Teini kanssa voimat loppu
Taas siivotessa huomasin uuden kolon seinässä :( hakkaa suuttuessaan paikkoja, aina pelkään mitä menee rikki. Oman huoneen ovi on jo rikki, seinissä koloja, hajottanut astioita ja kerran kaikki kynttiläkipot olohuoneen pöydältä. Kerran kävi myös minun päälle ja löi nyrkillä pään sivuun. Elän pelossa ja ahdistuksessa. Koulu ei kiinnosta, vain kaverit ja pelaaminen. Olen ollut aktiivisesti kouluun ja lastensuojeluun yhteydessä. Sanoi, että jos vielä kerran otan yhteyttä lastensuojeluun, hommaa minut vankilaan. Olen aina ollut liian kiltti kaikille, en ole koskaan tehnyt mitään mistä voisi vankilaan tuomita. Huutanut olen usein kun tunnin herättämisen jpleen ei vieläkään ole herännyt, yöllä joudun valvomaan puolille öin jotta vahdin meneekö nukkumaan. Päihteitä ei käytä, paitsi sähkötupakkaa olen löytönyt. Jos laitan kotiarestiin, nauraa minulle ja sanoo miten estät lähtemästä ovesta.
Minulle on sanottu, että tämä on normaali vähän rajumpi teini-ikä, onko tosiaan.. onko muilla tällaista? Menee ihan oma elämänhalu ajoittain tämän takia, en voi edes löhteä minnekään reissuun tms kun ei suostu mukaan ja yksin ei voi jättää. Kyseessä 15v poika.
Kommentit (68)
Laita hänelle aivoavanne sillä häntä vaivaa kusipäisyys..
Jaksamisia ap. Toivottavasti saat apua.
Vierailija kirjoitti:
No ei tosiaankaan ole ollut tuollaista. Meillä kaksi lasta jotka jo aikuisia. Murros- ja teini-iässä oli aivan normaaleja, kilttejä ja hyvin koulussa menestyviä. En osaa kuvitella tuollaista tilannetta mutta kauhealta kuulostaa. Missä lapsen isä on, eikö saa poikaa ojennukseen?
Ettekö te lue näitä viestejä??? Ei, kuollut ei saa poikaa ojennukseen.
Minä ainakin sanoisin suoraan jos tämä apn lapsi olis mun, että nyt on vaihtoehtoina et lopetat ton sekoilun, haette apua nuorisopsykiatrin polilta ja sitoudut siihen tai lähet laitokseen asumaan jos ei lopu moinen käytös.
Sun pitää olla tarpeeksi jämäkkä teinille oli syynä sit mt ongelmat tai muu, tommosta käytöstä ei vanhemman tai kenenkään tarvi sietää! Teini ei rajoista rikki mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pojan isä sanoo?
Hän ei sano enää mitään. Hän teki itsemurhan oltuamme naimisissa noin kaksi vuotta. Hänellä oli samoja oireita kuin pojallakin. Hän hakkasi päätään seinään useasti selittäessään minulle asioita.
Näetkö yhteyden?
"Ei käytä päihteitä, paitsi sähkötupakkaa!"
Tiedätkö, mitä ne Kiinasta tilatut sähkö"tupakat" sisältävät? Ne eivät ole välttämättä edes nähneet mitään tupakkaan liittyvää. Ihan muut aineet niissä on.
Että ei mikään ihme, jos on pää sekaisin.
Näistä jostain kommenteista tulee paha olo.
Lapseni sai aikoinaan alkunsa lyhyestä tapailusta ja päädyin kuitenkin pitämään lapsen, vanhempanikin halusivat niin. En ole täydellinen, olen liian lepsu ja pelkään kaikkea pahaa, enkä haluaisi olla ilkeä kenellekään. Tiedän etten ole hyvä auktoriteetti, en vain osaa olla. Minä en tiedä mikä on mennyt vikaan, toinen lapsi menestyy koulussa, on kunnianhimoinen, harrastaa ja hönen kanssa kaikki helppoa, hänen biologinen isänsä on mukana elämässä, vanhemman ei, mutta tämän toisen isä on pitänyt kuin omansa. En tiedä mitä olen tehnyt eri tavalla, en tietääkseni mitään. Kaiken mitä teen, teen väärin hönen mielestä, käskee tappamaan itseni joka päivä. On rankkaa.