Mitä jos ei tunne saavansa parisuhteeltaan yhtään mitään?
Avioliitossa ollaan, 10 yhteistä vuotta takana. Ja nyt jonkin aikaa jo tuntunut, että en saa tältä parisuhteelta yhtään mitään. En tunne saavani (enää) kumppanuutta, en rakkautta, en kivaa yhteistä tekemistä ja ajanviettoa, en tukea vaikeissa asioissa, en sitä että joku kuuntelisi kuulumisiani ja ajatuksiani. Tunnen olevani (enää) vain kotitalouskone (vaikka en teekään yksin kaikkia kotitöitä) ja lastenhoitaja. Tunnen olevani enää vain joku, joka toimittaa puolison virkaa, kun täytyyhän puoliso ihmisillä olla, mutta jolla ihmisenä ja persoonana ei ole niin väliä. Tunnen koko ajan antavani kodille ja parisuhteelle enemmän kuin itse saan tästä liitosta. Voiko laivaa enää kääntää, kun puolisoni ei suostu ymmärtämään mitä edes tarkoitan kun nämä asiat hänelle sanon?
Voi miten onnellinen olen taas siitä olen pysynyt sinkkuna!
Päivääkään en tuollaisessa suhteessa viipyisi, se on varmaa. Ylipäätään vaadin parisuhteelta niin paljon ettei sellaista miestä löydy joka ne kriteerit täyttäisi, siksi olen valinnut elää yksin.
En kyllä missään tapauksessa haluaisi ainutta elämääni haaskata jonkun kanssa vain koska "niin pitää olla".
Kauhea ajatuskin sitoutua tuollaiseen ja hankkia siihen vielä lapsiakin! Lapsia tosin en halua enkä aio koskaan hankkia edes yksin.
Jos miestä johonkin tarvitsen, mihin? niin sellaisen voin tilata tekemään remontit ja korjaukset yms. joita itse en kykene enkä saa tehdä mm. sähkötyöt. Veljeni omistaa putkifirman joten sieltä löytyy apu niihin ongelmiin. Auton huoltaa merkkiliike.
En ikinä jaksaisi tyyppiä joka väheksyy ja pitää itsestäänselvyytenä omassa kodissani.