Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea paniikkihäiriöiselle? Miten tästä pääsee lopullisesti eroon?
17.09.2024 |
Nyt katkesi kamelin selkä. Olen 45-vuotias nainen ja kamppaillut nuoresta aikuisesta lähtien erinäisten, lievien mielenterveysongelmien kanssa. Ensin todettiin lievä masennus, sitten on tullut ahdistuneisuushäiriötä ja viimeisimpänä pakko-oireinen häiriö. Nyt vaan jostain syystä paniikki ja ahdistuneisuus ovat yhtäkkiä alkaneet vierailemaan luonani jälleen, vaikka minulla on mennyt todella hyvin pitkään ja voin sanoa olleeni lähes terve.
Miten tämän paniikkihäiriön kanssa pärjää ja miten tästä pääsee eroon? Näin pahoja kohtauksia minulle ei ole tullut ikinä. Nyt kuitenkin pari kertaa on ollut sellaista, että yhtäkkiä tulee hirveän huono, oksettava ja pahoinvoiva olo. En pysty olemaan paikoillani, en istumaan, makaamaan, olen kuin tulisilla hiililä, en voi olla missään ja tuntuu että pitäisi päästä pakoon sitä oloa. Kauheita kuumia tuskanhikiaaltoja, käsiä ja jalkoja tärisyttää. Sitten onkin jo vilunväristyksiä, maha sekaisin, ripulia, kauhea, oksettava ja etova olo jatkuu. Olo tuntuu siltä, että kuolen kohta.
Tuntuu, että en vaan pysty pysähtymään näihin progressiivisiin rentoutuksiin ym. joihin olen ohjeita saanut. Olo saattaa kestää päivän, välillä helpottaen, alkaakseen kohta taas uudestaan. Eli tässä kohtaa ei varmaan enää voi puhua paniikkikohtauksesta, vaan yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Pahin kohtaus saattaa kestää yli tunnin.
Lääkärissäkin olen käynyt ja sain nyt reseptin Propraliin. On minulla ollut yöheräyksiäkin, että herään siihen tyyliin että silmät rävähtävät auki, kuin säikähtäisin jotain ja sydän hakkaa itseään ulos rinnasta.
Voiko lähestyvät vaihdevuodet aiheuttaa nyt tätä?
Kertokaa omia selviytymiskeinojanne tämän hirveyden selättämiseksi, minua todella pelottaa, että tulivatko nämä "olot" nyt jäädäkseen.
Kommentit (79)
Tiedän ihmisiä jotka ovat kestäneet elämässään aivan käsittämättömiä asioita. Siis sellaisia joiden jälkeen moni olisi luovuttanut. Silti he porskuttavat. Näet heidän silmissään kärsimyksen, mutta silti he käyvät töissä, auttavat toisia, ym. Heidän on "pakko". Heillä on sinnikkyyttä, resilienssiä.
En osaa sanoa miksi osa meistä on niin herkkiä, ettei kestä elämää.
Elämä opettaa, opettaa asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin, vain opettaa.
Käy ap psykiatrilla. Kyseessä voi olla menneisyyden trauma jota et ole käsitellyt loppuun asti. Kun alat ymmärtämään asioita ja saamaan työkaluja niiden käsittelemiseksi, voi asia helpottua. Mutta aina on toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Hahmota, onko painotus kehossa, mielessä vai molemmissa.
2. Ymmärrä, että se on hermostosi viesti.
3. Miksi yrität pakottaa kehosi rauhalliseksi, kun se ei ole? Mieti, jos näkisit auton lähestyvän päin sinua ja joku sanoisi, että nyt vaan hengittele rauhassa. Yritä antaa tilan PURKAUTUA, ei tukahduttaa sitä.
Sam Millerillä on hyvä YouTube - kanava.
Ja kaikki hyvät ohjeet sanovat, ettei pakko rentoutus auta. Jos joku tarjoaa alassäätelyä, eikä muuta, tietää heti, ettei kannata lähteä siihen suuntaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisiä jotka ovat kestäneet elämässään aivan käsittämättömiä asioita. Siis sellaisia joiden jälkeen moni olisi luovuttanut. Silti he porskuttavat. Näet heidän silmissään kärsimyksen, mutta silti he käyvät töissä, auttavat toisia, ym. Heidän on "pakko". Heillä on sinnikkyyttä, resilienssiä.
En osaa sanoa miksi osa meistä on niin herkkiä, ettei kestä elämää.
Elämä opettaa, opettaa asettamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin, vain opettaa.
Käy ap psykiatrilla. Kyseessä voi olla menneisyyden trauma jota et ole käsitellyt loppuun asti. Kun alat ymmärtämään asioita ja saamaan työkaluja niiden käsittelemiseksi, voi asia helpottua. Mutta aina on toivoa.
Siksi, että hermosto on herkkä. Ihmisen ei tarvitse olla herkkä. Se on harhanarratiivi, että kyse olisi jostain mielen hauraudesta.
Teet jotain missä opit hyväksymään itsesi ja saat itseluottamusta. Alkoholi kannattaa vähentää minimiin jos käytät. Itsellä oli nuorena oireita mutta ne katosi alle 35v kun sain itseluottamuksen kuntoon ja lopetin rentouden etsimisen alkoholista. Lääkkeitä en tarvinnut.
Lähestyvät vaihdevuodet voivat tehdä "ihan mitä vaan".
Vaihdevuodet voivat joillain myös sotkea mastsolujen toiminnan. Sydän hakkaa, vatsaan sattuu KOVAA, oksettaa, etoo, tuskainen kuuma humahdus, olo, että pitää päästä pois, ripulia, ummetusta, unettomuutta jne.
Kokeile vatsaan Pepcidiä. Nimenomaan vain ja ainoastaan Pepcidiä. Ei Pepcid Duoa tai muuta vatsalääkettä. Sitä voi kokeilla enemmänkin. Max 2 x 2 per pv, jos ensin tuntuu että saattaisi auttaa, muttei riitä. Tuo on siis ns. H2 antihistamiini, eikä muita sellaisia ole markkinoillamme (famotidiini), ei siis kokeilla vatsalääkkeenä sinänsä vaan sivutuotteena vatsan histamiinipurkauksen hoito. Katso MCAS sairauden oireet ja hoito. Se on useilla sairastavilla vaihdevuosissa alkava tai paheneva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulla oli monesti korkea syke päällä 24/7 opiskellessa ollessansa, viimeisin opiskelu päätty burnout-tilaan jopa. Toipuminen kesti vuosia, mutta etäopintojen mahdollistuessa nykyaikana ongelmaa ei ole ilmennyt. Ei saanut koskaan mitään lääkitysta vaivaan, kävi mielenterveyshoidoissa julkisella. Opiskelee siis nyt vasta yli 40-vuotiaana. Mutta nykyään tekoäly syö työpaikkoja ja karsinta kovenee, ei siis yksilön omaa syytä vaan yhteiskunnallinen ongelma tilanne.
Käyttämäsi ilmaisu siitä, että mielenterveysongelmat (diagnoosit)vierailevat luonasi paljastaa koko ongelman ytimen. Ei se mitään, tähän koko medikaalinen psykiatria myös perustuu. Diagnooseista tehdään jotain itsestään irralla olevia entiteettejä jotka lääkitsemällä hoidetaan pois. Transdiagnostinen lähestymistapa mielenterveyteen tarjoaa vaihtoehdon ymmärtää laajemmin inhimillisiä psykologisia prosesseja oireiden taustalla. Juurisyyn ymmärtäminen on kaiken ao. Hanki hyvä terapeutti, opettele tuntemaan itsesi, yritä ymmärtää mistä nämä olot kumpuavat, ennakoi tarpeitasi, seuraa vireystilaa. Mitä voisit tehdä vahvistaaksesi itseluottamustasi? Elätkö arvojesi mukaisesti? Ihminen on terve, jos hän oireilee elämää johon ei ole tyytyväinen. Ja tietysti perusasiat kuten uni, ravinto ja liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri oli ahdistuksen vuoksi monta viikkoa saikulla. Lääkäri suositteli hänelle vähähiilihydraattista ruokavaliota. Kaveri sanoi, että olossa ero entiseen on kuin yöllä ja päivällä.
Vaihdevuosissa estrogeenitason lasku aiheuttaa sen, että myös insuliiniherkkyys vähenee. Eli se ruoka, joka ei aiemmin aiheuttanut tällaisia oireita, on nyt liian "sokerista", kun hormonitasot ovat muuttuneet. Kun sokerinsietokyky on matalampi, insuliinia erittyy enemmän, se aiheuttaa mm. kuumia aaltoja.
Meinasin tulla ehdottamaan samaa. Ruokavalion muutos voi saada ihmeitä aikaan. Vvh:lla verensokerit pysyvät tasaisina ja aivot siirtyvät käyttänään ketoneja energianaan.
Mikään ei ole auttanut… yli 20 vuotta samaa pa*kaa ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin syödä beetasalpaajia. Loppui siihen kohtaukset.
Ei muuten lopu kuun pameilla tai vastaavilla jos on pahana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin syödä beetasalpaajia. Loppui siihen kohtaukset.
Ei muuten lopu kuun pameilla tai vastaavilla jos on pahana.
Kun. Ja sitten alko ja kaikki muut stimuloijat pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pamejakaan ei voi lopun elämänsä syödä. Paitsi tietysti tietyt narkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole auttanut… yli 20 vuotta samaa pa*kaa ;(
Mulla 30 vuotta, otan osaa ja tiedän mitä se paska on. Säästä rahaa/pyydä joltain läheiseltä että pääset kunnon yksityiselle psykiatrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole auttanut… yli 20 vuotta samaa pa*kaa ;(
Mulla 30 vuotta, otan osaa ja tiedän mitä se paska on. Säästä rahaa/pyydä joltain läheiseltä että pääset kunnon yksityiselle psykiatrille.
Ei psykiatri tee muuta kuin määrää lääkkeitä. Lääkkeet vain pahensivat asiaa. Terapiassa (kognitiivinen) käyn, mut ei se ole auttanut.
Tänään tuli jonkinlainen oivallus, tavallaan ihan itsestäänselvyys kyllä. Ihan sama mitä oloja tule, niin täytyy vaan sietää ne. Ne olit ei ole lähtemässä välttämättä minnekään pois ikinä. Mut ne täytyy vaan sietää…
Vierailija kirjoitti:
Tänään tuli jonkinlainen oivallus, tavallaan ihan itsestäänselvyys kyllä. Ihan sama mitä oloja tule, niin täytyy vaan sietää ne. Ne olit ei ole lähtemässä välttämättä minnekään pois ikinä. Mut ne täytyy vaan sietää…
Mietin sitä kuin olisi hirvein huvipuistolaite ikinä ja minä olen kyydissä vasten tahtoani. Pois en pääse, mutta se kyyti loppuu aikanaan. Kyydin jälkeen on hirveä olo, mutta sekin jossain vaiheessa tasoittuu.
Paniikkihäiriö ei parane. Sen kanssa vain oppii elämään.
Audhd päissäni tulee pyöriteltyä hiuksia joka saatanan sekuntti ku on toinen käsistä vapaana. Onko muilla kokemuksia? Mistähä johtuu? T toinen puoli etuhiuksista paennu afrikkaan :D