Olen aina ollut köyhä ja hämmästyn kun näen miten hienosti ihmiset asuvat

Raha on vaihdon symboli ja edustaa ostovoimaa. Jos haluaa saavuttaa taloudellista voittoa tai välttää velkaa, on opeteltava suhteuttamaan omat tulot menoihin niin että tilaa jää kasvavalle pääomalle tai pahan päivän varalle säästetylle pesämunalle. Ajattelemattomasti arvottomiin nautintoihin tai haitallisiin yltäkylläisyyksiin käytetty raha on tuhlattua rahaa. Tuhlari ei voi rikastua, ja jos hän on varakas, hän köyhtyy nopeasti. Säästöistään huolimatta saiturin ei voi sanoa olevan rikas, sillä hän kärsii puutteesta ja hänen käyttämättömät rikkautensa ovat menettäneet voimansa. Säästäväinen ja varovainen ihminen on matkalla kohti vaurautta, sillä hän kartuttaa varojaan vähitellen käyttäen rahansa viisaasti ja säästäen huolellisesti. Rikastumista tavoittelevan köyhän on aloitettava pohjalta, eikä pidä toivoa tai yrittää vaikuttaa varakkaalta elämällä yli varojensa. Pohjalla on aina paljon tilaa ja ulottuvuutta ja se on hyvä paikka aloittaa sillä sen alapuolella ei ole mitään ja sen yläpuolella on kaikki. Moni nuori liikemies rehentelee ja esittää rikasta luullen tämän olevan välttämätöntä menestyksen kannalta, mutta hän ei petkuta ketään muuta kuin itseään ja ajautuu nopeasti ongelmiin. Vaatimaton ja rehellinen alku on millä tahansa alalla parempi menestyksen takuu kuin oman aseman ja tärkeyden liioittelu. Mitä pienempi pääoma, sitä pienempi tulisi toiminnan alan olla. Pääoma ja toiminnan laajuus käyvät käsikädessä ja niiden pitää tukea toisiaan. Keskitä pääomasi piiriin, johon sen voiman ulottuvuus riittää, olipa tuo piiri miten pieni tahansa. Se tulee laajenemaan ja ulottumaan kauemmas sitä mukaan kuin hiljalleen kerääntyvä voima vaatii tulla ilmaistuksi.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla epävarmaa jatkuuko työt ja avautui minulle miten ei saa öisin nukuttua kun stressaava tilanne. Kertoi, ettei tulisi toimeen edes yhtä kuukautta työttömänä. Kotona mies, jolla ihan hyväpalkkainen työ ja kolme lasta. Iso talo, lemmikkejä, kesämökki ja kallis auto on pitänyt hankkia ja ilmeisesti isot lainat niskassa.

Tuo pysäytti itseni miettimään, haluaisinko elää jatkuvasti noin tiukilla ja tarvitseeko minun omistaa niin paljon hienoja asioita, jos se tarkoittaa jatkuvaa lainarahalla elämistä. Onkohan Suomessa paljon ihmisiä joiden elämä näyttää ulospäin hienolta, mutta todellisuudessa on ahdistusta siitä saako velat maksettua ja työelämästä ei voi edes ajatella ottavansa koskaan lepoa? Minusta on mukavaa jos rahaa jää joskus säästöönkin huonojen aikojen (esim vakava sairastuminen) varalle. 

Näin ajattelen itsekin. Mitä vähemmän omistaa, sen vähemmän on vastuuta ja perseitä nuoltavana.

Vierailija kirjoitti:

Raha on vaihdon symboli ja edustaa ostovoimaa. Jos haluaa saavuttaa taloudellista voittoa tai välttää velkaa, on opeteltava suhteuttamaan omat tulot menoihin niin että tilaa jää kasvavalle pääomalle tai pahan päivän varalle säästetylle pesämunalle. Ajattelemattomasti arvottomiin nautintoihin tai haitallisiin yltäkylläisyyksiin käytetty raha on tuhlattua rahaa. Tuhlari ei voi rikastua, ja jos hän on varakas, hän köyhtyy nopeasti. Säästöistään huolimatta saiturin ei voi sanoa olevan rikas, sillä hän kärsii puutteesta ja hänen käyttämättömät rikkautensa ovat menettäneet voimansa. Säästäväinen ja varovainen ihminen on matkalla kohti vaurautta, sillä hän kartuttaa varojaan vähitellen käyttäen rahansa viisaasti ja säästäen huolellisesti. Rikastumista tavoittelevan köyhän on aloitettava pohjalta, eikä pidä toivoa tai yrittää vaikuttaa varakkaalta elämällä yli varojensa. Pohjalla on aina paljon tilaa ja ulottuvuutta ja se on hyvä paikk

Vaikka saisin säästöistäni 30% korkoa ei niistä mitään merkittävää kertyisi. On itsepetosta höpöttää pienitloisille sijoittamisesta. Kyllä sillä voi vaurastua lisää mutta pääomat on oltava valmiiksi isoja. Tai jonkun osakkeen arvo vaikka satakertaistuttava.  Nämä tonnin parin tai muutaman kymppitonninkin pääomat ovat vasta karkkirahoja. 

Uutisissa ollut useita juttuja miljonääreistä, jotka eläneet säästeliäästi koko elämänsä. Yksinäisiä ja kuolleet ilman perillisiä. Onko onnea vaurastua ja jättää valtiolle 6 miljoonaa €? Jos se on unelmanne, niin siitä vaan.

Raha on minulle väline. Väline jolla ruokin perheeni ja joskus vähän muitakin. Ilahdutan työkaveria tai tuen toiminimellä työtä tekevää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menis töihin?

Olin juuri monta vuotta kokoaikatyössä. Nyt jäin taas työttömäksi.

Ap

Tsemppiä, että löytäisit uuden työn. Olen itsekin ollut työttömänä jonkin aikaa, ja se oli kamalaa.

Kauniita huonekaluja saa käytettynäkin. Jopa ilmaiseksi. Alennusmyynneissä loppueriä saa halvemmalla.

Tonnin sohva alesta alle 400. Saatu tammipöytä keittiössä. Verhoja poistoeristä. Niillä oma kämppä on sisustettu. Matalapalkalla tosin ei noita täyteen hintaan säästämättä saa. Kauniiksi kodiksi on sanottu, vaikkei desinkiä ole yhtään.

Juu. On luhtitaloja, rivitaloa, pientä ok-taloa. Muut kerrostalossa aina. Ellei ole jollakin joku iso talo perheelle ja kuka sen siivoaa. Osalla oma ja muut vuokralla tms.

Minua lähinnä hämmentää esimerkiksi Helsingin keskustassa täysin yksinkertaiset, 40 neliöiset kaksiot. Ei mitään, kertakaikkiaan mitään erikoista. Hinta 650 000 euroa koska arvoalue. Kuka ihme näistä maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla epävarmaa jatkuuko työt ja avautui minulle miten ei saa öisin nukuttua kun stressaava tilanne. Kertoi, ettei tulisi toimeen edes yhtä kuukautta työttömänä. Kotona mies, jolla ihan hyväpalkkainen työ ja kolme lasta. Iso talo, lemmikkejä, kesämökki ja kallis auto on pitänyt hankkia ja ilmeisesti isot lainat niskassa.

Tuo pysäytti itseni miettimään, haluaisinko elää jatkuvasti noin tiukilla ja tarvitseeko minun omistaa niin paljon hienoja asioita, jos se tarkoittaa jatkuvaa lainarahalla elämistä. Onkohan Suomessa paljon ihmisiä joiden elämä näyttää ulospäin hienolta, mutta todellisuudessa on ahdistusta siitä saako velat maksettua ja työelämästä ei voi edes ajatella ottavansa koskaan lepoa? Minusta on mukavaa jos rahaa jää joskus säästöönkin huonojen aikojen (esim vakava sairastuminen) varalle. 

Minä kuolisin stressiin tuollaisella elämäntavalla. Omistan kyllä asuntoni ja pienen mökkini, mutta ne ovat ehdottomasti velattomia. Sen lisäksi haluan, että minulla on na hätävaratilillä reilusti rahaa - enemmän kuin 50 000 euroa. Näin viisikymppisenä en enää ottaisi latiakaan lainaa. Näillä eväillä nukun jotakuinkin yöni.

Vierailija kirjoitti:

Jos menis töihin?

JOS HÄÄ ONKII TÖISSÄ, MONISSA HUUSHOLLEISSA KÄYDÄÄN PIENIPALKKAISISSA RÖISSÄ,ELETÄÄN KÄDESTÄ SUUHUN, PERUSTASOA VAIKKA OLLAAN RÖISSÄ,MIETITÄÄN JA BUDJETOIDAAN. SAATI YKSINELÄVÄ KAIKKI VASTUU YHDELLÄ.  YMMÄRRÄN AP ALOITUKSEN HYVIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena pyysin jotain naapurin lapsia meille kylään. He olivat aivan huuli pyöreänä että miten hienoa. Ihan tavallista keskiluokkaista sisustusta plus muutama perintöantiikkituoli ja -sivupöytä. Kai se heille sitten oli. 

Minusta se olisi hienoa. Asun pienessä kerrostaloasunnossa.

Ap

ap OLET HIENO IHMINEN ,MINÄ PIDÄN SINUSTA JA yMMÄRÄN SUN ASIAN POINTIN.

Suuri osa suomalaisista köyhtyy avioerossa. Yksinhuoltajuus johtuu siitä, ettei ole edes pientä nöyryyttä sopia asioista ja erotaan. Minulla on paljon yksinhuoltajia ystävinä. Kenelläkään heistä ei ole omaa asuntoa. Joskus kokoonnutaan kymmenen hengen porukalla. Kaikki muut ovat eronneet, paitsi minä. Muut kituuttavat tosi köyhästi, paitsi minulla jää joka kuukausi rahaa säästöön. Olen tavis enkä ole koskaan saanut perintöjä. Minulle on joskus sanottu, että eroa. En ole eronnut, kun on yhdessä koottu, en halua hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se on. Jos ei ole riittävästi kykyjä lääkikseen, oikikseen, DI:ksi tms ison rahan ammattiin tai menestyväksi yrittäjäksi niin sitten sitä harvemmin pahemmin vaurastuu. Ihan omalla työlläänhän nämä monet menestyjät menestyy, mutta totuus vaan on ettei kaikilla ole samat mahdollisuudet. Ihan jo älyn ja muun kapasiteetin suhteen, vaikka jättäisi perhetaustan merkityksen huomioimatta. 

Ei kovapalkkaisimmistakaan ammateista saa puolta miljoonaa käteen jolla ostaa hieno talo. Ainoastaan yrittäjänä tai sijoittajana on mahdollisuus ansaita miljoonia

Tai sitten pitää syntyä kultalusikka suussa. Niitäkin on, joilla on isosti perittyä omaisuutta ja elelevät prameasti ilman, että itse tarvitsee lainkaan huolehtia toimeentulosta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä telkkarissa esitellyt talvisten hienot isot kämpät ovat niin velkavetoisia kuin olla voi. Monella ei sitten palkasta jääkään näppiin kuin muutama satanen laskujen jälkeen ja se luottokorttirumba alkaa heti uudelleen. Ei käy kateeksi ollenkaan.

Osalla on. Osalla ei. Aika monella alle nelikymppisellä hyväpalkkaisessa työssä olevalla on hienot talot ja autot ja luottokortti tapissa jatkuvasti. Tiedän, koska näitä on omassa kaveripiirissäkin.

Tässä ikäluokassa ne, joilla on oikeasti varaa tuohon elintasoon, on vanhan rahan suvuista. Suurimmalle osalle muista se omaisuuden kartuttaminen ei ole ollut ihan niin yksinkertaista. 10-20v päästä meidän ikäluokka on varmaan jo isoksi osaksi siellä puolella, missä on enemmän omaisuutta kuin velkaa. Ellei olla romahdettu velkataakan alla. En tosin kuulu itse siihen porukkaan, jolla olisi älyttömästi velkaa. Meillä on kohtuullinen asuntolaina eikä autoa ollenkaan. Rahat laitetaan säästöön, sijoituksiin, harrastuksiin ja elämyksiin. 

Toiset osaavat sisustaa tosi kivasti, vaikka rahaa on vähän. Se tietysti vaatii kiinnostusta sisustamiseen, esteettistä silmää ja vaivannäköä, että jaksaa etsiä kierrätyshuonekaluja ja kunnostaa niitä.

Minulla ei ole paljon rahaa, mutta jos haluaisin, voisin sisustaa paremmin. Minulla on kyllä silmää arvostaa kaunista sisustusta. Ihailen koteja joissa on paljon persoonallisia yksityiskohtia. Itse haluan vain kodin joka on käytännöllinen ja helppo siivota. Elän kuitenkin niin paljon oman pääni sisällä. Kun kaipaan kauneutta, lähden luontoon tai taidenäyttelyihin ym. Kotona käperryn omaan maailmaani. Ja vihaan siivoamista, joten mahdollisimman vähän pölynkerääjiä, eikä todellakaan valkoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinhän se on. Jos ei ole riittävästi kykyjä lääkikseen, oikikseen, DI:ksi tms ison rahan ammattiin tai menestyväksi yrittäjäksi niin sitten sitä harvemmin pahemmin vaurastuu. Ihan omalla työlläänhän nämä monet menestyjät menestyy, mutta totuus vaan on ettei kaikilla ole samat mahdollisuudet. Ihan jo älyn ja muun kapasiteetin suhteen, vaikka jättäisi perhetaustan merkityksen huomioimatta. 

Ei kovapalkkaisimmistakaan ammateista saa puolta miljoonaa käteen jolla ostaa hieno talo. Ainoastaan yrittäjänä tai sijoittajana on mahdollisuus ansaita miljoonia

Tai sitten pitää syntyä kultalusikka suussa. Niitäkin on, joilla on isosti perittyä omaisuutta ja elelevät prameasti ilman, että itse tarvitsee lainkaan huolehtia toimeentulosta.

Eihän puolen miljoonan talon ostaminen ole homma eikä mikään, jos perheessä on kaksi, joilla tulot 6000 - 10000 e/kk. Voi lyhentää lainaa yhdessä vaikka 3 k/kk annuiteetilla. Jos on aiempia säästöjä niin talo on maksettu 15-20 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaavat sisustaa tosi kivasti, vaikka rahaa on vähän. Se tietysti vaatii kiinnostusta sisustamiseen, esteettistä silmää ja vaivannäköä, että jaksaa etsiä kierrätyshuonekaluja ja kunnostaa niitä.

Minulla ei ole paljon rahaa, mutta jos haluaisin, voisin sisustaa paremmin. Minulla on kyllä silmää arvostaa kaunista sisustusta. Ihailen koteja joissa on paljon persoonallisia yksityiskohtia. Itse haluan vain kodin joka on käytännöllinen ja helppo siivota. Elän kuitenkin niin paljon oman pääni sisällä. Kun kaipaan kauneutta, lähden luontoon tai taidenäyttelyihin ym. Kotona käperryn omaan maailmaani. Ja vihaan siivoamista, joten mahdollisimman vähän pölynkerääjiä, eikä todellakaan valkoista. 

Toisilla on luonnostaan taito, että osaa valita halvalla hienoja juttuja ja sama pukeutumisessa. Minulla on tuo taito ja saan paljon kehuja.

Minäkin olen haaveillut omasta kodistani jo vuosia. Muutetaanko yhdessä omakotitaloon?

- M41 vuokrakaksiosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla epävarmaa jatkuuko työt ja avautui minulle miten ei saa öisin nukuttua kun stressaava tilanne. Kertoi, ettei tulisi toimeen edes yhtä kuukautta työttömänä. Kotona mies, jolla ihan hyväpalkkainen työ ja kolme lasta. Iso talo, lemmikkejä, kesämökki ja kallis auto on pitänyt hankkia ja ilmeisesti isot lainat niskassa.

Tuo pysäytti itseni miettimään, haluaisinko elää jatkuvasti noin tiukilla ja tarvitseeko minun omistaa niin paljon hienoja asioita, jos se tarkoittaa jatkuvaa lainarahalla elämistä. Onkohan Suomessa paljon ihmisiä joiden elämä näyttää ulospäin hienolta, mutta todellisuudessa on ahdistusta siitä saako velat maksettua ja työelämästä ei voi edes ajatella ottavansa koskaan lepoa? Minusta on mukavaa jos rahaa jää joskus säästöönkin huonojen aikojen (esim vakava sairastuminen) varalle. 

 

 

 

<

Miksi ihmiset alapeukuttavat juttuja mitkä löytyy kelan sivuilta esim. Pääomatulojen vaikutus työmarkkinatukeen?

Irtisanomissuojan heikentäminen käsitellään marraskuussa.

Ja nyt käsitellään paikallista sopimusta, että sas sopia palkasta ohi työehtosopimuksen eli pienemmän palkan.

Toki oman kodin menettäminen varmasti pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun lapsena pyysin jotain naapurin lapsia meille kylään. He olivat aivan huuli pyöreänä että miten hienoa. Ihan tavallista keskiluokkaista sisustusta plus muutama perintöantiikkituoli ja -sivupöytä. Kai se heille sitten oli. 

Meillä se oli toisin päin. Itse olin yksinhuoltajaäidin lapsi, tuolloin opiskelijana kituutteli ja yritti parhaansa. Rahaa ei ollut,ei omilla vanhemmillaankaan. Köyhiä oltiin, huonekalut otettiin mistä saatiin. Ei ollut edes kelvollisia patjoja. Ankeutta lisäsi se, että  äiti juurikaan välittänyt siivota. Kavereilla oli kivat, siistit kodita. Varmaan ihan tavallisia heillä, mutta se oman perheen niukkuus ja sotkuisuus korosti sitä, että onpa hienoa.