Lapsi hölmöilee harrastuksessaan

3-vuotias harrastamassa? 

3-vuotias on taaperoikäinen pikkulapsi, joka harrastaa esimerkiksi puheen opettelua, ruokapöydässä istumisen ja itsesyömisen opettelua, sitä että housut pysyvät kuivana eikä kaveria lyödä hiekkalapiolla naamaan. Siinä on taaperoikäiselle ihan riittävästi harrastamista.

Se että joku harrastus on kolmevuotiaille, ei tarkoita että jokaisen kolmevuotiaan pitää harrastaa, tai että olisi ohjattuun harrastukseen valmis, ja se on ihan ok.

Vaikuttaa siltä, että ap:lla on kova tarve osoittaa, että hänen lapsensa on kypsempi kuin on. Mikä on surullista lapsen kannalta, varsinkin kun ap:n ratkaisu on etsiä rangaistuksia, kun pieni lapsi ei yllä hänen asettamalleen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viittaa siihen, että ap vaatii lapseltaan liikaa. Se, että lapsi ei halua harrastuksen jälkeen lähteä pois, ei tarkoita lainkaan sitä, että lapsi erityisesti pitäisi harrastuksesta. Vaan se tarkoittaa sitä, että lapsi on rasittunut, kun koko ajan pitää siirtyä jonnekin ja koko ajan on eri toimintaa. Päiväkotipäivä on jo sisältänyt paljon siirtymistä leikistä toimintahetkeen, toimintahetkestä ulkoiluun, ulkoa syömään, syömästä päivälevolle, levolta leikkimään ja leikkiäkään ei saanut tarpeekseen ja rauhassa, kun äiti jo tuli hakemaan.

Hektisen päiväkotipäivän jälkeen vielä kiireesti kotiin, siellä ruokailu, ja pian sen jälkeen taas reissuun eli harrastukseen. Siellä lapsi yliväsyneenä riehuu, ja taas tunnin päästä

Tietenkin 3-vuotias saa jonkun verran hölmöilläkin harrastuksessaan, kun harrastus on tarkoitettu 3-vuotiaalle ja sisältää leikkiä, mutta tarkoitus oli löytää keinoja vähentää sitä. Moni 3-vuotias pystyy myös olemaan hölmöilemättäkin tuon ikäisenä. Eihän se kuitenkaan voi olla niin, että vain kiltit ja rauhalliset lapset saisivat harrastaa. Vilkkaille lapsille liikunnasta on enemmän hyötyäkin, mutta lieveilmiöt pitää kestää. Vastausten perusteella huomaan, ettei monenkaan lapset harrasta/ ole harrastanut liikuntaa päiväkoti-ikäisenä, koska ehdotetaan heti harrastuksen lopettamista. Vähän on havaittavissa kateuden makuakin, kun toisilla on mahdollisuus harrastaa. Verhoillaan tämä jyrkkänä kieltoa, ettei kenenkään lapsi saisi harrastaa ryhmäliikuntaa 3-vuotiaana. Suomessa on kuitenkin ongelmana lasten liikkumattomuus ja ylipaino ja jyrkät erot liikkumattomien ja liikkuvien lasten välillä.

Harrastusta emme tietenkään ole lopettamassa, ellei lapsi itse sitä halua. Nyt ainakin hän haluaa itse jatkaa. Hölmöily ei tarkoita mustavalkoisesti sitä, että harrastus pitäisi heti lopettaa.

Ap

Tuo kateuskortti on jo aika nolo, ja näyttää muutenkin olevan vain omassa päässäsi. Luin ketjun läpi, enkä havainnut mitään kateuteen viittaavaa. Pari viestiä oli jyrkemmin sen kannalla, että kolmevuotiaan ei vielä kuulu harrastaa. Useimmat olivat sillä kannalla, että osalle se sopii, mutta kaikki sen ikäiset eivät vielä ole kypsiä ja se on ihan ok. 

Jossain määrin hölmöily onkin ihan ok tuon ikäisten ryhmissä. Mutta jos koko touhu menee pelleilyksi ja muiden häiritsemiseksi, niin silloin lapsi ei vaan vielä ole valmis, eikä siinä ole mitään pahaa. Lapset voivat aivan hyvin liikkua myös perheen ja kavereiden kesken, eikä ohjattu vapaa-ajan liikunta ole mitenkään pakollista (varsinkaan noin pienille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki viittaa siihen, että ap vaatii lapseltaan liikaa. Se, että lapsi ei halua harrastuksen jälkeen lähteä pois, ei tarkoita lainkaan sitä, että lapsi erityisesti pitäisi harrastuksesta. Vaan se tarkoittaa sitä, että lapsi on rasittunut, kun koko ajan pitää siirtyä jonnekin ja koko ajan on eri toimintaa. Päiväkotipäivä on jo sisältänyt paljon siirtymistä leikistä toimintahetkeen, toimintahetkestä ulkoiluun, ulkoa syömään, syömästä päivälevolle, levolta leikkimään ja leikkiäkään ei saanut tarpeekseen ja rauhassa, kun äiti jo tuli hakemaan.

Hektisen päiväkotipäivän jälkeen vielä kiireesti kotiin, siellä ruokailu, ja pian sen jälkeen taas reissuun eli harrastukseen. Siellä l

 

Teet muiden vastauksista hyvin vääristyneitä ja ilkeitä tulkintoja.

Jospa nyt kuitenkin lukisit ketjun uudestaan sillä asenteella, että täällä kokeneet äidit ajattelevat ensisijaisesti lapsen etua ja haluavat ihan hyväntahtoisesti auttaa.

"Ei meillä ole tuollainen päivä. Keksit nyt ihan omiasi. Tietenkään emme käy välissä kotona, vaan suoraan mennään harrastukseen iltapäivällä ja syödään eväät. Eikä meillä ole mikään kiire minnekään, ei edes pois. 

Ap"

Ja sinäkö ajattelet, että päiväkodista suoraan meno on jotenkin parempi lapselle kuin kodin kautta kiertäminen?

Kolmevuotias ei todellakaan jaksa tuollaista! Aivan hulluutta!

"Miksi kysyt neuvoja, mutta halveksit niitä joka vastauksessasi? 

Sinun lapsellesi tuo harrastus on liian rankka, hänellä ei keskittyminen riitä pitkän päiväkotipäivän jälkeen enää harrastukseen. 

Toisin kuin kuvittelet, se aktiivinen lapsi oireilee riehumisella ylikuormitusta."

Se on juuri näin. Kun lapsi on vilkas, niin ei ole lainkaan loogista pyrkiä rauhoittamaan menoa aktivoimalla lasta.

Mitä sellaista teette mikä tukee lapsen keskittymiskykyä ja rauhallisempaa tekemistä?

Nyt on aloitettu aivan liian myöhään lajikohtaiset :(  Änärin ovien aukeaminen edellyttää sitä että luistin liikkuu rivakasti jo 2-vuotiaana samalla kiekkoa kuljettaen. 

Kateuden makua kun toisilla mahdollisuus harrastaa :DD

Vaikka olis mahdollisuus, niin ei se aina ole järkevää siihen tarttua.