Olen aina ollut köyhä ja hämmästyn kun näen miten hienosti ihmiset asuvat

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin ottaa seuraavassa muutossa mukaan vain sängyn ja alkaa säästää sellaisiin huonekaluihin joista oikeasti tykkään. Nykyinen sisustus on sukulaisilta saatuja jämähuonekaluja, vanhoja ja rumia.

Hyvä ajatus, näin mäkin haluaisin tehdä. Mutta mihin tunget noi vanhat sohvat ja pöydät, mitä jos kukaan ei ota niitä vaikka ilmaiseksi antaisit. Ei oo ympäristöystävällistä heittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen tekijän summa. Jos vanhemmilla on pitkä työura, voivat he tulla takaamaan hienon talon nuorillekin. Siinä sitten maksat sitä taloa 40v kumppanisi kanssa. Isovanhemmilta on voitu saada perintöä. Hieno asunto = paljon velkaa.

Meillä on hieno talo joka on ostettu aivan itse, eikä penniäkään velkaa. Mutta ajattele toki noin jos se helpottaa.

Olette siis nyhjöttäneet vuosia yksiössä keräten rahaa, tai saaneet perintöä. Muuten tuo ei ole mahdollista edes lakimiehen palkalla. Verotus pitää siitä huolen. Tai sitten asutte korvessa. Sieltä saakin hienon talon 150 000 eurolla. (En usko, että asut hienossa talossa. Sori. Haluaisit asua.)

No, hienous on toki vähän subjektiivinen määritelmä, mutta minulla on kaveri, jolla on kaksi vel

Moni työtön nainen tekee yksin kotityöt ja hoitaa lapset, mutta se ei ole työtä kuulemma.

Siksi ei olla tyhmiä jatkossa. Sotessa suunnitellaan, että omaiset hoitaa eläkeläisiä jatkossa, no ei kyllä hoideta, olkoot ilman hoitoa ja apua.

Alan nyt pesemään asunnon lattioita, mutta se ei ole työtä, jos peset sairaalan lattioita niin se on työtä ja saa palkkaa ja kertyy eläke.

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta ja kokoomuslaiset miehet saavat hoitaa eläkeläiset vapaa-ajallaan, koska leikkasivat ansiosidonnaiset ja sovitellut päivärahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelin ottaa seuraavassa muutossa mukaan vain sängyn ja alkaa säästää sellaisiin huonekaluihin joista oikeasti tykkään. Nykyinen sisustus on sukulaisilta saatuja jämähuonekaluja, vanhoja ja rumia.

Hyvä ajatus, näin mäkin haluaisin tehdä. Mutta mihin tunget noi vanhat sohvat ja pöydät, mitä jos kukaan ei ota niitä vaikka ilmaiseksi antaisit. Ei oo ympäristöystävällistä heittää pois.

On yrityksiä jotka hakevat rojut. Maksaa tietysti, mutta eipä tarvi itse raahata niitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta ja kokoomuslaiset miehet saavat hoitaa eläkeläiset vapaa-ajallaan, koska leikkasivat ansiosidonnaiset ja sovitellut päivärahat.

Petteri ja Arto käyvät jatkossa siivoamassa eläkeläisten asunnot ja käyvät eläkeläisille kaupassa ja pesevät eläkeläisten pyykit. Hommaa tulee riittämään.

Tuttavani löysi kumppanin ylä-asteella. Täysi-ikäisenä muutti suoraan vanhempiensa luota asumaan miesystävänsä vanhempien suureen omakotitaloon ja vuosia myöhemmin naimisiin.  Omakotitalo on sen verran suuri, että sinne mahtui hän, mies ja miehen vanhemmat.

Ironista on se, kuinka tuttavani ihmettelee miten asuminen muka voi olla kallista. Sähkö on halpa, vesi on halpa, muut kustannukset on pieniä, eikä ymmärrä miksi ihmiset valittavat asumisen kustannuksia. Toki asuminen hänen mielestä on varmasti halpaa, koska vuosien saatossa ei hän ikinä ole maksanut mitään asumisesta, mies maksaa omille vanhemmilleen heidän osuutensa kulutuksesta eikä tuttavaa kiinnosta kuinka paljon mikäkin maksu on. Ja kun vanhemmista aika jättää, talo siirtyy kokonaan heille. Elinikäinen asuminen on turvattu ilman huolta mistään. 

Mieheni on kaupunginjohtaja eli aika iso palkka, ja itsellänikin ihan hyvä palkka(psykologina), mutta asumme kaksiossa kerrostalossa(omistusasunto). Siskoni ja puolisonsa taas ovat keskituloisia mutta heillä on oma talo, velalla ostettu. Ei se niin mene, että omia taloja omistaa vain suurituloiset. Ihmiset arvostavat materiaa eri tavalla, ja me miehen kanssa välitämme paljon enemmän arjen laadusta, kuin luksustaloista tai huonekaluista. Emme ole kovin visuaalisia ihmisiä ja olemme huonoja sisustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani löysi kumppanin ylä-asteella. Täysi-ikäisenä muutti suoraan vanhempiensa luota asumaan miesystävänsä vanhempien suureen omakotitaloon ja vuosia myöhemmin naimisiin.  Omakotitalo on sen verran suuri, että sinne mahtui hän, mies ja miehen vanhemmat.

Ironista on se, kuinka tuttavani ihmettelee miten asuminen muka voi olla kallista. Sähkö on halpa, vesi on halpa, muut kustannukset on pieniä, eikä ymmärrä miksi ihmiset valittavat asumisen kustannuksia. Toki asuminen hänen mielestä on varmasti halpaa, koska vuosien saatossa ei hän ikinä ole maksanut mitään asumisesta, mies maksaa omille vanhemmilleen heidän osuutensa kulutuksesta eikä tuttavaa kiinnosta kuinka paljon mikäkin maksu on. Ja kun vanhemmista aika jättää, talo siirtyy kokonaan heille. Elinikäinen asuminen on turvattu ilman huolta mistään. 

Ei ole, jos irtisanotaan töistä niin omistusasuntoon ei saa asumistukea.

Työmarkkinatuki on 595 netto ja jos asut sivummassa niin siitä pitää maksaa myös auton kulut + remontit. Vakuutus ei korvaa vanhoja putkia, jos tulee vesivahinko. Luuletko, että ihmiset tekevät remontteja huvikseen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kaupunginjohtaja eli aika iso palkka, ja itsellänikin ihan hyvä palkka(psykologina), mutta asumme kaksiossa kerrostalossa(omistusasunto). Siskoni ja puolisonsa taas ovat keskituloisia mutta heillä on oma talo, velalla ostettu. Ei se niin mene, että omia taloja omistaa vain suurituloiset. Ihmiset arvostavat materiaa eri tavalla, ja me miehen kanssa välitämme paljon enemmän arjen laadusta, kuin luksustaloista tai huonekaluista. Emme ole kovin visuaalisia ihmisiä ja olemme huonoja sisustamaan.

Minä taas teen määräaikaisia töitä ja olen välillä työttömänä, mutta minulla on sisustaito ja pukeutumistaito niin että luullaan hyvätuloiseksi.

Ehkä voisin suunnitella rikkaille sisustusjuttuja ja valita vaatteita kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani löysi kumppanin ylä-asteella. Täysi-ikäisenä muutti suoraan vanhempiensa luota asumaan miesystävänsä vanhempien suureen omakotitaloon ja vuosia myöhemmin naimisiin.  Omakotitalo on sen verran suuri, että sinne mahtui hän, mies ja miehen vanhemmat.

Ironista on se, kuinka tuttavani ihmettelee miten asuminen muka voi olla kallista. Sähkö on halpa, vesi on halpa, muut kustannukset on pieniä, eikä ymmärrä miksi ihmiset valittavat asumisen kustannuksia. Toki asuminen hänen mielestä on varmasti halpaa, koska vuosien saatossa ei hän ikinä ole maksanut mitään asumisesta, mies maksaa omille vanhemmilleen heidän osuutensa kulutuksesta eikä tuttavaa kiinnosta kuinka paljon mikäkin maksu on. Ja kun vanhemmista aika jättää, talo siirtyy kokonaan heille. Elinikäinen asuminen on turvattu ilman huolta mistään. 

 

 

 

E

Jos tulee vesivahinko niin 1970-luvun putkia ei korvata omakotitalossa eikä kerrostalossa eikä rivitalossa eikä paritalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kaupunginjohtaja eli aika iso palkka, ja itsellänikin ihan hyvä palkka(psykologina), mutta asumme kaksiossa kerrostalossa(omistusasunto). Siskoni ja puolisonsa taas ovat keskituloisia mutta heillä on oma talo, velalla ostettu. Ei se niin mene, että omia taloja omistaa vain suurituloiset. Ihmiset arvostavat materiaa eri tavalla, ja me miehen kanssa välitämme paljon enemmän arjen laadusta, kuin luksustaloista tai huonekaluista. Emme ole kovin visuaalisia ihmisiä ja olemme huonoja sisustamaan.

 

 

Minä taas teen määräaikaisia töitä ja olen välillä työttömänä, mutta minulla on sisustaito ja pukeutumistaito niin että luullaan hyvätuloiseksi.

Ehkä voisin suunnitella rikkaille sisustusjuttuja ja valita vaatteita kaupoissa.

Ehkä pitäisi perustaa yritys ja viedä sisustus Suomessa uusiin sfääreihin, mutta pelkään yrittämisen riskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on kaupunginjohtaja eli aika iso palkka, ja itsellänikin ihan hyvä palkka(psykologina), mutta asumme kaksiossa kerrostalossa(omistusasunto). Siskoni ja puolisonsa taas ovat keskituloisia mutta heillä on oma talo, velalla ostettu. Ei se niin mene, että omia taloja omistaa vain suurituloiset. Ihmiset arvostavat materiaa eri tavalla, ja me miehen kanssa välitämme paljon enemmän arjen laadusta, kuin luksustaloista tai huonekaluista. Emme ole kovin visuaalisia ihmisiä ja olemme huonoja sisustamaan.

 

 

Minä taas teen määräaikaisia töitä ja olen välillä työttömänä, mutta minulla on sisustaito ja pukeutumistaito niin että luullaan hyvätuloiseksi.

Ehkä voisin suunnitella rikkaille sisustusjuttuja ja valita vaatteita kaupoissa.

🤪😜🤣😂😆🤡👮

PORILAINEN määräaikaiseksi työllistetty tradenomi HÖNÖ TIAINEN pläjäytti huumoripommin 🤪

Joku kirjoitti, että 1980-luvun taloon oli kattoremontti maksanut 23000 euroa. Pakko se on tehdä, koska jos katto vuotaa niin talo on piloilla.

Vakuutus ei korvaa vanhoja. 

Irtisanomissuojaa heikennetään. Miten 595 työmarkkinatuella maksat asunnon kulut, ruoat ja remontit.

Ansiosidonnainen romutettiin.

Jaaha, Henna M Nokialta tuli kirjoittamaan hönö trade juttuja.

Henna M Nokialta kirjoittaa porilais hönö trade juttuja 😅🤣🤡👮

Työkaverilla epävarmaa jatkuuko työt ja avautui minulle miten ei saa öisin nukuttua kun stressaava tilanne. Kertoi, ettei tulisi toimeen edes yhtä kuukautta työttömänä. Kotona mies, jolla ihan hyväpalkkainen työ ja kolme lasta. Iso talo, lemmikkejä, kesämökki ja kallis auto on pitänyt hankkia ja ilmeisesti isot lainat niskassa.

Tuo pysäytti itseni miettimään, haluaisinko elää jatkuvasti noin tiukilla ja tarvitseeko minun omistaa niin paljon hienoja asioita, jos se tarkoittaa jatkuvaa lainarahalla elämistä. Onkohan Suomessa paljon ihmisiä joiden elämä näyttää ulospäin hienolta, mutta todellisuudessa on ahdistusta siitä saako velat maksettua ja työelämästä ei voi edes ajatella ottavansa koskaan lepoa? Minusta on mukavaa jos rahaa jää joskus säästöönkin huonojen aikojen (esim vakava sairastuminen) varalle. 

Mihin sitä ihminen hienoja taloja ja huonekaluja tarvitsee? Kun on koti ja siellä riittävän lämmintä ja elämiseen tarvittavat perushuonekalut, niin elämä on oikein elämisen arvoista. Turhaa kulutusta nykymaailmassa on ihan liikaa

Henna mihin katosit siitä yhdestä ketjusta.

Nyt ymmärrän, kun joskus laitoit ne aamulehden kastetut jne jutut.

Minulla on useita ystäväpariskuntia, jotka asuvat noin 150 neliön omakotitalossa pääkaupunkiseudulla tai kehyskunnassa. Eivät ne kenelläkään ole hankittu perinnöillä tai vanhempien takauksilla, vaan tyypillinen tarina on se, että DI-DI-pariskunta on säästänyt ensin ASP-tilille ja hankkinut ASP-lainalla kerrostalokaksion tai -kolmion. Jossain vaiheessa se on sitten vaihdettu rivarikolmioon. Tyypillisesti omakotitalo on ollut ketjussa vasta kolmas asunto.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla epävarmaa jatkuuko työt ja avautui minulle miten ei saa öisin nukuttua kun stressaava tilanne. Kertoi, ettei tulisi toimeen edes yhtä kuukautta työttömänä. Kotona mies, jolla ihan hyväpalkkainen työ ja kolme lasta. Iso talo, lemmikkejä, kesämökki ja kallis auto on pitänyt hankkia ja ilmeisesti isot lainat niskassa.

Tuo pysäytti itseni miettimään, haluaisinko elää jatkuvasti noin tiukilla ja tarvitseeko minun omistaa niin paljon hienoja asioita, jos se tarkoittaa jatkuvaa lainarahalla elämistä. Onkohan Suomessa paljon ihmisiä joiden elämä näyttää ulospäin hienolta, mutta todellisuudessa on ahdistusta siitä saako velat maksettua ja työelämästä ei voi edes ajatella ottavansa koskaan lepoa? Minusta on mukavaa jos rahaa jää joskus säästöönkin huonojen aikojen (esim vakava sairastuminen) varalle. 

Toimeentulotukeen vaikuttaa puolison tulot eikä saa olla kesämökkiä, lainat ei ole asumismenoja.

Työmarkkinatuesta ja ansiosidonnaisesta poistettiin lapsikorotukset ja ansiosidonnainen porrastettiin.

Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea enää tammikuussa.

Työmarkkinatuki on 595 netto, mutta sitä alentaa vuokra-,metsä-,korko- ja osinkotulot, myös osakesäästötili.