Yliopiston olematon keskustelukulttuuri.

Yleensä luennolla tulee pari kolme kysymystä, joista minä teen ainakin yhden. Usein on joku pareittain tehtävä viiden minuutin keskustelu tietystä aiheesta, ja sitä puretaan yhteisesti. Luennoilla ei muuten synny juuri keskustelua, eikä siihen ole aikaakaan, mutta seminaareissa kyllä keskustellaan senkin edestä. Alana sosiaalityö. 

Kiitos asiallisista vastauksista ihmettelyyni.

- Aloittaja

Ei kai siellä ole edes aikaa varattu siihen, että oikeasti käytäisiin keskustelua, vaan ruiskaistaan vain luento pöytään ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Minullakin oli aika romanttinen kuva yliopistosta aikoinani, mutta se oli lopulta vain Lukio Plus. Pettymys.

Joku voi vaikka ajatella minusta jotain, jos avaan suuni.

Samanlaista se oli 70- ja 80.luvullakin, olisin luullut että nuoret ovat nykyään vähän vapautuneempia tai rennompia, rohkeampia puhumaan, mutta ei kai sitten, ehkä toi kännykkäkulttuuri vaikuttaa, eiväthän he kuulemma uskalla edes vastata puhelimeen. Riippuu ehkä myös aineesta, mitä opiskelee, erilaista vaikkapa yhteiskuntatieteissä ja luonnontieteissä.

Up

Itseäni kiinnosti yliopistolla keskustella vain proffien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monta vaikuttajaa. Selkeimmät niistä on helppo tunnistaa:

-Mobiililaitteet. Ihmisten sosiaaliset kyvyt on heikentyneet, sosiaalisten kanssakäymisten pelko on kasvanut ja samalla kynnys ottaa avoimesti kontaktia on kohonnut.

-Korona. Tämä toimi kertoimena tuolle edelliselle. Kokonainen sukupolvi istui pari vuotta ruutujen takana itsekseen.

-Woke-tabuilu. Tämä on kehittynyt vuosia. Woken uhri-hyökkääjä -dynamiikan ujuttautuminen jokaiseen keskusteluun. Jos jatkuvasti pitää varoa sanojaan ettei vaan joku loukkaannu tai räjähdä jostain, on parempi vaan pitää turpansa kiinni.

Mä opiskelin 1990-luvulla, ja silloin jo, kauan ennen kummoisia mobiililaitteita, koronaa ja wokea, oli ihan samanlaista yliopistolla. Suomalaiset vaan tuppaa olemaan tuollaisia vähäpuheisia ja hitaasti lämpiäviä, ei niitä saa selvin päin keskustelemaan tuosta vaan. Sen sijaan yliopiston ja ylioppilaskylän lähibaareissa sitten käytiin kyllä vilkasta keskustelua myös älyllisistä aiheista, alkoholin voitelemana. Luennoilla kuitenkin juuri tuo vaivautunut hiljaisuus, jos joku luennoitsija yritti epäsuomalaisesti saada keskustelua aikaan. Suurin osa oli jo oppinut, ettei kannata, eikä edes yrittänyt, sen kun piti luentonsa ja lähti pois.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ja tyypillistä suomalaisille. Itse inhoan kaikkia pakotettuja keskusteluja.

 

 Luulisi että tuolla tasolla viimeistään pystyisi.  Ilmakos on sitä kuplautumista. 

Keskustelut on aina käyty siellä kuppilassa tai lähimmässä kaljakuppilassa. Ettekö te nuoret ymmärrä miten yliopisto toimii?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siellä ole edes aikaa varattu siihen, että oikeasti käytäisiin keskustelua, vaan ruiskaistaan vain luento pöytään ja opiskelijat tekevät muistiinpanoja. Minullakin oli aika romanttinen kuva yliopistosta aikoinani, mutta se oli lopulta vain Lukio Plus. Pettymys.

Sama. Mäkin luulin, että siellä on aitoa kiinnostusta ja intohimoa sitä oppiainetta kohtaan, niin luennoijilla kuin opiskelijoillakin, ja että siitä syntyisi keskusteluja yms. Niinhän niissä elokuvissa, jotka usein kertoo tosin jenkkien tai brittien huippukorkeakouluista, on älyllisesti stimuloivia keskusteluja paljon.

Mutta tosiasia oli, että vaikka jos jollain luennoitsijoilla olikin alaansa intohimoa, se kohdistui heidän omaan tutkimukseensa, ei opetukseen. Monelle opetusvelvollisuus oli pakkopulla, joka piti jotenkin hoitaa, vaikka mieluummin senkin ajan olisi käyttänyt omaan tutkimukseen ja siitä artikkelien kirjoittamiseen. Luennot oli kuivia, eikä niistä saanut yleensä oikein mitään mitä ei saanut materiaalina ollutta kirjaa lukemallakin. Siksipä aika pian luentojen osanottajat harvenivatkin, kun mitään läsnäolopakkoa ei ollut.

Opiskelijat taas, ei heistäkään juuri ulospäin näkynyt mitään intohimoa ja kiinnostusta. Olen varma, että osaa kiinnosti, mutta olivat sen verran introverttejä, että se pysyi sisällä piilossa. Ulkoisesti vain kuuntelivat hiljaa, eivätkä pyrkineet keskustelemaan mistään. Osaa taas kiinnosti enempi juhlinta, ja juttelun aihe oli viimeisimmät ainejärjestön bileet ja niissä sattuneet kommellukset, eikä opiskeltava aihe. Itse kun olin haaveillut älyllisesti stimuloivasta ympäristöstä ja älykkäiden samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten yhteisöstä, olin pettynyt. Ei ollut mitään yhteisöllisyyttä, ja muutamat pakkoryhmätyöt eivät ainakaan lisänneet sitä. Sielläkin yleensä möllötettiin vaivautuneena hiljaa, ja lopulta joku yksi, omassa ryhmässäni usein minä, totesi että jos ei me nyt yhdessä saada mitään aikaan, niin mä voin tehdä tämän. Että päästiin eteenpäin jumittuneesta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelut on aina käyty siellä kuppilassa tai lähimmässä kaljakuppilassa. Ettekö te nuoret ymmärrä miten yliopisto toimii?

Näin se käytännössä meni. Itse opiskelin Turussa, ja kyllä siellä Proffan Kellarissa, Bristolissa ja vastaavissa yliopiston lähellä oli hyvinkin vilkas keskustelu käynnissä. Itse asiassa ne keskustelut oli mielestäni lopulta opiskeluaikani parasta antia. Kyllä, ne oli baareja, ja jokaisella oli yleensä tuoppi nenän edessä, mutta porukka ei ollut niin päihtynyttä, etteikö olisi keskustelu sujunut. Oli oikeasti kiinnostavaa, kun pöytä oli täynnä älykkäitä, lukeneita, eri alojen opiskelijoita, ja siinä käytiin sitten poikkitieteellisiä keskusteluja ja rakennettiin omaa maailmankuvaa peilaten omaa ajattelua toisten ajatteluun.

Itselläni ei ollut mitään juomista ja baareja vastaan, päinvastoin, joten mulle sopi hyvin. Mutta on se jotenkin surullista, että se sama intohimoinen jutteluenergia, joka syntyi muutaman tuopin voimin, ei ollenkaan tullut opiskelijoista esiin selvin päin siellä yliopistolla. Baareissa ensi kertaa opin, että joillain luennoilla hiljaa istuvilla tyypeillä itse asiassa oli vahvojakin näkemyksiä opetetuista asioista, ja siellä baarissa he ne kiivaasti ilmaisivat, mutta luennoilla, täysi hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ja tyypillistä suomalaisille. Itse inhoan kaikkia pakotettuja keskusteluja.

 

 Luulisi että tuolla tasolla viimeistään pystyisi.  Ilmakos on sitä kuplautumista. 

Tuolla tasolla? Yliopistoihinhan pääosin menee se introvertimpi lukutoukkaporukka, ne oikein hiljaiset ja sulkeutuneet tyypit. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ainakaan AMK-opinnoissa kiinnosta mikään muu kuin saada omat opinnot tehtyä ja päästä työelämään. Riittävästi tekemistä kun pitää kaiken maailman esseissä jauhaa paskaa ja peilata omia ajatuksia kirjallisiin lähteisiin. Yliopistoa en ole kokeillut niin en tiedä, mutta ylipätään opiskelussa ylipäätään ei kiinnosta "syvälliset" keskustelut.

Työelämä varmasti jo pidättää hengitystään odottaessaan Sinua palvelukseensa,

90-luvulla luennoitsija hermostui ja otti nokkiinsa kun joku huomautti, että biljoona on USA:ssa eurooppalainen miljardi. Oli lukenut USA:laista tutkimusta biljoonat ja miljardit menivät sekaisin. Euroopassa biljoona on tuhat miljardia. KV-politiikan kurrsi, opettajalla nähtävästi oli lyhyt matikka ollut lukiossa.

Aina se on ollut noin, ap. Suomalaiset ovat hyvin auktoriteettiuskoisia.

Melkein kaikki suomalaiset odottaa, että joku käskee mitä tehdä.

Siksi tämä talous on mitä on.

Sitä feminismiä. Sananvapaus ja suvaitsevaisuus jne.

Yliopistossa on hiljaisia lukutoukkia. Amkissa taas oppilaat pulisevat koko tunnin ajan ja häiritsevät opettajan luentoa. 

Vierailija kirjoitti:

Keskusteleeko suomalaiset vapaaehtoisesti missään?

Aikanaan amkissa sairaanhoitajan opintojen aikana porukka keskusteli paljonkin.