa.

Siihen loppui keskustelu meidän raha-asioista.

Juuri näin. Noin sen keskustelun kuuluisikin mennä. Ainoa ongelma ap:n tilanteessa on siis se, ettei mies kerro totuutta äidilleen.

Kerro appivanhemmille että itse sijoitit 100t , eli 80 tuhatta enemmän ja jos haluavat sijoittaa niin paljon asuntoon lisää, että sinun osuus jää pienemmäksi, niin olkaa hyvä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä kertoisi, jollei asia johonkin vaikuttaisi. Mutta jos he jatkuvasti asiasta puhuisivat, niin sitten pitäisi sulkea suu. Sanoa vaikka, että ennen omistussuhde oli 30-70 - nyt se on 35-65.

Mutta eihän se omistussuhde ole mihinkään tuon myötä muuttunut.

Ei, mutta minusta tuo on hienovarainen tapa selittää asia vanhemmille ilman, että puhutaan itse rahasta. Yritin olla diplomaattinen.

Miksi pitäisi olla diplomaattinen tässä yhteydessä? Joustaa pitää elämässä, mutta jos joustat liikaa, olet jo poikki. 

Ei diplomaattisuus ole joustamista, vaan ystävällisyyttä. Ettei töksäytä ja polta siltoja takanaan. Tietty ystävällinen voi olla

diplomaattinen38

TAIVUTUS 

adjektiivi diplomatiaan kuuluva, sitä koskeva.

Diplomaattinen selkkaus.

Kuv.

joustavan varovainen, hienovarainen, ovela.

tarkoituksella ei tarvitse välejä katkoa, mutta omasta elämästään tekee hemmetin vaikeaa jos aina antaa periksi, kun joku on törkeä. 

Sehän riippuu ihan siitä mikä sinun tavoitteesi on. Haluatko hiljentää anopin huolet siitä että hänen poikaansa on hyväksikäytetty? Silloin tuo selitys on hyvä. Haluatko vastaisuuden varalta osoittaa, että teidän raha-asianne eivät kuulu hänelle? Sitten tuo ei ole hyvä selitys.

 

Ihmiset ovat tässä todella erilaisia. Minä olisin loukkaantunut, jos mieheni ryhtyisi tuossa tilanteessa avaamaan ja selittämään asiaa. Joillekin se on taas juuri sitä mitä he haluaisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä. Omille appivanhemmille tuntuu olevan kanssa kovin tärkeää mainostaa kaikkialla, että heidän poikansa tuo niin hienosti leivän pöytään. Miehellä on kyllä oikein kiva palkka, sääli tämän narratiivin kannalta, että minulla on parempi - ja oman osani tai enemmänkin olen kaikessa maksanut. En ole jaksanut välittää tai korjata, vaikka välillä otsasuoni pullottaakin selittelyä kuunnellessa.

Oletan, että liittyy sukupolvieroon (appivanhemmat 70-80 v.) ja siihen, että appi oli aikoinaan hyväpalkkainen johtaja ja anoppi kotiäiti. Varmasti peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään, ja arvostavat omien poikien elämänsaavutuksia rahan ja materian kautta.

Tulkitsisin tuon hyvän kautta eli he ovat ja haluavat olla ylpeitä pojastaan. Ei ole kritiikkiä sinulle tai sinun vähättelyä.

On tuo silti todella mautonta