Miehen vanhemmat antoivat 20 000 € asuntolainan maksuun, nyt he alkaneet vihjailla että mieheni omistaisi siksi asunnosta enemmän kuin minä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä kertoisi, jollei asia johonkin vaikuttaisi. Mutta jos he jatkuvasti asiasta puhuisivat, niin sitten pitäisi sulkea suu. Sanoa vaikka, että ennen omistussuhde oli 30-70 - nyt se on 35-65.

Mutta eihän se omistussuhde ole mihinkään tuon myötä muuttunut.

Ei, mutta minusta tuo on hienovarainen tapa selittää asia vanhemmille ilman, että puhutaan itse rahasta. Yritin olla diplomaattinen.

Miksi pitäisi olla diplomaattinen tässä yhteydessä? Joustaa pitää elämässä, mutta jos joustat liikaa, olet jo poikki. 

Ei diplomaattisuus ole joustamista, vaan ystävällisyyttä. Ettei töksäytä ja polta siltoja takanaan. Tietty ystävällinen voi olla monella eri tapaa. Kerroin vain sen, miten minä asian kertoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy sille, miksi emme anna pojalle rahaa. Annamme osakkeita eikä avovaimollaan ole mitään tietoa siitä, että pojan omaisuus on reilusti yli 500 000 e. Avokki rehvastelee sillä, että maksoi asunnosta yli puolet ja minä ihmettelen, että miksi kauppakirjassa omistussuhteet on 50/50, eihän tuossa ole mitään järkeä.

Katsos kun useimmat ihmiset jakavat omaisuutensa avioliitossa. Itse jättäisin mieheni jos paljastuisi tuollainen omaisuus mistä en ole ollut tietoinen. Minä laitoin meidän asuntoon 60 000 €, omistus on 50-50 enkä puhu asiasta appivanhemmille. Asia ei kuulu heille. 

Useimmat? Aika monella parilla se avioehto on ihan perusjuttu.  Oman ystäväpiirini pariskunnilla on melkein kaikilla erilliset lainat, omat sijoitukset, autot jne. Edellisen asuntomme kohdalla meillä oli yhteinen laina ja olimme siis se ainoa poikkeus.  Nyt erilliset lainat, jotta molemmat saa itsenöisesti hallita omia "sijoituksiaan". Yhteinen tili on toki arjen menoihin ja auto... Koska on tarvetta vain yhdelle autolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo on puoliksikaan totta, niin ihmetellä täytyy mistä niitä kusipäitä sikiää.  Vaikka täälläkin paljon on niitä "minun rahat" tyyppejä.  Yhteistä on vaan vessanpytty joka kuuluu taloyhtiölle.

Eikös vessapytty olekaan oma. Jokainen osakas saa valita milliasen pytyn tahtoo, moni suosii vanahanajan malleja toinen seinämallia, makuja monelaista. Huoltovastuutako tarkoitat

Meinaatko mukaasi ottaa kun muutat? Ei helvata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain muutaman kymppitonnin perintöä.  Maksoin sillä yhteisen kotimme loppulainan eikä siitä neuvoteltu eikä ole vihjailtu kumman se nyt on.  Jos ero tulee niin tulee ja lusikoita myöten jaetaan tasan.  

 

Olitpa sitten tyhmä. Mitä muuta tuohon voi sanoa?

Vakuutan sinulle, että mikäli eroatte, muistat kyllä nuo kymppitonnisi. 

Toisaalta nuo suhteet, jossa molemmat antavat sen mitä voivat, yleensä kestävät. Näissä suhteissa molemmat ajattelevat perheen yhteistä etua.

Vastaavasti suhteet, jossa lasketaan montako tonnia kukin on maksanut ja pidetään henkistä kirjanpitoa siitä, kumpi on antanut ja kumpi saanut suhteelta enemmän, eivät yleensä kestä. Näissä suhteissa molemmat ajattelevat omaa etuaan.

Olen samaa mieltä siitä, että olisi ap:n miehen tehtävä pitää omat vanhempansa kurissa. Miksi mies ei ole hiljentänyt tuota kommentointia? Omille vanhemmilleen on helpompi sanoja ja se on myös oma velvollisuus, ei suinkaan puolison. Kummankin vanhemmat ja muut ulkopuoliset olisi todella hyvä pitää erossa parisuhteesta: ei ole heidän asiansa. Vanhemmat voivat halutessaan lahjoittaa tai testamentata ja rajata puolison ulos jne. mutta heidän osuutensa päättyy siihen. Puolisot itse valitsevat miten talouttaan hoitavat eikä siinä tarvita ulkopuolisten kommentteja. Kuullostatte kovin nuorilta, tavallaan ymmärrän jos jonkun kaksikymppisen vanhemmat eivät vielä ole ymmärtäneet, että heillä on nyt aikuinen, itsenäinen lapsi mutta sen lapsen on sitten vain tehtävä tämä heille selväksi tavalla tai toisella. Aikaa kasvattaa lapsi pitämään puolensa taloudellisessa ja muissa asioissa oli sellaiset 20 vuotta, joten tässä ei voi olla syy.

Anna olla. Ei pidä vajota tollasten tasolle

Nää on näitä. Omille appivanhemmille tuntuu olevan kanssa kovin tärkeää mainostaa kaikkialla, että heidän poikansa tuo niin hienosti leivän pöytään. Miehellä on kyllä oikein kiva palkka, sääli tämän narratiivin kannalta, että minulla on parempi - ja oman osani tai enemmänkin olen kaikessa maksanut. En ole jaksanut välittää tai korjata, vaikka välillä otsasuoni pullottaakin selittelyä kuunnellessa.

Oletan, että liittyy sukupolvieroon (appivanhemmat 70-80 v.) ja siihen, että appi oli aikoinaan hyväpalkkainen johtaja ja anoppi kotiäiti. Varmasti peilaavat omaa elämäänsä muiden elämään, ja arvostavat omien poikien elämänsaavutuksia rahan ja materian kautta.

Appivanhempien olisi kannattanut lyhentää sitä lainaa suoraan, niin miehesi olisi säästynyt lahjaverolta.

Se omistaa joka maksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin asian todellisen laidan. Ihan ystävälliseen sävyyn, mielestäni on ihan normaalia keskustelua. Kertomatta jättäminen olisi valehtelua tai harhaanjohtamista, ikävämpää olisi jättää kertomatta. 

Miksei mies kerro totuutta vanhemmilleen? Eikö se olisi luontevampaa, kun on kuitenkin miehen vanhemmista kyse?

Vanhemmat eivät tarvitse totuutta vaan viestin siitä, että turpa tukkoon ja näpit irti. Aikuinen ei ole mistään tilivelvollinen vanhemmilleen. Totuus tai mikään muukaan ei heille kuulu. Kumpikin järjestäköön omat vanhempansa asiallisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy sille, miksi emme anna pojalle rahaa. Annamme osakkeita eikä avovaimollaan ole mitään tietoa siitä, että pojan omaisuus on reilusti yli 500 000 e. Avokki rehvastelee sillä, että maksoi asunnosta yli puolet ja minä ihmettelen, että miksi kauppakirjassa omistussuhteet on 50/50, eihän tuossa ole mitään järkeä.

Katsos kun useimmat ihmiset jakavat omaisuutensa avioliitossa. Itse jättäisin mieheni jos paljastuisi tuollainen omaisuus mistä en ole ollut tietoinen. Minä laitoin meidän asuntoon 60 000 €, omistus on 50-50 enkä puhu asiasta appivanhemmille. Asia ei kuulu heille. 

Useimmat? Aika monella parilla se avioehto on ihan perusjuttu.  Oman ystäväpiirini pariskunnilla on melkein kaikilla erilliset lainat, omat sijoitukset, autot jne. Edellisen asuntomme kohdalla meillä oli yhteinen laina ja

Komppaan. Omassa kaveripiirissäni on vain yksi pariskunta, joilla on rahat oikeasti yhdessä. Muilla, keiden kanssa on tullut puheeksi, on avioehto ja erilliset rahat. Asunnon omistavat sovitussa suhteessa, ja kummallakin on omaan osuuteensa oma lainansa. Näin meilläkin oli ja eron hetkellä tuo helpotti asioita huomattavasti.

Se yksi pariskunta, jolla on rahat yhdessä, on ollut todella suurissa vaikeuksissa suhteensa kanssa. Mies halusi jo erota, muttei voi, koska on jo saanut perintöä ja siitä lähtisi reippaasti vaimolle. Kärvistelevät siis huonossa suhteessaan, on diagnoosiin asti masennusta ja uupumusta ja mielialalääkitystä jne., mutta kun erotakaan ei rahan takia voi. Suosittelen, ettei tuollaiseen taloudelliseen loukkuun menisi kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain muutaman kymppitonnin perintöä.  Maksoin sillä yhteisen kotimme loppulainan eikä siitä neuvoteltu eikä ole vihjailtu kumman se nyt on.  Jos ero tulee niin tulee ja lusikoita myöten jaetaan tasan.  

Aina jotenkin liikuttavaa tää usko "me ainakin saadaan ilman riitaa jaettua kaikki, ei tarvita avioehtoa, eikä me sitäpaitsi edes erota". Jännästi sitä riitaa tuntuu aika monille kuitenkin tulevan sitten kun on tilanne päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Täh? Kai teillä on kauppakirja, jossa ne omistussuhteet on kirjattuna? Sieltä se selviää. Eikä ole merkitystä, kuka maksoi milloin mitäkin.

Juuri tämä! Huomaa aina milloin joku aloitus on ihan keksitty hupijuttu. Jos on oikeasti ostanut asunnon, tietää kyllä, että kauppakirjaan merkitään oikeat omistukset. Täällä palstalla kommentoimaankin herää nämä kaikkien alojen asiantuntijat kertomaan omia mutu-versioitaan ilman mitään oikeaa tietoa mistään. 

Jos vanhemmat vielä vihjailevat omistussuhteista, niin voithan vain yhtä vihjailevasti kysyä, että mistä he sen tietävät? Ja jäät odottamaan vastausta, että mistä tosiaan "tietävät".

kerro vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy sille, miksi emme anna pojalle rahaa. Annamme osakkeita eikä avovaimollaan ole mitään tietoa siitä, että pojan omaisuus on reilusti yli 500 000 e. Avokki rehvastelee sillä, että maksoi asunnosta yli puolet ja minä ihmettelen, että miksi kauppakirjassa omistussuhteet on 50/50, eihän tuossa ole mitään järkeä.

Katsos kun useimmat ihmiset jakavat omaisuutensa avioliitossa. Itse jättäisin mieheni jos paljastuisi tuollainen omaisuus mistä en ole ollut tietoinen. Minä laitoin meidän asuntoon 60 000 €, omistus on 50-50 enkä puhu asiasta appivanhemmille. Asia ei kuulu heille. 

Useimmat? Aika monella parilla se avioehto on ihan perusjuttu.  Oman ystäväpiirini pariskunnilla on melkein kaikilla erilliset lainat, omat sijoitukset, autot jne. Edellisen asuntomme kohdalla meillä oli yhteinen laina ja

Monet tuntuu ihmettelevän kun meillä on omat rahat ja tilit, ei mitään taloustilejä ym, aika monella muulla about samaa ikäluokkaa olevilla tuntuu olevan yhteiset. Ollaan siis kuuskymppisiä ja tavattu vasta "kypsällä iällä" eli ei ole otettu mitään yhteisiä asuntolainoja esim, maksellaan asiat keskinäisten sopimisten mukaan. Ja avioehto itsestäänselvyys. 

Ylipäätään joku 20000e asunnon hinnasta on useimmiten aika peanuts (ellei nyt ole joku peräkylän halppisasunto 50000eurolla kyseessä). Ei siis kyllä edes eettisesti heilauta asiaa suuntaan eikä toiseen.

Mutta tosiaan, omistussuhteet eivät riipu siitä, kuka maksaa mitäkin, vaan siitä, mitä on sovittu. Esim. isäni on äitiäni huomattavasti parempituloisena maksanut heidän talonsa kokonaan (lainaa ei enää ole). Silti äiti omistaa talosta puolet, koska näin on papereihin kirjattu.

Entisillä tutuilla vaimon omistus oli 51% ja miehen 49% asunnostaan.

Varallisuudesta tämä ei johtunut vaan ihan muista syistä. Mainittakoon että vaimo oli lakimies ja pompotutti miestään aika tavalla muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo on puoliksikaan totta, niin ihmetellä täytyy mistä niitä kusipäitä sikiää.  Vaikka täälläkin paljon on niitä "minun rahat" tyyppejä.  Yhteistä on vaan vessanpytty joka kuuluu taloyhtiölle.

Eikös vessapytty olekaan oma. Jokainen osakas saa valita milliasen pytyn tahtoo, moni suosii vanahanajan malleja toinen seinämallia, makuja monelaista. Huoltovastuutako tarkoitat

Ei tasan saa valita millaisen tahtoo.  Taloyhtiö ostaa tarvittaessa vastaavan hintaisen mitä yhtiössä on käytössä.  Itse sain kyllä valita korkeamman mallin.  Jos hienomman haluaa niin saa kyllä itse ostaa.

Meillä on pöntön vaihto edessä rivitalo-osakkeessa. Isännöitsijä sanoi, että asennuksen saa hoitaa vain alan ammattilainen, muita sääntöjä ei ole. Pönttö ei ole rikki, joten omaan piikkiin siis ostamme minkälaisen haluamme.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vihjailu lopu, ellet sano mitään. Outoa, ettei miehesi ole oikaissut vanhempiensa harhaluuloa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuollainen ei rajoitu pelkästään sinulle vihjailuun, vaan siitä kerrotaan tuohtuneina koko suvulle. Faktojahan ei kukaan viitsi tarkistaa.

Ja mies on voinut jopa valehdella omille vanhemmilleen että on maksanut enemmän kuin puoliso.