Mikä tää juttu on, että aikuista miestä ei saa neuvoa, jos tekee kotityöt huonosti?
Muistan kuulleeni tämän aivopierun ensimmäisen kerran 20-vuotiaana, kun tuleva anoppini hiipi pitkin eteistä rikkalastan kanssa, apen imuroinnin jäljiltä, kun oli niin p*skasti imuroitu että eteisen nurkat oli edelleen täynnä hiekkaa ja roskaa. Kuiskutteli minulle samalla että ei kannata valittaa jäljestä, kun sit ne ei tee enää ollenkaan mitään.
No, pikakelaus 15 vuotta eteenpäin. Erosin myöhemmin hänen pojastaan. Yksi syistä oli juuri tää, että en enää jaksanut aikuista miestä, jolla vuodesta toiseen oli apukoululaisen taitotaso kotitöissä ja jos jostain huomautti asiallisesti, niin alkoi kiukuttelu ja vapaamatkustelu; kun ei sulle kelpaa niin tee sitten itse.
IHAN OIKEESTI. Jos sä teet työt p*skasti töissä niin kyllä siitä sulle sanotaan, eikä vaan hymyillä ja ojenneta sitä p*skaa asiakkaalle, tai joku käy korjaa aina perästä. Ihan sama pätee kotitöihin, kyllä ne kuuluu tehdä kunnolla tai sit saa muut sanoa, et hei, nää astiat on ihan likaset kun asettelit ne koneeseen päällekkäin, tai pyykit on ihan värjääntyny kun et lajitellu niitä. Oma poika on yrittänyt samaa; tekee työn tahallaan huonosti, ja jos huomautan niin kiukuttelee ja yrittää vetää kortin : tee itse sit kun pitää vaan valittaa. No ei mee läpi. Tekee niin kauan että tulee kunnolla tehdyksi. Eikä todellakaan ole kyse mistään matonhapsujen oikomisesta ja pölyhippusten metsästämisestä, vaan ihan vaan siitä, ettei mitään työtä tehdä puolivillaisesti tahallaan.
Mistä lähtien meille on tullut tämmöinen kulttuuri, missä aikuisten miesten annetaan esittää jotain kykenemätöntä tai vajaavaista tekemään kotitöitä kunnolla ja jos vaimo asiasta huomauttaa, niin sit itketään että olis pitänyt saada siitä surkeasti hoidetusta asiasta kehuja ja kannustusta kuin joku 3v pikkulapsi joka vasta harjoittelee asiaa, tai muuten ei enää ikinä siivoa?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Tän ymmärtäis, jos naisilla olis joku tietty kiveenhakattu taso, jonka mukaan katsottais mikä on "oikein tehty". Mutta kas kummaa, kun eihän samat standardit ole naisillakaan asioista. Osa ei imuroi koskaan ja osa 2 krt päivässä.
Kuka ja millä oikeudella sen "oikein tekemisen" päättää?
Oikein tekemisen kohtuullinen taso on se, että imuroinnin jäljiltä ei tarvitse siivota uudestaan.
Minust ei voi vaatia smaa siisteustasoa toiselta kuin mitä itsellä on. Ihmisillä kun on eri käsitykset. Meillä mies siivoaisi kerran puolen välein, mutta koska se ei riitä minulle, joka siivoan vähän joka päivä, jotta ei tarvitse viikkoa uhrata siivoukseen, niin ollaan tehty kompromissi että hän saa siivota kerran kuussa talon lattiasta kattoon ja minä lupaan olla valittamatta jos joskus astianpesukoneeseen ei ole likaiset astiat päätyneet tai pöydällä on leivän muruja.
Esitän kykenemätöntä ja vajavaista tekemään kotitöitä hyvin yksinkertaisesta syystä: siten pääsen helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitä sanoo, vaan miten sanoo.
Ei vaan usein se on juurikin siitä kiinni, että ei saa sanoa ollenkaan.
Tämä on juuri se ongelma. Sinulla on aivan pakottava tarve "sanoa" (eli siis huomauttaa) toiselle.
Miksi parisuhteessa pitäisi huomautella ylipäänsä toiselle mistään? Asiat on mahdollista viestiä myös siten, harmonisessa sopusoinnussa, että toiselle ei tule ollenkaan sellainen olo että hänelle olisi huomautettu jostain.
Usein "huomauttelevat" ihmiset ovat jollain tavoin tyytymättömiä itseensä ja projisoivat tätä negatiivista energiaa ympärilleen. En ole koskaan nähnyt/kuullut että ihminen joka on sinut itsensä kanssa huomauttelisi toisille.
Monesti on kysymys siitä, että toinen on sitä mieltä, että hän tekee oikein ja toinen tekee täysin vääriin. Äitini on tällainen oikein tekijä, enkä enää aikuisena siivoa hänen kanssaan, koska hermo ei kestä sitä micromanageroinntia.
t. Erittäin kyllästynyt tytär
En usko että ap ja yläpeukuttajat oikeasti kestää minkäänlaista heihin itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.
Tämä onkin oikein hyvä keino päästä kotitöistä eroon: tahallaan huonosti tehtyjen hommien jälkeen tahallaan kiukuttelen ja tahallaan vedän kortin "tee itse sit kun pitää vaan valittaa".
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehiä oikein vaivaa kun eivät osaa koskaan siivota oikein?
Ei ne oikeasti haluakkaan. Miesten 'siivous' on sitä,että viedään esim.roskat ja huomautellaan asiasta monta kertaa kuin roskien vieminen olisi joku urotyö joka johtaa palkinnon saamiseen. Kokeilin kerran tätä tyyliä. Toistin illan mittaan monta kertaa kaikki kotityöt mitkä olin sen päivän aikana tehnyt. Aika koomista oli, mies suuttui kun tajusi mistä oli kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Ei se mitä sanoo, vaan miten sanoo.
Ei vaan usein se on juurikin siitä kiinni, että ei saa sanoa ollenkaan.
Tämä on juuri se ongelma. Sinulla on aivan pakottava tarve "sanoa" (eli siis huomauttaa) toiselle.
Miksi parisuhteessa pitäisi huomautella ylipäänsä toiselle mistään? Asiat on mahdollista viestiä myös siten, harmonisessa sopusoinnussa, että toiselle ei tule ollenkaan sellainen olo että hänelle olisi huomautettu jostain.
Usein "huomauttelevat" ihmiset ovat jollain tavoin tyytymättömiä itseensä ja projisoivat tätä negatiivista energiaa ympärilleen. En ole koskaan nähnyt/kuullut että ihminen joka on sinut itsensä kanssa huomauttelisi toisille.
Harmonisessa sopusoinnussa viestiminen voi vaikuttaa toisen mielestä huomauttamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Tän ymmärtäis, jos naisilla olis joku tietty kiveenhakattu taso, jonka mukaan katsottais mikä on "oikein tehty". Mutta kas kummaa, kun eihän samat standardit ole naisillakaan asioista. Osa ei imuroi koskaan ja osa 2 krt päivässä.
Kuka ja millä oikeudella sen "oikein tekemisen" päättää?
No lue tai kato vaikka marttojen videoita. Kyllä sieltä löytyy melko hyvä ja puolueeton näkemys siitä, mikä on vaikkapa siivouksen hyvä ja riittävä taso.
Tai käytä järkeäs. Jos paikka tai astia jää likaiseksi sun siivoamisen jälkeen, suurella todennäköisyydellä se johtuu siitä, että et siivonnut sitä kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitä sanoo, vaan miten sanoo.
Ei vaan usein se on juurikin siitä kiinni, että ei saa sanoa ollenkaan.
Tämä on juuri se ongelma. Sinulla on aivan pakottava tarve "sanoa" (eli siis huomauttaa) toiselle.
Miksi parisuhteessa pitäisi huomautella ylipäänsä toiselle mistään? Asiat on mahdollista viestiä myös siten, harmonisessa sopusoinnussa, että toiselle ei tule ollenkaan sellainen olo että hänelle olisi huomautettu jostain.
Usein "huomauttelevat" ihmiset ovat jollain tavoin tyytymättömiä itseensä ja projisoivat tätä negatiivista energiaa ympärilleen. En ole koskaan nähnyt/kuullut että ihminen joka on sinut itsensä kanssa huomauttelisi toisille.
Ahaa, eli jotenkin telepaattisestiko se pitää toiselle viestiä, että eteinen on vielä täynnä hiekkaa, vaikka sinun piti imuroida se?
Vierailija kirjoitti:
Monesti on kysymys siitä, että toinen on sitä mieltä, että hän tekee oikein ja toinen tekee täysin vääriin. Äitini on tällainen oikein tekijä, enkä enää aikuisena siivoa hänen kanssaan, koska hermo ei kestä sitä micromanageroinntia.
t. Erittäin kyllästynyt tytär
Ja ihan yhtä monesti kysymys on siitä, että toinen ei tee ollenkaan tai tekee ihan sutta ja sekundaa.
Kevät tuli
lumi suli
mamma sanoi uli uli
Vierailija kirjoitti:
Kevät tuli
lumi suli
mamma sanoi uli uli
Ja ukkoon osus ja uppos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ymmärtäis, jos naisilla olis joku tietty kiveenhakattu taso, jonka mukaan katsottais mikä on "oikein tehty". Mutta kas kummaa, kun eihän samat standardit ole naisillakaan asioista. Osa ei imuroi koskaan ja osa 2 krt päivässä.
Kuka ja millä oikeudella sen "oikein tekemisen" päättää?
No lue tai kato vaikka marttojen videoita. Kyllä sieltä löytyy melko hyvä ja puolueeton näkemys siitä, mikä on vaikkapa siivouksen hyvä ja riittävä taso.
Tai käytä järkeäs. Jos paikka tai astia jää likaiseksi sun siivoamisen jälkeen, suurella todennäköisyydellä se johtuu siitä, että et siivonnut sitä kunnolla.
Kai tajuat ettei tässä maassa perheet ole mitään marttaperheitä? Luuletko tosiaan et kaikki tekee oppikirjan mukaan asiat? Tekin nyt täällä anonyymit, "mukasamaamieltäolevat", kauhistuisitte kun näkisitte toistenne tapoja tehdä asiat.
Meillä on vähän samaa.
Mies siivoaa huonosti mutta en halua ohjata isoa miestä. Toisaalta ihmetyttää että jos siivoaa niin voisihan sen samalla vaivalla tehdä Kunnolla. Nyt asutaan sotkuisesti.
Olen laskenut omaa siivousrimaa reilusti ja koitan kestää. Joskus kun mies on pidempää reissussa siivoan kaiken ja nautin sen ajan siististä kodista, varsinkin keittiöstä. Sitten mies tulee taas sotkemaan.
En nalkuta enkä neuvo. En myöskään siivoa miehen omia juttuja, tiskaa hänen käyttämiään astioita, pese pyykkiä tai vaihda petivaatteita tai pyyhkeitä, hoidan vain omani. Onhan tää vapaa maailma ja jos ei toinen halua siisteyttä niin ei siihen kauheasti pysty vaikuttamaan. Joku päivä asun ehkä taas yksin ja voin taas elää niin kuin haluan.
Tämä.
Eikä se ole mitään nalkutusta, että asiasta sanoo. Minulle on yksi lysti, miten mies imuroi tai laittaa astiat koneeseen. Kunhan tulee puhdasta.
Kummasti miehellä olisi heti sanomista siihen, jos itse käsittelisin hänen harrastusvälineitään huolimattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevät tuli
lumi suli
mamma sanoi uli uli
Ja ukkoon osus ja uppos.
Osus? Opettele kirjoittamaan.
Sitä vartenhan minulla on vaimo että kotityöt tulee hoidettua. En ymmärrä miksi tekisin niitä itse? Yhtä hyvin voisin olla sinkku.
En usko tähän. Vuokranantajana useita kämppiä nähneenä voin kertoa, ettei ainakaan nuoret naiset mitään siivousintoilijoita ole. Ainoa yleistys minkä tekisin, et miehillä on vähemmän kampetta, mutta ihan yhtä paljon on sottapyttyjä molemmissa sukupuolissa