Yliopiston olematon keskustelukulttuuri.
Luulin, että yliopisto-opinnoissa pääsisi käymään mielenkiintoisia keskusteluja muiden opiskelijoiden kanssa, mutta luentojen aikana kaikki istuvat täysin hiljaa vaikka opettaja yrittäisi virittää keskustelua käsiteltävästä aiheesta. Joka kerta yhtä kiusallista, kun kun kaikki tuijottavat hiljaa läppäreitään tai tyhjyyttä, kun pitäisi olla vuorovaikutuksessa. Mitä ihmisille on tapahtunut, vai onko tämä ollut aina tällaista?
Kommentit (43)
Täysin tyhjä kommentti, kiitos - poistetaan se tarpeettomana.
Ei minua ainakaan AMK-opinnoissa kiinnosta mikään muu kuin saada omat opinnot tehtyä ja päästä työelämään. Riittävästi tekemistä kun pitää kaiken maailman esseissä jauhaa paskaa ja peilata omia ajatuksia kirjallisiin lähteisiin. Yliopistoa en ole kokeillut niin en tiedä, mutta ylipätään opiskelussa ylipäätään ei kiinnosta "syvälliset" keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Täysin tyhjä kommentti, kiitos - poistetaan se tarpeettomana.
Vastasi ap:n kysymykseen tyhjentävästi.
Juu en tiedä. Olin opiskelemassa aikuiskoulutuspuolella, ja meidän ryhmässä n. kolmannes osallistui aktiivisesti, muut eivät kommentoineet tai kysyneet juuri mitään.
Vielä oudompaa oli kuitenkin opettajien suhtautuminen, koska heidän mukaansa meidän ryhmämme oli poikkeuksellisen osallistuva ja keskusteleva. Eli ilmeisesti muissa ryhmissä ei osallistu (juuri) kukaan.
Okei, mielenkiintoista. Mun mielestä olisi inspiroivaa keskustellakin, mutta taidan olla jotenkin vanhanaikainen.
-Aloittaja
Tässä on monta vaikuttajaa. Selkeimmät niistä on helppo tunnistaa:
-Mobiililaitteet. Ihmisten sosiaaliset kyvyt on heikentyneet, sosiaalisten kanssakäymisten pelko on kasvanut ja samalla kynnys ottaa avoimesti kontaktia on kohonnut.
-Korona. Tämä toimi kertoimena tuolle edelliselle. Kokonainen sukupolvi istui pari vuotta ruutujen takana itsekseen.
-Woke-tabuilu. Tämä on kehittynyt vuosia. Woken uhri-hyökkääjä -dynamiikan ujuttautuminen jokaiseen keskusteluun. Jos jatkuvasti pitää varoa sanojaan ettei vaan joku loukkaannu tai räjähdä jostain, on parempi vaan pitää turpansa kiinni.
Ihan normaalia ja tyypillistä suomalaisille. Itse inhoan kaikkia pakotettuja keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua ainakaan AMK-opinnoissa kiinnosta mikään muu kuin saada omat opinnot tehtyä ja päästä työelämään. Riittävästi tekemistä kun pitää kaiken maailman esseissä jauhaa paskaa ja peilata omia ajatuksia kirjallisiin lähteisiin. Yliopistoa en ole kokeillut niin en tiedä, mutta ylipätään opiskelussa ylipäätään ei kiinnosta "syvälliset" keskustelut.
AMK on aika lailla täysin eri asia kuin yliopisto-opinnot. Itse opiskelin yliopistossa viimeksi 15 vuotta sitten, ja olihan se keskustelu vähän avutonta. Hiljainen jurotus oli kuitenkin parempi kuin enkun laitoksella havainnoimani vaihtoehto, eli hirveä huuto ja vielä hoonolla englannilla, mikä kuulosti aivan hirveän epäkohteliaalta. Opettajat kävivät sääliksi. Ja juu, itse kyllä keskustelin, ja vieläpä kohteliaasti. Usein kahdestaan opettajan kanssa.
Silloin kun minä yliopistolla notkuin niin kyllä siellä luennoilla keskusteltiin. Aikaväli n. 1995 viiva 2010.
Vierailija kirjoitti:
Juu en tiedä. Olin opiskelemassa aikuiskoulutuspuolella, ja meidän ryhmässä n. kolmannes osallistui aktiivisesti, muut eivät kommentoineet tai kysyneet juuri mitään.
Vielä oudompaa oli kuitenkin opettajien suhtautuminen, koska heidän mukaansa meidän ryhmämme oli poikkeuksellisen osallistuva ja keskusteleva. Eli ilmeisesti muissa ryhmissä ei osallistu (juuri) kukaan.
Meidän ryhmässä 1-2 yrittää kommunikoida puheella, muut ovat sulkeutuneet puhumattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun minä yliopistolla notkuin niin kyllä siellä luennoilla keskusteltiin. Aikaväli n. 1995 viiva 2010.
Onpa lohduttavaa kuulla. Mun kokemuksen mukaan luennolla suurinosa istuu mykkänä, myöskään opettajalle ei esitetä kysymyksiä. Tämä eräässä humanistisessa laitoksessa.
Ihmiseet ovat pääosin aika ujoja ja sulkeutuneita. Olen huomannut saman monissa paikoissa. Vieläpä aikuisiälläkin ollaan tuppisuita.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta vaikuttajaa. Selkeimmät niistä on helppo tunnistaa:
-Mobiililaitteet. Ihmisten sosiaaliset kyvyt on heikentyneet, sosiaalisten kanssakäymisten pelko on kasvanut ja samalla kynnys ottaa avoimesti kontaktia on kohonnut.
-Korona. Tämä toimi kertoimena tuolle edelliselle. Kokonainen sukupolvi istui pari vuotta ruutujen takana itsekseen.
-Woke-tabuilu. Tämä on kehittynyt vuosia. Woken uhri-hyökkääjä -dynamiikan ujuttautuminen jokaiseen keskusteluun. Jos jatkuvasti pitää varoa sanojaan ettei vaan joku loukkaannu tai räjähdä jostain, on parempi vaan pitää turpansa kiinni.
Tämä selittää paljon. Ihmiset valitsevat olla hiljaa. Surullista myös...
Kandivaihe kahlattiin perusasioita, joista ei ollut mitään kysyttävää tai keskusteltavaa, jos viitsi perehtyä etukäteen annettuun materiaaliin.
Maisterivaiheeseen siirtyessä tuli hyvin pian selväksi, että opetusta ei tule olemaan. Gradiryhmien lisäksi oli maksimissaan ehkä yksi kurssi keväällä ja syksyllä ja kaikki muut oli tenttillä tai esseellä tehtäviä.
Itse opiskelin yliopistolla 90-luvulla, ja ihan hipihiljaa siellä istui 99% opiskelijoita luennot ja pienryhmäsessiot. Joskus opettajat olivat epätoivoisia, kun kukaan ei suostunut sanomaan yhtään mitään. Yksi opettaja heitti ryhmäänsä tuolilla kyllästyttyään möllötykseen. True story.
Kiilusilmäfeministit ovat istuttaneet vaikenemisen ja pelon kulttuurin yliopistoihin.
Keskusteleeko suomalaiset vapaaehtoisesti missään?
On ollut. Ketju voidaan sulkea tarpeettomana.