Miksi helluntailaisissa on paljon romaneja, ex rikollisia, nistejä ja alkoholisteja?

Vierailija kirjoitti:

Synnit anteeksi ja sitten taas ryypätään ja huorataan. That's it.

Ai oikein kaikkiko? 

Et varmaan ole kuullut ettei tahallaan saa syntiä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Helluntailaisuudessa houkuttelee se, että siellä nämä ihmisryhmät pääsevät helposti esiintymään ja olemaan jotakin. Mitä rankempi rikostausta sulla on, ja mitä enempi olet "maailmassa rypenyt", sen paremmat lähtökohdat päästä puhujapöntön taakse. Siellä kun tykätään kuunnella niitä hurjia tarinoita miten herra on pelastanut, vaikka ihminen on ollut tosi pohjalla.. Tämähän onkin ongelma helluntaiseurakunnissa ikänsä kasvaneille nuorille aikuisille, joilla ei ole mitään tsänssejä ryhtyä hyväksi puhujaksi, kun ei ole rikollistaustaa ja "maailman juttuja" kerrottavaksi..  YLE Areenasta löytyy helluntainuorista kertova dokumentti, jossa tämä ongelma tuodaan esille.. oma identiteetti on heillä hukassa.

Eikö se ole sinusta ilon aihe kun rosvo tekee parannuksen pahoista teoistaan? 

Kylläpäs menee kansalla tunteisiin, kun ihmiset tekee parannusta elämässään ja saavat syntinsä anteeksi!

Taivaspaikka houkuttelee.

R o s k a v ä e n uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen kiinnittänyt huomiota siihen että harva ex-rikollinen kääntyy esimerkiksi juutalaiseksi. Paasaavat vain ehdottomasta anteeksiannosta, sitähän ei juutalaisuudessa ja monessa muussa uskonnossa ole, vaan pitäisi yrittää kyseenalaistaa asioita ja tehdä parempia tekoja. Sen vuoksi en osaa oikein suhtautua näihin helluntailaisiksi tai ihan vain luterilaisuuteen kääntyviin, minusta se on vain jatkomo sille vanhalle katsantokannalle, yritetään päästä elämässä helpolla. 

 

Juutalaiseksi kääntyminen on myös kovemman työn takana. Pitää opiskella hepreaa ja sellaista.

Niinpä. Ja eivät taida olla ihan niin avosylin vastassakaan. Silti mielenkiintoista, että kun on ensin kohdellut muita huonosti ja ollut rasitteena yhteiskunnalle, käännytään uskontoon joka ei vaadi kovaa työtä mutta mystisesti antaa kaiken anteeksi. Tai ei nyt ehkä niin mielenkiintoista, vaan ymmärrettävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olen kiinnittänyt huomiota siihen että harva ex-rikollinen kääntyy esimerkiksi juutalaiseksi. Paasaavat vain ehdottomasta anteeksiannosta, sitähän ei juutalaisuudessa ja monessa muussa uskonnossa ole, vaan pitäisi yrittää kyseenalaistaa asioita ja tehdä parempia tekoja. Sen vuoksi en osaa oikein suhtautua näihin helluntailaisiksi tai ihan vain luterilaisuuteen kääntyviin, minusta se on vain jatkomo sille vanhalle katsantokannalle, yritetään päästä elämässä helpolla. 

 

Juutalaiseksi kääntyminen on myös kovemman työn takana. Pitää opiskella hepreaa ja sellaista.

Niinpä. Ja eivät taida olla ihan niin avosylin vastassakaan. Silti mielenkiintoista, että kun on ensin kohdellut muita huonosti ja ollut rasitteena yhteiskunnalle, käännytään uskontoon joka ei vaadi kovaa työtä mu

Mikäs sitten vaatisi "kovaa työtä" ja oletko itse tehnyt sitä? 

Vierailija kirjoitti:

R o s k a v ä e n uskonto.jo

Juuri niin. Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Olin syvällä alkoholismin kurimuksessa. Join keskimäärin 17 pulloa olutta päivässä ilman yhdenkään päivän taukoa. Jumala ohjasi minut helluntaiherätykseen. Pääsin kuiville ja olen ollut jo yli 45 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kaksinaamaista porukkaa. Ollaan olevinaan niin puhtoista, mutta käydään vieraissa, juodaan alkoholia ja tupakoidaan samalla.

Joo, lähipiirissä pari helluntailaista. Täsmää kumpaankin mieheen. Varsinkin tuo vieraissa käyminen. Sitten ulospäin esitetään niin hurskasta ja uskovaista.

Siinä naisvankilasarjassa ihmetytti tämä, että siinä vaan puhuttiin uskosta jonakin on/off - asiana tyyliin silloin olin uskossa ja sitten en vähään aikaan ollut uskossa ja nyt tällä hetkellä olen uskossa ... vähän niin kuin joku harrastus, jota joinakin kausina harrastaa ja joinakin ei. 

Hellarit..ahh.

Niitä riittää Venäjällä, sekä varsinkin Yhdysvalloissa.

Monet entiset huumeidenkäyttäjät ja rikolliset kokevat hengellisen heräämisen, joka muistuttaa heidän prosessiaan päästä eroon riippuvuudesta. Yhteys löytyy erityisesti helluntailaisen kristinuskon ja sen opetusten, kuten anteeksiannon, armon ja Jumalan tekemän työn, kautta. Esimerkiksi Paavalin kokemus Raamatussa, jossa hän muuttui kristittyjen vainoajasta apostoliksi Jumalan väliintulon kautta, on merkittävä esimerkki tällaisesta elämänmuutoksesta.

Sama näkyy myös reformaattori Martti Lutherin elämässä, kun hän kamppaili oman syntisyytensä kanssa ja oivalsi, ettei pelastus tule omista teoista, vaan Jumalan armosta. Tämä muistuttaa huumeidenkäyttäjien ja riippuvuudesta toipuvien kokemusta, jossa he myöntävät olevansa voimattomia ongelmansa edessä ja antavat vallan jollekin suuremmalle, usein Jumalalle.

Näitä hengellisiä prosesseja voidaan verrata myös kahdentoista askeleen ohjelmaan, joka korostaa oman voimattomuuden tunnustamista ja auktoriteetin luovuttamista korkeammalle voimalle. Tässä mielessä kristillisyys, erityisesti helluntailaisuus, tarjoaa monille huumeidenkäyttäjille ja rikollisille yhteisön ja hengellisen tien kohti uutta elämää.

Romanien liittymistä helluntailaisuuteen tai muihin kristillisiin liikkeisiin voidaan selittää useilla tekijöillä, jotka ovat osittain samankaltaisia kuin muiden yhteiskunnallisesti marginalisoitujen ryhmien kokemukset. Romaneilla on pitkään ollut syrjäytetty asema monissa yhteiskunnissa, ja hengellinen herääminen sekä uskonnollisten yhteisöjen tarjoama tuki voivat tarjota merkittäviä elämänmuutoksia.

Yhteisöllisyys on keskeinen osa romanikulttuuria, ja hengelliset yhteisöt, kuten helluntailaiset seurakunnat, tarjoavat vahvan sosiaalisen verkoston, jossa perhe ja yhteisöllinen tuki ovat korostuneita. Tällaisissa yhteisöissä romanit saavat hyväksyntää ja kuuluvuuden tunnetta, mikä voi olla merkittävä motiivi liittyä. Lisäksi helluntailaisuus korostaa yksilön hengellistä muutosta ja elämän uudistumista, mikä on erityisen houkuttelevaa, jos romaniyhteisö on kokenut syrjintää, köyhyyttä tai muita yhteiskunnallisia haasteita. Tämä mahdollisuus uuden elämän alkuun Jumalan avulla voi antaa toivoa ja merkitystä monille.

Helluntailaisuus painottaa myös henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia, kuten Pyhän Hengen läsnäoloa, parantumisia ja ihmeitä, jotka voivat olla voimakkaita ja emotionaalisesti vaikuttavia. Tämä karismaattinen puoli voi vetää puoleensa ihmisiä, jotka etsivät syvällistä hengellistä yhteyttä ja välitöntä kokemusta Jumalasta. Romanit, kuten monet muut syrjäytetyt ryhmät, voivat kokea helluntailaisuudessa turvallisen tilan, jossa heidän asemansa yhteiskunnassa ei määritä heidän arvoaan. Uskonnolliset yhteisöt tarjoavat monesti myös käytännön apua ja tukea esimerkiksi köyhyyden, rikollisuuden ja muiden elämän haasteiden keskellä.

Yhdessä nämä tekijät selittävät, miksi monet romanit löytävät tiensä helluntailaisiin tai muihin karismaattisiin liikkeisiin, joissa he voivat kokea sekä hengellistä uudistumista että yhteisön tarjoamaa tukea.

Vierailija kirjoitti:

Syntiä ei sanota synniksi. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Helluntaikirkossa ollaan hurskaita ja puhutaan kielillä. Kun ovet sulkeutuvat, pahuus valtaa taas ihmiset.

Ennen uuskarismaattisuutta,Niilo ylivainiota Kathryn kuhlmania,Rodney howard-brownia,Kenneth haginia,Joyce Meyeriä,Kenneth copelandia jnejne oli Suomen helluntaissa vielä jonkinlainen ristin ja synnintuntoon sanoma. Näin ei ole enää. Nykyisin kaikki on vain pelkkää rakkautta ja armoa ilman mitään vastuuta tai Jumalan pelkoa-Jumalan pelko on viisauden alku pitää todellakin paikkansa! Ihminen joka etsit Jeesusta; aloita etsintäsi Raamatusta ja hae tietoa erilaisista liikkeistä nettisivuilta. Erityisen tärkeää on tutustua esim uskonnon uhrien tukisivustoon ja uskon yhteisöissä kaltoin kohdeltujen tarinoihin. Jos erehdyt vain hyppäämään mukaan toimintaan kuten minä 90-luvun lopulla, (silloin nettiä ei tosin vielä ollut) voit pilata elämäsi ja mielenterveyteen lopullisesti. On parempi katsoa kuin katua. T.elämänsä harhaiseen uskonnollisuuteen hukannut ex hellarikarismaatikko

Tuskin se toimii jos osa juhlii ja juo vieläkin. Ellei ole maltillista. :D Sitten on näennäisesti uskovainen ilmeisesti? Vai miten tämä menee. Miten skientologit juhlivat..?

Eiköhän niitä kuitenkin ole enemmän baptisteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntiä ei sanota synniksi. Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Helluntaikirkossa ollaan hurskaita ja puhutaan kielillä. Kun ovet sulkeutuvat, pahuus valtaa taas ihmiset.

Ennen uuskarismaattisuutta,Niilo ylivainiota Kathryn kuhlmania,Rodney howard-brownia,Kenneth haginia,Joyce Meyeriä,Kenneth copelandia jnejne oli Suomen helluntaissa vielä jonkinlainen ristin ja synnintuntoon sanoma. Näin ei ole enää. Nykyisin kaikki on vain pelkkää rakkautta ja armoa ilman mitään vastuuta tai Jumalan pelkoa-Jumalan pelko on viisauden alku pitää todellakin paikkansa! Ihminen joka etsit Jeesusta; aloita etsintäsi Raamatusta ja hae tietoa erilaisista liikkeistä nettisivuilta. Erityisen tärkeää on tutustua esim uskonnon uhrien tukisivustoon ja uskon yhteisöissä kaltoin kohdeltujen tarinoihin. Jos erehdyt vain hyppäämään mukaan toimintaan kuten minä 90-luvun lopulla, (silloin nettiä ei tosin vielä

Huh huh. Kuin omasta kynästä. Olitko sinäkin river seurakunnan uhri? 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta homous on syy heittää pois seurakunnasta eli onhan tuo kaksinaamaista touhua. Toinen synti on ok eli vaikka tappaminen. 

Osasitko tehdä eron menneisyyden ja nykyisyyden välille? 

Tiiän kyllä helluntailaisia jotka ei oo koskaan kävelly ees punasia päin

Vierailija kirjoitti:

Käy joskus helluntailaisten jumalanpalveluksessa niin tiedät. Hurmos henkistä menoa, joka on huumeenkorvike joillekin. Parempi kyllä sekin kuin viina tai heroiini.

Ei välttämättä ole parempi,jos hlö ei uskoontultuaan saa ns. jalkojaan maahan. Narkkari on narkkari,vaikka Jeesuksen olisikin löytänyt.  Todellisuudessa olisi kaikkien kannalta paljon parempi,että nämä nistit ja deekut laitettaisiin srkssa koe-ajalle. Ei missään tapauksessa mihinkään puhujapönttöihin valheitaan kertomaan. He ovat psyykkisesti keskenkasvuisa,tunne-elämiltään epävakaata ja omien ongelmiensa kanssa painavia yksilöitä,joiden EI tule toimia 'opettajan' saati pastorin virassa.Uskoontulo on voinut olla tosi,mutta he ovat mieleltään ja sieluiltaan rikkinäisiä ihmisiä,eivätkä missään tapauksessa kuulu seurakuntien opettajiksi tai vetäjiksi. Koko toimintamalli on täysin epäraamatullinen! Ei tarvitse ihmetellä,miksi seurakunnat mätänevät sisältäpäin.