Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea paniikkihäiriöiselle? Miten tästä pääsee lopullisesti eroon?
17.09.2024 |
Nyt katkesi kamelin selkä. Olen 45-vuotias nainen ja kamppaillut nuoresta aikuisesta lähtien erinäisten, lievien mielenterveysongelmien kanssa. Ensin todettiin lievä masennus, sitten on tullut ahdistuneisuushäiriötä ja viimeisimpänä pakko-oireinen häiriö. Nyt vaan jostain syystä paniikki ja ahdistuneisuus ovat yhtäkkiä alkaneet vierailemaan luonani jälleen, vaikka minulla on mennyt todella hyvin pitkään ja voin sanoa olleeni lähes terve.
Miten tämän paniikkihäiriön kanssa pärjää ja miten tästä pääsee eroon? Näin pahoja kohtauksia minulle ei ole tullut ikinä. Nyt kuitenkin pari kertaa on ollut sellaista, että yhtäkkiä tulee hirveän huono, oksettava ja pahoinvoiva olo. En pysty olemaan paikoillani, en istumaan, makaamaan, olen kuin tulisilla hiililä, en voi olla missään ja tuntuu että pitäisi päästä pakoon sitä oloa. Kauheita kuumia tuskanhikiaaltoja, käsiä ja jalkoja tärisyttää. Sitten onkin jo vilunväristyksiä, maha sekaisin, ripulia, kauhea, oksettava ja etova olo jatkuu. Olo tuntuu siltä, että kuolen kohta.
Tuntuu, että en vaan pysty pysähtymään näihin progressiivisiin rentoutuksiin ym. joihin olen ohjeita saanut. Olo saattaa kestää päivän, välillä helpottaen, alkaakseen kohta taas uudestaan. Eli tässä kohtaa ei varmaan enää voi puhua paniikkikohtauksesta, vaan yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Pahin kohtaus saattaa kestää yli tunnin.
Lääkärissäkin olen käynyt ja sain nyt reseptin Propraliin. On minulla ollut yöheräyksiäkin, että herään siihen tyyliin että silmät rävähtävät auki, kuin säikähtäisin jotain ja sydän hakkaa itseään ulos rinnasta.
Voiko lähestyvät vaihdevuodet aiheuttaa nyt tätä?
Kertokaa omia selviytymiskeinojanne tämän hirveyden selättämiseksi, minua todella pelottaa, että tulivatko nämä "olot" nyt jäädäkseen.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias nainen ja mulla on ollut samaa 5-vuotiaasta lähtien. Nyt pyrin kohtauksen tullessa ajattelemaan, että muut sietäköön - en ole itse tähän syyllinen, rentoutusharjoitukset eivät auta ja masentunut en ole.
Koska minua ei lapsena autettu, eikä pelastettu perhehelvetistä, niin tässä saatte nyt tuloksen, olkaa hyvät. Olen lopettanut häpeämisen. Kaikille asioille ei vain itse mahda mitään.
Minulla oireina voimakas tärinä; astiat putoilevat käsistä, jalat eivät kanna, vaan joudun istumaan lattialle, puhekyvyttömyys, dissosiaatio ja derealisaatiokokemukset. Saatan myös oksentaa.Millainen perhehelvetti, oliko päihteidenkäyttöä? Onko suku nyt raitis? Tuollaiset äkilliset fyysiset oireet voivat johtua myös siitä, että joku lähisukulainen ottaa lääkettä tai huumetta. Itselle kävi näin joskus, kun lähisukulainen aloitti adhd-lääkityksen. Minäkin olin täysin sekaisin päästäni siitä minuutista asti, kun hän otti lääkkeen aamulla. Hänen oli pakko lopettaa lääkitys minun vuokseni, sillä en pystynyt työskentelemään tuossa tilassa.
Isäni sai raivokohtauksia jatkuvasti - pääosin öisin. Uhkasi tappaa minut ja perheeni milloin mitenkin. Järjesti panttivankitilanteita myös. Äitini jollakin tapaa nautti uhrin roolistaan, eikä halunnut erota., vaikka isäni pahoinpiteli häntä säännöllisesti.
Alkoholia tai muitakaan päihteitä meillä ei käytetty lainkaan. Vanhempani olivat pidetttyjä ja arvostettuja ihmisiä. Meillä oli hieno, uusi omakotitalo, aina siistiä ja olimme oikein kaunis perhe.
Elin jatkuvassa kuoleman pelossa siihen asti kun muutin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllinen kävely, kokeile lääkitystä ja yritä poistaa tai lievittää elämäsi suurin ongelma...
Ole rapanisti > Piikitä subua ja bentsoja harva se päivä > Ole niin sekaisin että kuvaa pornhubiin pokkana videoita joissa piereskelet pannesssasi kamapäissäsi julkisissa vessoissa, otsikot ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja anna niiden olla siellä vuosia. < Pysy kuitenkin ulkonäöltäsi siedettävänä jotta voit jatkaa professorin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ole rapanisti > Piikitä subua ja bentsoja harva se päivä > Ole niin sekaisin että kuvaa pornhubiin pokkana videoita joissa piereskelet pannesssasi kamapäissäsi julkisissa vessoissa, otsikot ovat täynnä kirjoitusvirheitä ja anna niiden olla siellä vuosia. < Pysy kuitenkin ulkonäöltäsi siedettävänä jotta voit jatkaa professorin töitä.
Ovat ja ovat aina olleetkin järkyttävän yliarvostettuja. Kirjaimellisesti nussimme naisista täysin avuttomia, elämäänsä hallitsemattomia ääliöitä viimeisen parinkymmenen tuhannen vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on ihan "täh töh oot sä vammanevittu MJÖTÖÖÖÖÖH". Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti liian autistisia
Opamox nyt alkuun. Sitten selvitä vaihdevuosiasia. Sitten menisin vielä terapiaan asian tuntevalle terapeutille. Ei mitään lätinää ja höpinää lapsuudesta, vaan oikeata altistusterapiaa, kotitehtäviä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustamalla , varmasti kuulostaa huonolta neuvolta.
10 vuoden tauko reissusta, ja sitte varastin,ja pelkäsin sikana, jostain syystä koneessa istuessa täysin levollinen olo, ja koko reissun ajan . Toki diapamilla oli ósuutensa,mutta en ottanu tarvittavaa ku kotoa lähtiessä.
Ei tuo tietenkään parantanu kokonaan tuota vaivaa,mutta helpotti pitkäksi aikaa.
Oletko varma ettei kyseessä ole joku terveydellinen ongelma esim. verenpaine?
Itsellä auttoi paniikkihäiriöön sen hyväksyminen. Se ei ole sinun vika, että sun keho reagoi tuolla tavalla ja todennäköisesti tulet elämään paniikkihäiriön kanssa aina. Joillakin ihmisillä vaan keskushermosto on yliaktiivinen ja reagoi paniikkioireilla normaaleissa jännitystilanteissa.
Eli älä yritä päästä oireista eroon tai estää niiden tulemista. Annat niiden tulla ja tavallaan hyväksyt ne. Hyväksyt että esim. saat paniikkikohtauksen kun lähdet kauppaan. Se ei estä sinua menemästä sinne. Se oma ajattelu pitää muuttaa niin, että "no niin, taas se kohtaus tulee. En kuole siihen. Mun keho vaan reagoi näin eikä se ole mun vika. En mahda tälle mitään".
Tämä vaatii vuosien harjottelua. Tärkeintä olis hyväksyä, että sairastaa paniikkihäiriötä eikä yrittää parantua siitä. Mitä enemmän taistelee vastaan sitä pahemmin oireet iskee päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin että lähestyvät vaihdevuodet vaikeuttaa olotilaa entisestään. Itsellä on käytössä tarvittaessa Propral, koska stressi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Itselleni ei käy myöskään alkoholi, eikä kofeiini. Nuoruudessani kärsin paniikkihäiriöistä. Testailen tällä hetkellä Ovestinia, josko siitä olisi apua vaihdevuosioireisiin. Epämielyttävän sottaista puuhaa.
älä kuuntele näitä virastotätejä jotka puhuu paskaa kun traficomin ja vauva.fi:n sivuilla on tällaista väitetty, vaikutus lasilla on joku 0.01%, ja ikkunan avaaminen ei kuuluvuutta nosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortisoni eli stressihormoni nousee usein tässä iässä. Kaikki käsittelemätön sonta. Rauhota hermostosi. Vältä sokeria, kahvia, alkoholia, kiirettä, tee hengitysharjoituksia, Liiku, venyttele jne.. Saat yhteyden itseesi.
Suosittelen päihteitä hermojen toimintaa tasaamaan. Kunnon känni ainakin kerran viikossa ja siihen päälle vähän spiidiä niin jopa jaksaa tehdä vaikka mitä ja paniikki unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on matala verenpaine ja beetasalpaaja romauttaa sen kokonaan pienelläkin annoksella. Sitten panikoin jo sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kyllä vaihdevuosilta.
Ja se selvitetään verikokeella. FSH hormonin taso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään. Puoliso on sairastunut yli 30 vuotta ja lääkitystä on kokeiltu vaikka minkälaista ja nytkin maksimi annokset päällä, silti on ahdistunut ja kohtauksia tulee säännöllisesti, mitään apua ei saa lääkäreiltä koska eivät ymmärrä. Eläkkeelle ei pääse koska vakuutus lääkärin mukaan pitää pystyä elämään normi elämää lääkkeillä, toki tapaa matta potilasta koskaan. Eikä se johdu kiireistä lihaksista kauan vaikka leikkurit sitä diagnoosia aina tarjoaa, tuhansia on heitetty Kankkulan hierojalle ja kiropraktikolle, ei muutosta. Mutta näin sitä "hoidetaan" Suomessa.
Poistakaa elämästä ahdistusta aiheuttavia asioita! Ei lääkäri voi täysin määrittää mikä on normaali elämä kullekin.
Jos syynä ahdistuspaniikkipakko-oireiluun on neurokirjon poikkeavuudet, niitä ahdistavia asioita ei voi poistaa elämästä. Jokainen arkipäivä arkipäiväisine askareineen on kamppailua ja vääntämistä itseään vastaan; syöminen, nukkuminen, työ, harrastukset, asioiden aloittaminen ja lopettaminen, parisuhde, ihmissuhteet, lapset, lemmikit... Itse erän erakkosinkkuna jo toistakymmentä vuotta. Työelämä on ollut pelkkä kamelin pieru. Minulla ei ole edes huonekasveja, kun en muista huolehtia niistä.
T: autisti
Tämä kuulostaa varmasti typerän yksinkertaiselta, mutta en antanut periksi. Pahoja pakko-oireita kärsineenä ajattelin itseni niistä pikkuhiljaa pois. Helvetin kauan kesti, mutta toimi. Pahimmassa vaiheessa vain kävelin kämpässäni ympyrää tuntitolkulla tai järjestelin vessassa tavaroita tunnin. Mietin päässäni, että tämä on vain vaihe elämässäni, ei tuomio. Hiljalleen oireet helpotti. Tämä on tietysti vain oma tarinani ja pakko-oireet laukaisi varmasti eri asiat kuin sulla. Ehkäpä tarinani voi auttaa sua miettimään uusia ratkaisuja omaan tilanteeseesi. Toivottavasti löydät helpotusta.
Magnesium ja d-vitamiini yhdessä ehkä?
https://www.reddit.com/r/Anxiety/comments/1hh2ikw/ive_been_struggling_w…
Käy verikokeissa: mm. ferritiini, d-vitamiinia, B12. Vähennä kofeiinia ja alkoholia. Mieti vähemmän mitä muut ajattelee. Mieti enemmän mistä itse tykkäät. Etsi uusi harrastus, jotain uutta ajateltavaa.
Vaihdevuodet varmasti vaikuttaa, etsi itsellesi hyvä gynekologi. Joka oikeasti kuuntelee ja on osaava.
Rajoita yhteydenpitoa ihmisiin jotka pahentavat oloasi.
Tiedän myös yhden miehen, jonka isä oli päihteidenkäyttäjä ja hän heräsi yöllä erittäin rajuihin väkivaltakohtauksiin, jotka eivät tuntuneet olevan missään linkissä hänen toimintaansa. Nämä eivät siis ole välttämättä mitenkään sen kohtauksen saajan asioita, vaan voivat tulla sieltä lähisukulaisilta. Tiede ei ymmärrä tällaista linkkiä, mutta se toimii vähän samalla tavalla kuin vaikkapa kaksosilla. Kun toinen kuolee, toinenkin kuolee. Muilla sukulaisilla yhteys ei ole yhtä vahva, mutta tällaiset tekijät kuten vaikkapa lääkkeet, huumeet tai muut vahvat tunnetilat saattavat heijastua lähisukulaisiin.