~*~*~ SYYSKEIJUT VIIKKO 7 ~*~*~

Olipas ikävää luettavaa Tiitiäisen ystäväperheestä, voimia sinne sinulle!



TÖIHINPALUU G.. Mulla ei myöskään ole työpaikkaa mihin mennä, olen tehnyt sijaisuuksia niin lähihoitajana kuin muiltakin aloilta, joten olen kotona näiltä näkymin sen kolme vuotta, samalla tavoin kuin isompien lastenkin kohdalla. Ja oikeastaan on miehen kanssa katsottu tämä ratkaisu meidän perheelle hyväksi, että hän käy töissä ja mie olen kotona mahdollisimman pitkään. Toki välillä kyl kaipuu työelämään on, mutta eiköhän niitä töitä sit löydy kun sen ajankohta on.. =)



Tänään käytiin lasten kanssa pitkästä aikaa perhekerhossa, se olikin Riinan ekakerta. Neiti katseli ihan ihmeissään muita lapsia ja vauvoja.. Mutta nyt ulkoilemaan, on aivan mahtava auringonpaiste, ja pakkasta -13..



Siispä aurinkoista ystävänpäivää syyskeijut! =)



snoopy77 & Riina

Kiitos teille Keijusiskot, ihanaa, kun on teidänlaisianne olemassa :)



-piias-

Onnilla oli tänään neuvola ja vierasti aivan kauheasti terveydenhoitajaa! Eipä siinä paljon sitten muuta kuin pakolliset mittaus+punnitus ja juteltiin paljon viime viikkojen kuulumisista. Kokoa pojalla on ihan kiitettävästi eli 7710g ja 66cm. Kolmessa viikossa on pituutta tullut 2cm ja painoa 530g. Kiinteiden aloittamisesta olimme samaa mieltä, että nyt on oikea aika :)



Kävin samalla reissulla moikkaamassa työkavereita ja paluu töihin kaihertaa entistä enemmän mielessäni. Meillä on aivan ihana työyhteisö, kaipaan sinne ihan oikeasti takaisin. Tosin kun niitä töitä ehdin sitten tehdä eläkeikään saakka, niin ehkä nyt pitää vain nauttia kotona olemista ja ihanan aurinkoisen vauvani hoitamisesta. En siis ainakaan ennen elokuuta 2008 ole palaamassa töihin.



Loppupäivän olen ottanut ihan lungisti huutonettiä selaillen. Täytyy kerätä voimia tulevaan viikkoon, kun on isommilla lapsilla talviloma eli saan kolmen lapseni kanssa olla ihan kunnolla kotiäitinä ;) Kauheasti jotain ohjelmaa kehiin, energiset pojat kaipaa muutakin kuin kotinurkissa pyörimistä. Kunhan ei vain lumet sulaisi... pakko päästä ulkoilemaan.



Mayella ja Onni *nukkunut kohta 4h päiväunia pihamaalla*

sitä on taas polla kuumana mietitty tulevaisuutta ja kaipaankin pikkusen apua tähän pohdintaa, lähinnä kommentteja ja kritiikkiä olenko hullu, mutta ensin...



TOIVOTTAVASTI YSTÄVÄNPÄIVÄNNE OLI IHANA JA KIVA KUN OLETTE OLEMASSA



Tiitiäisen kuulumiset kyllä veti sanattomaksi...siis ihan kamala juttu...



Nyt siis pähkäilyjen pariin....On syttynyt ajatus että entäpä jos palaisin töihin, mutten omaan toimeeni vaan jotenkin työnsiirron tai muun venkoilun kautta jäisin kotiin perhepäivähoitajaksi?Väliaikaisesti? Siis että voisin palata muutaman vuoden päästä omaan työhöni, jota työnä rakastan ja jonka tuomista haasteista saan suunnatonta tyydytystä, vaikka työolosuhteissa, työtahdissa ja muussa oliskin parantamisen varaa... Siis tilannehan on syksyllä tämä:



Minja menee ekalle, Veeti 5v ja Iina 1v



JOS MENISIN TÖIHIN

ekaluokkalaisen aamu/iltapäivähoito 100¿/kk

päivähoitomaksut 380¿/kk

(mitäs siitä palkasta jäikään?Työn tekemisen ilo, joka sekin on melko kyseenalainen välillä)



JOS JÄISIN KOTIIN PPH:NA PLUSSAT

- saisin palkkaa (vaikkakin pientä)

- saisin kotihoidontukea

- lapsille ois kaveria kotona (toivoisin esim.5 tai 4v poikaa ja vaikka sen sisarusta, ei alle 2v, koska Iina on 1v)

- ekaluokkalainen vois palata kotiin koulusta,ei hoitomaksuja

- olisin kotona

- minua ei voitas pompauttaa minnekään päiväkotiin sijaiseksi koska mulla on 2 omaa lasta kotona (esim. jos hoitolapset sairastuis)

- kamat olis periaatteessa valmiina kaikki, potasta ja syöttötuolista ja leluista lähtien



JOS JÄISIN KOTIIN PPH:NA MIINUKSET

- olisin kotona

- päivät vois venyä esim. 10 tuntisiksi

- lasten " omat" tavarat?? Tai oma tila tarvittaessa??

- saanko ja voinko vaikuttaa hoitoon tulevien lapsien ikään/sukupuoleen??

- keksittekö muuta?



Jos jäisin liivityön varaan kotihoidontuelle

- tulot riippus täysin liivityön eli kutsujen määrästä eli olis epävarmempaa (esim. heinäkuu ja joulukuu on aika kuollutta), mutta tienaisin ehkä leipäni vähemmillä tunneilla.



Jos jaksas vaikka kaksikin talvea tuota, niin sittenhän tilanne olis jo melko toinen: MInja olis jo 3lk:lla eli ei oikeutta hoitoon _ ei maksuja, Veetistä max. 100¿ ekaluokkalaisen iltapäivistä/aamuista ja Iinasta 200¿ hoitomaksua. (jos ei sitten tälläydy mammalomalle ja mutkista tulevaisuuttaan entisetään, hhhaaahhhaaah, hullu)



Mulla hajoo pää kun pohdin näitä...tuo olis kuitenkin aika yksinäistä ja melko raskastakin työtä tuo pph homma, mutta olisin ainakin kotona omiani varten.. SIIIS SAA KOMMENTOIDA.



Muuten ei kuulu kummempia, huomenna neuvola, palaan sitten kertomaan 5kk mittoja.



Minjuska ja Iina 5kk

vielä muistutukseksi että sitä lasten hoitoahan mie tekisin siellä omassa toimessanikin, eli veisin omat lapseni hoitoon ja menisin hoitamaan toisten lapsia päiväkotiin integroidulle osastolle.



Tuntuu ajatuksena ihan ääliöltä. Ja kyllä on yhteiskunnassa mätää kun ei omien lasten hoitamista arvosteta sen vertaa että se oikeesti olis taloudellisesti mahdollista, mutta ei enempää tästä kohta rupee taas v*tuttamaan niin että meinaa kynnet lähtee jos tätä sortuu puimaan pitempään.



M

Voi Tiitiäinen, miten surullisia uutisia. Hirvittävän asian joutuvat ystäväsi nyt käymään läpi, en edes ymmärrä miten sellaisesta voi selvitä täysijärkisenä.

Mayellako se oli vai Minjuska, joka totesi että näin sitä asettaa taas omat murheensa uusiin mittasuhteisiin. Pieniä ovat arjen pulmat, kun kuitenkin lapset ovat eläviä ja terveitä tuossa vieressä.

Voimia Tiitiäinen sinulle ja eritoten ystävillesi.



Meillä viikko edennyt mukavasti erilaisten puuhien merkeissä. Ollaan aktivoiduttu tiistain perhekerhon lisäksi mm. kyläilemään ja puistoilemaan viime viikon kotona möllöttelyn sijaan. Sopivassa suhteessa molempia, niin hyvä tulee. Itse en jaksa lasten kanssa olla jatkuvassa lennossa, mutta välillä on hyvä päästä kotipihasta kauemmas. Joskus näitä aktiivikausia sitten tulee, kun kaikenlaiset harrasteet osuvat samalle viikolle.



Jep, nyt täytyy vissiin lopettaa tämä koneella nujuminen ja mennä touhuamaan esikoisen kanssa. Kohtahan tuo ukkelikin saisi pihalta herätä, alkaa nimittäin paita kastua äidillä...



Mukavaa torstaiehtoota, keijut.



kuonokas

Minusta tuo ajatuksesi kuulostaa ihan fiksulta, siis tuo pph:n työ. Jos sulla vain pinna ja jaksaminen riittävät, niin ota ihmeessä harkintaan.



Tottahan se saattaa olla, että omien lastesi " tila ja tavarat" ehkä vähenisivät, mutta toisaalta olisihan äiti aina kotona. Ja kai

omille lapsille voisi perustaa jonkin nurkkauksen, jonne hoitolapsilla ei olisi asiaa - no joo, ymmärrän kyllä että tarkoitat tuolla " tilalla" laajemminkin kuin vain fyysistä huonetilaa.



Minun lapseni oli pph:lla ennen äitiyslomalle jäämistä ja täytyy sanoa, että aika kovaa työtä se näyttäisi olevan. Tosin hän kyllä todella pitää siitä, tuntuu ihan vilpittömästi välittävän hoidokeistaan ja näiden hyvinvoinnista. Itse en jaksaisi, sen tiedän ihan suoralta kädeltä. Toisaalta en ole muutenkaan erityisen vahvalla hoivavietillä varustettu, ts. omiani hoidan mielestäni ok mutta muiden lasten kanssa kärsivällisyys ei riittäisi.



Mutta plus- ja miinuslistasi näytti minusta kyllä hyvin kattavalta, olet selvästi miettinyt asiaa realistiselta pohjalta. Sellaiset päätöksethän usein kantavat! Eli kannustusta ratkaisullesi ainakin täältä...



Nyt takavasemmalle.

t. kuonokas

kiitos kaikille myötätunnoista! Itselläni on vain ongelmana,kuinka osaisin lähestyä surun kohdannutta perhettä? Voinko vain mennä kukkien kanssa oven taakse? Mitä sanon? " otan osaa" -kuulostaa niin kliseiseltä... =( paha on ollut olla siitä saakka kun uutisen kuulin, iltaisinkin ihan oksettanut! Outoa miten sitä reagoi... Ollaan koitettu olla puhumatta aiheesta lasten kuullen, tosin jo 5 vuotias ehkä jotain ymmärtäisi ja tulee kenties jossain vaiheessa huomaamaan ettei heillä enää vauvaa olekkaan...

Voitte muuten uskoa, että vähän väliä tarkistan poikamme hengityksen kun hän nukkuu yms. Tämä ystävämme vauva luultavasti kuoli kätkytkuolemaan.Heistä varmaan tuntuu pahalta seurata poikamme kasvua ja kehitystä kun heidän vauvansa on/oli saman ikäinen...



Asiasta muihin juttuihin:



Hetki sitten huomasin, että Joonaksella on SINERTÄVÄN HARMAA kieli!!?? ei ole mitään sen värisiä soseita edes maistellut,joten mistähän väri voisi johtua? Sitä on kielen keskiosassa ja suurinosa kielestä on siis tämän värinen. Kielen kärki on vain punainen. Voiskohan olla sammasta? tuon väristä?



Ostin tänään uuden kestovaippa-kuoren. L-kokoa, kun nuo M-koon vaipat alkavat olla aika nafteja pojalle, mutta tuo L:ä olikin liian iso! No,kai sitä pitää vielä hetki änkeä noihin M-kokoisiin ;)



Tänään keräilin myös piirongista kaikki pieneksi käyneet vaatteet pahvilaatikkoon, on sitten kirppikselle viemistä taas! Ja sormet jo syyhyää päästä penkomaan lastenvaate kirppistä ja ostella vaatteita lapsille =)



Jaha...kuulostaa nälkäiseltä itkulta =) palailen taas paremmalla ajalla!



-tiitiäinen-

Tuo osaanottoasia on monta kertaa mietityttänyt miutakin, se " Otan osaa" kuulostaa todellakin kliseiseltä, joten itse tuskin sanoisin noin. Melko varmasti siunkaan ei tarvitse, riittää varmasti, että katsot hetken silmiin ja halaat sitten pitkään ( tietenkin vaan jos ystäväsi haluaa halattavan ) . Ja sanoisin varmaan, että en tiedä, mitä sanoa, enkä varmaan todellakaan tietäisi... Tuo on kyllä niin surullista, ihan kamalaa ajatella, että Lukallekin voisi käydä noin... Kätkytkuolema on varmasti jokaisen äidin suurinpia pelkoja.

Varmasti ystävästäsi tuntuu jonkin aikaa pahalle katsoa sinun lastasi, miettii varmasti, että miksi juuri heidän lapselleen piti käydä noin, mutta aikanaan toivottavasti jaksaa taas iloita kanssasi pikkuisesi kehityksestä. Näin ajattelisin... ja toivon. Tosin jo pelkkä ajatus... Kyllä elämä voikin joskus olla niin epäreilua...



Tuli ihan surku... Lähden tästä silittämään omaa pikkuista poskesta ja sitten unten maille hetkeksi.



Niina ja Luka

Minun siskollani kuoli pari viikkoa sitten vuosikas tyttö.

Minäkään en sanonut " Otan osaa" , vaan itkettiin yhdessä ja halattiin toisiamme pitkään.

Minusta on tosi tärkeää se, että perhettä muistaa aivan pienillä tavallisilla arkipäivän asioilla. Kysyy miten menee ja ehdottaa apua, jos vain omat rahkeet siihen riittävät.

Ja hautajaisten jälkeen yleensä iskee se tyhjyys. Joten hautajaisten jälkeen on tosi tärkeää pitää yhteyttä perheeseen ja olla heitä tukemassa.

Näin olen ainkin itse kokenut siskoni tapauksen kohdalla.



Ikäviä asioita tällaiset, mutta kuuluvat kai elämään....

.. Minjuskalle kommentoimaan, että hyvin olet hyvat ja huonot puolet miettinyt perhepäivähoitajan työstä. Itse olen kyseistä alaa myös harkinnut juuri noiden samojen positiivisten asioiden vuoksi, mutta itselläni on myös miinusajatuksena ollut lisäksi se, että oma koti/irtaimisto on alttiina kaikelle kolhuille ym. Toki niitä kolhuja ja lelujen rikkoutumisia voi sattua/sattuu omienkin lasten kanssa, mutta silti.. niin ja itse olen ajatellut kuitenkin sen että se työ on sitten siinä kotona, missä mie olen ollut jo kohta 6vuotta, joten mulla ehkä enemmän on sittenkin kiinnostusta lähteä kodin ulkopuolelle töihin, esim. päiväkotiin tai johonkin muualle. Mutta tiedä sitten, miten tuo mieli taas muuttuu kun on ollut kotona vielä sen kolme vuotta, mitä nyt ois tarkoitus olla. Onneksi on pystynyt olemaan, meinaan taloudellisesti.. Mutta idea oli nyt siis se, että täällä myös minulla on samansuuntaisia ajatuksia perhepäivähoitajana olemisesta =)



Eipä tällä kertaa muuta, hyvää viikonloppua kaikille syyskeijuille!!



snoopy77 & Riina

Tiitiäinen: Mene vain rohkeasti, itkette vaikka yhdessä. Oikeita sanoja ei tuohon tilanteeseen ole, ei tarvitse ollakaan! Tärkeintä on, että oot läsnä :)



Minjuska: Sinun topakan luonteesi tuntien olisit mitä mainioin pph:ksi ;) Toisaalta kotona vain omien lasten kanssa olisit vapaampi menemään asioille ja pitämään vähän nurinkurisempia päiviä. Entä jos omat muksut ovat sairaina? Tulevatko hoitolapset siihen vielä lisäksi?



Mukavaa viikonloppua! -piias- ja Ilona

soitin tänään ystävälleni ja hyvin hiljainen puhelu oli. Kurjasti siellä on nyt asiat, toivon että jaksavat surun yli.



Pojalla on nyt kuumetta ja kieli on tummanharmaan peitteen peitossa! Lääkäriinkin soitin, mutta neuvoivat vain puhlimessa, että vichyllä puhdistettava kieltä useasti päivässä. Epäilivät sammasta mutta väritys ei oikein vastaa sammakseen...Poika on aika itkuinen ja levoton... Huomiseen katson ja sitten vien kyllä päivystyksen vaikka nauraisivat meidät pihalle!! Joonaksella on kuitenkin sydän ongelmia ollut...



Muttanyt viihdyttämään ipanaa =)



-tiitiäinen

Tiitiäinen: todellakin " otan osaa" on viimeinen mitä haluan enää ikinä kuulla, Miun äiti kuoli sillon kun mie olin vajaa 11v ja osanottoa kuulin jo ihan riittämiin. Mutta nyttemmin ymmärrän jo, että se surun kohtaaminen vetää niiiin sanattomaksi, etteä onpa osan otot omastakin suusta tulleet kun en ole parempaakaan keksinyt. Voimia sulle tukea ystävääsi, ei ole helppo osa sekään. Ja kmielen väri kuulostaa kyllä sen verran oudolta kuumeineen ja levottomine oloineen että vie vaan lääkäriin.



Kiitos kaikille pph ajatuksiani kommentoineille!!! Olen kyllä saanu kovasti positiivista kannustusta joka puolelta, niinpä olen torstaina menossa työnantajan pakeille juttelemaan asiasta ihan tarkemminkin, keskustelemaan miten asiat saatas hoidettua ja kertomaan omat " ehtoni" , jotka siis ovat

* ratkaisu on tilapäinen, en halua luopua ihanasta päiväkotityöstäni lopullisesti, vaan haluan olla varma että mulla on siellä paikka esim.2-3v päästä kun haluan palata omaan työhöni

* saan itse vaikuttaa mulle tuleviin lapsiin, eli en todellakaan halua tähän esim. ihan pieniä tai pelkkiä tyttöjä, koska se ei sit enää aja tarkoitustaan (pojalle kaveria kotiin siis)



on tietysti asioita joita pitää vielä sulatella, kuten tuo oma tila omille lapsille (esim.ekaluokkalaiselle läksyjen tekorauha ja hermolepo koulun jälkeen) ja onhan se sekin että tää on miun KOTI jonka ovia olen avaamassa ulkopuolisille, eli joudun jollainlailla luopumaan omasta reviiristänikin ja jopa pitämään huushollia siistimpänä, nythän voin aina ajtella että- " huomenna imuroin" sit se ei enää käy päinsä niin helposti. Ja niinku Piias mainitsikin, niin pyjamapäiviä, jolloin ei tehdä mitään järkevää tai päiviä jolloin tehdään jotain ihan extempore ei enää pidetä. Ja mietin kyllä sitäkin että miten esim. neuvolat ja hammaslääkärit saa sit hoidettua?



Tiedän kyllä että pärjäisin, on kuitenkin alan koulutus jne, mutta yksinäisyyttä jotenkin arastan, päiväkodissa sitä on kuitenkin osa työtiimiä ja esim.omista epäilyistään lapsen kehityksen suhteen voi aina jutella ensin työkaverin kanssa.



Ja yks tosi positiivinen pointti onkin se, että mikäli miun lapset sairastuu, hoitolapset ei enää tähän päälle tule, vaan menisivät varahoitoon. Ja toisaalta, jos hoitolapset sairastuu, miun ei tarvis lähteä päiväkotiin (kuten pph:t joilla on 0-1 lasta) koska mullahan on kaksi omaa lasta eikä autoa päivisin käytössä eli periaatteessa se olis vapaapäivä...



No, torstaina sitten selviää paljon.



Tänään kuitenkin selvisi että Iina neiti 5kk painaa 6585g ja on 63,5cm pitkä, eli kä' ytiin neuvolassa hurmaamassa tätiä. Kaikki oli ihan ok, vaikka sielläkin hmeteltiin maitoaltistuksen tulosta kun posket on mitä on.



Toivottavasti en ole saanu sataa kirjoitusvirhettä aikaseks, suokaa ne anteeksi, meidän isi höyrähti (JIPIII!!!) ostamaan meille lääpäritietskan tänään ja huomaan että mulla on vaikeuksia kirjottaa tällä, entisen ruohonleikkurin näppistä kun sai paukuttaa ihan urakalla ja tässä tuntuu että ottaa heti jos hiukan sormi osuu veireiseenkin kirjaimeen.



VAUVAKUUME tuntuu vaivaavan tuttava piiriä, saatiin tänään tietää miehen työkavereiden vauvauutisia, ihan kahdet kerralla! Ja mie hassu olin jo ihan kateellinen taas ja meinasin jo kysyä että eikö mekin voitas...mutta ehkä kuitenkin unohdamme sen ainakin syksyyn asti..(?)



MInjuska ja Iina

MINJUSKA hyvältä kuulostaa sun suunnitelmat ja paljon olet jo pohtinut itse pph:n työn hyviä ja huonoja puolia. Itse olen miettinyt samanlaisia vaihtoehtoja, tosin yksityisenä pph:na toimimista, jotta voisin itse vaikuttaa lapsimäärään jne. Tosin toistaiseksi nuo huonot puolet eli se kuinka hoitolasten myötä vapaasti kulkeminen ja extempre-reissut rajoittuu painaa vaakakupissa enemmän. Taloudellisesti varmasti parempi vaihtoehto kuin pelkkä hoitovapaa ja voisin ottaa keskimmäisen pk:sta kotiin, koska kaveriseuraa olisi sitten täälläkin.



Jään seuraamaan kuinka sinun kohdalla asia etenee ja katson sitten uskaltaisinko itse samanlaiseen ratkaisuun :)



Levottomat yöt tässä perheessä jatkuu, tosin viime yö oli pitkästä aikaa edes jotenkin kelvollinen koska Onni nukkui 01-06 välisen ajan vieressäni tuhisten, vain kerran laitoin tuttia suuhun ja tapauttelin pepulle. Onni käy iltaisin nukkumaan klo 21 ja heräilee 3h välein itkemään, jolloin olen antanut maitopullon. Nyt päätettiin, ettei maitopulloa ekana haeta vaan koetetaan rauhoittaa tutilla ja taputtelemalla takaisin unille. Jospa jäisi se yöpullo kokonaan pois.



Jahas, perhe lähti mummilaan joten eikun siivoamaan :)



Mayella ja Onni 4kk3viikkoa

(kylläpäs notkun taas koneella ;) mutta lapset nukkuvat ja mies on kavereillaa...mikä ärsyttää mua suunnattomasti, mutta ein nyt rupea sitä tässä vatvomaan :) )



Kävin siis tänään Joonaksen kanssa päivystävällä ja mietin jo ennenkuin mentiin sinne, että hukkareissu tulee..kannattaako mennä ollenkaan, mutta pari tuntia ennen aikaa poika tulikin tosi kipeäksi! Jännä, miten pienet lapset sinnittelee pitkään hyväntuulisina mutta sitten ihan yhtäkkiä ovatkin huonona...

No korvatulehdushan siellä oli ja pahaksi äitynyt sammas!! Kumma etteivät neuvolassa ole asiaa huomanneet. Nyt on sitten antibiootti-kuuri ja jotain salvaa pitää laittaa kolmasti päivässä kieleen. Luin muuten tuosta salvapurkista, ettei sitä saa antaa alle 6kk lapsille tukehtumis vaaran vuoksi!!! Nyt sitten seison varpaillani, nimittäin Joonas on alkanut yskiä pahan kuuloista yskää ja viimeiseksi melkein oksensi ja yskän jälkeen alkaa heti itkeä " kipu-itkua" :( ...aika nuori lääkäri oli....... no, kyllä ne varmasti ovat asiansa osaavia ;) Itselläni on vain turhan monta huonoa kokemusta lääkäreistä ja heidän vääristä diagnooseistaan! Yhden kerran olemme tälläisen takia lennättäneet esikoisemme sairaalaan, kun kukaan ei ottanut tosissaan. Olikin sitten jo pahasti kuivunut yms.



Kylläpäs musta on tullutkin saamaton! Jouluverhot roikkuvat vieläkin olohuoneessa! hups..taidan huomenna ottaa ne alas siltä =) No, tänään siistin sentään huonekasveja ja silitin hurjan määrän pyykkiä..joten kaipa sitä voi nyt istahtaa hetkeksi hyvällä omalla tunnolla.

Ai kun tekis mieli lasillinen viiniä! Mutta taidan skipata ja kipaista hakemassa limua..kuitenkin imetänkin vielä..



No, nyt ei taida tämän enempää irrota jutunjuurta..muutakuin mukavaa loppuviikkoa!



-tiitiäinen ja Joonas melkein 5kk =)

Voi että miten ikävä tuo 4kk-vauvan kuolintapaus. Ihan kylmät väreet tuli minullekin. Ei todellakaan varmasti voi löytää sanoja lohduttamaan, mutta kai sitä ajan kanssa selviää tuollaisestakin, kun pakko on. Voi hirveää.



Mutta meidän kuulumisia:



Pikkuneiti (tai no, ei enää niin pieni varsinkaan kaveripiiriin tammi-helmikuussa syntyneihin verrattuna) on kärsinyt flunssasta nyt jo puolitoista viikkoa. Lääkärissä kävimme, eikä korvissa eikä keuhkoissa mitään ollut. LImaa vaan kurkussa ja sitä tyttörukkaa välillä yskii ja sen lisäksi nenä vuotaa. Nyt taitaa kuitenkin olla jo parempaan päin. Ehkä ja toivottavasti. Lääkäri sanoi, että keskimäärin kaksi viikkoa kestää tämän ikäisillä...



Vaateg: Meillä käytetään nyt 68-74-senttisiä ja käytössä ovat bodyt, housut, puolipotkarit, mekot ja välillä myös potkarit ja paidat sekä joku hupparikin. Ai niin ja pari potkupukua. Kaikkia käytän tai ainakin olen kokeillut, mitä ollaan saatu. Kaikki vaatteet, mitä meillä on, ovat lahjoja tai lainassa, mitään ei ole itse päässyt ostamaan, kun niin paljon hyviä vaatteita ollaan saatu. EHtii kai sitä sit, kun ei enää lainavaatteita saa.



Vauvakuumeg: Välillä on, välillä ei. Ehkäisyä ei nyt käytetä, koska ollaan molemmat sitä mieltä, että jos toinen lapsi on tullakseen, niin saa tulla, mutta epäilen suuresti, että vielä tule raskaaksi, kun olen alipainoinenkin, eikä menkoista mitään tietoa. Mutta iloinen yllätyshän se olisi, jos tulisinkin. SItä tosin olen miettiny, että mistähän tietäisin olevani raskaana, ku ei mulla viimekskään paljoa oireita ollu. En oksentanu kertaakaan. Paleli ehkä vähän tavallista enemmän, mut siinä se. Ja toki nyt jossain vaiheessa vähän etovaa oloa oli, mut anyways. Olis se jännä, jos tuliskin raskaaks eikä huomais ennen ku vasta muutaman kuukauden kohdalla.



Liikkumisesta: Tyttö pääsee eteenpäin pyörimällä. Osaa siis kääntyä selältä mahalleen ja jatkaa siitä eteenpäin selälleen. Sen lisäki kiertaa napaansa ja peruuttaa vähän. On se jännää, kun maisemat vaihtuu!



Tällaisia täällä. Hyviä vointeja kaikille!



Hansuli ja prinsessa (ensi viikolla 5 kk)