Lue keskustelun säännöt.
Lapsi 6v yrittää provosoida minua kokoajan
15.09.2024 |
Esim. oltiin äsken uimahallissa niin tahallaan hinkkasi käsiä lattiaan ja kun kielsin niin ei lopettanut ja tunki sormet suuhun vaikka tietää että se on epähygieenistä. Ja sitten kun mentiin junalla kotiin niin tahallaan juoksi siinä asemalaiturin valkoisella alueella missä ei saa olla kun se on liian lähellä reunaa. Vaikka siitäkin ollaan puhuttu ehkä noin sata kertaa. Jos kiellän niin tyttö katsoo vaan eikä välitä.
Kommentit (95)
Yltiöpositiivisella huomioinnilla opetetaan lapselle, että kun hän vain pieraiseekin, hän on jotain aivan ihanaa ja mahtavaa ja poikkeuksellisen taitava ja ihmeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miten teet sen että et lipsu vaikka lapsi ei tottele?
Eri
Itse kerron etukäteen minkälaista käytöstä odotan ja mitä seurauksia tottelemattomuudella on. Silloin on helpompi olla lipsumatta ja hermostumatta. Ja lapsi tietää tarkalleen mitä häneltä odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miksi sitä postitiivista huomiota pitää antaa paljon? Miksei normaali määrä riitä? Miksi sitä lasta pitää paapoa?
Ei positiivinen huomio ole paapomista. Positiivinen huomio on vaikka sitä, että on aidosti iloinen voidessaan rakentaa lapsen kanssa palapeliä ja näyttää lapselle sen ilon hänen läsnäolosta ja seurasta, se on sitä että kehuu usein ja paljon miten hienosti lapsi teki jonkun asian tai yritti tehdä jonkun asian, se on halauksia, lämpöä ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miten teet sen että et lipsu vaikka lapsi ei tottele?
Joskus täytyy joustaa, tämä vahvalla kokemuksella. Kaikki eivät ymmärrä hyvin hyvin vahvatahtoisia kovapäisiä lapsia. Aina tilanteen mukaan, se ei ole lepsuilua. Olen itsekin saanut arvostelua joustamisen takia mutta pakko koska kyseessä on myös kaikkien turvallisuus ja hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Millä tavoin nuo kaksi asiaa sulkevat pois toisensa? Taitava vanhempi on lapselle se kaikkein läheisin ja luotettavin, mutta osaa samaan aikaan asettaa rajat. Taitamaton vanhempi turvautuu kurittamiseen, kun ei muuta osaa.
Lapsi haluaa syödä toisen jätskin.
Mitä tekee paras kaveri? -> Joo, syödään lisää!
Mitä tekee vanhempi? -> Ei, söit jo yhden.
Miten voi olla molempia samaan aikaan?
Kumpikin vastaus on huono. Hyvä on esim. "Tänään ei enää syödä, ettet saa liikaa sokeria. Tiedäthän, ettei se olisi sinulle hyväksi. Nyt syödään ravinteikasta ruokaa. Syödään jäätelöä taas joku toinen päivä, kun herkutellaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miksi sitä postitiivista huomiota pitää antaa paljon? Miksei normaali määrä riitä? Miksi sitä lasta pitää paapoa?
Ei positiivinen huomio ole paapomista. Positiivinen huomio on vaikka sitä, että on aidosti iloinen voidessaan rakentaa lapsen kanssa palapeliä ja näyttää lapselle sen ilon hänen läsnäolosta ja seurasta, se on sitä että kehuu usein ja paljon miten hienosti lapsi teki jonkun asian tai yritti tehdä jonkun asian, se on halauksia, lämpöä ja rakkautta.
Miksi pitää kehua usein? Sehän menettää merkityksensä. On ihan normaalia, että lapsi tekee asioita, ei niistä tarvitse koko ajan kehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miksi sitä postitiivista huomiota pitää antaa paljon? Miksei normaali määrä riitä? Miksi sitä lasta pitää paapoa?
Ei positiivinen huomio ole paapomista. Positiivinen huomio on vaikka sitä, että on aidosti iloinen voidessaan rakentaa lapsen kanssa palapeliä ja näyttää lapselle sen ilon hänen läsnäolosta ja seurasta, se on sitä että kehuu usein ja paljon miten hienosti lapsi teki jonkun asian tai yritti tehdä jonkun asian, se on halauksia, lämpöä ja rakkautta.
Kaikki eivät halua lässytystä ja halauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miten teet sen että et lipsu vaikka lapsi ei tottele?
Kerro joku konkreettinen esimerkkitilanne niin vastaan siihen miten toimisin.
No jos vaikka puhuu rumia vanhemmille tai sisarukselle.
Ensin kiellän ja selitän miksi ei saa puhua rumia. Jos jatkaa pysäytän ja kysyn, että ymmärrätkö että toiselle tulee tuosta paha mieli ja oikeastiko haluat aiheuttaa toiselle pahan mielen. Jos vasta kyllä niin kysyn haluaisitko että toineb puhuisi sinulle rumia ja aiheuttaisi sinulle pahan mielen, jos et, niin älä sinäkään tee toiselle niin (eikä toisetkaan saa tehdä sinulle niin). Jos vielä jatkaa niin vien pois tilanteesta tai asetan jonkun ikävän seuraamuksen (riippuu tilanteesta, mutta tavalla tai toisella menettää siinä jotain itselleen kivaa ja tärkeää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Millä tavoin nuo kaksi asiaa sulkevat pois toisensa? Taitava vanhempi on lapselle se kaikkein läheisin ja luotettavin, mutta osaa samaan aikaan asettaa rajat. Taitamaton vanhempi turvautuu kurittamiseen, kun ei muuta osaa.
Lapsi haluaa syödä toisen jätskin.
Mitä tekee paras kaveri? -> Joo, syödään lisää!
Mitä tekee vanhempi? -> Ei, söit jo yhden.
Miten voi olla molempia samaan aikaan?
Helposti. Asettaa rajat ja perustelee asian. Ei rajojen asettaminen kuitenkaan tarkoita että pitäisi olla k-pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali lapsi ymmärtää kyllä, jos sanoo, ettei tänään syödä enää jäätelöä. Piste.
Ei tarvitse selitellä ummet ja lammet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Millä tavoin nuo kaksi asiaa sulkevat pois toisensa? Taitava vanhempi on lapselle se kaikkein läheisin ja luotettavin, mutta osaa samaan aikaan asettaa rajat. Taitamaton vanhempi turvautuu kurittamiseen, kun ei muuta osaa.
Kuria tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, jos sääntöjä ei uskota.
Sen voi tehdä taiten, jos osaa. Rajat on oltava, mutta niitä voi asettaa monin eri tavoin. Toiset osaa, toiset ei.
Jotkut lapset tarvitsee enemmän rautalankaa kuin toiset. Muista ap, ettei ole sun vika että lapsi on temperamentiltaan jääräpää. Aikuisena voi olla tuosta ominaisuudesta hänellä vielä hyötyä. Päättäväinen oman tiensä kulkija, tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna nuolla vaikka koko allasosaston lattia puhtaaksi ja odottelet vain provosoitumatta rauhassa , ei lapsi tuota kauaa tee jos et tee siitä numeroa.
Juu, meillä oli nuorin lapsi kovassa uhmassa noin 3-vuotiaana. Teki juuri tuollaista, että katsoo silmiin samalla kun työntää suuhunsa jotain kiellettyä. Se vaihe meni ohi, kun käänsin selän ja jätin kokonaan huomiotta. Jos käyttäytyi hyvin, tehtiin jotain kivaa yhdessä, vaikka askarreltiin. Meillä iltasatukin oli ns. palkkio. Jos iltatoimet sujui hyvin, sanoin, että ehditään vielä lukea satu yhdessä. Jos taas iltatoimet oli yhtä kiukkuamista ja karkuun juoksentelua, sanoin, että tänään ei ole aikaa lukea satuakaan, ei enää ehdi. Aika nopeasti hän sitten alkoi valita sen mukavamman vaihtoehdon eli teki sovussa iltatoimet, että pääsee äidin kainaloon kuuntelemaan iltasatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Millä tavoin nuo kaksi asiaa sulkevat pois toisensa? Taitava vanhempi on lapselle se kaikkein läheisin ja luotettavin, mutta osaa samaan aikaan asettaa rajat. Taitamaton vanhempi turvautuu kurittamiseen, kun ei muuta osaa.
Kuria tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, jos sääntöjä ei uskota.
Sen voi tehdä taiten, jos osaa. Rajat on oltava, mutta niitä voi asettaa monin eri tavoin.
Kuria se rajojen asettaminenkin on.
Mä kirjoitin kommentin 21 ja voin kertoa esimerkin rajojen vetämisestä ilman lipsumista. Lapsi käyttäytyi tosi huonosti kun oltiin lähdössä leikkipuistosta eikä olisi halunnut lähteä. Oli toistuvasti avoimen uhmakas ja nauroi jopa päälle, en ollut niin huonoa käytöstä nähnyt häneltä koskaan. Päätin mielessäni että tämä saa nyt riittää. Lopulta ilmoitin että jos joudun oikeasti kantamaan hänet pyörän kyytiin, hän viettää loppuillan sängyssään, ja niin tapahtui. Yllättäen hän tyytyi mukisematta tähän poikkeukselliseen rangaistukseen, eikä vastaavia ongelmia ole sen jälkeen ollut. Lapsi sai siis toki iltapalaa, ja kirjoja sai katsella sängyssä. Mutta olin varautunut taluttamaan hänet sinne vaikka 100 kertaa jos hän olisi sieltä pois pyrkinyt. Koko tapauksesta tuli vahvasti olo että lapsi ikään kuin pyysi tuota rajojen asettamista käyttäytymällä päivä päivältä huonommin minua kohtaan. Ja että lapsi oli oikeasti helpottunut kun rajat löytyi ja pystyin pitämään niistä kiinni tiukasti mutta raivoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvä perinteinen eskariuhma. Ratkeaa antamalla paljon positiivista huomiota ja sillä ettei provosoidu eikä ärsyynny kun lapsi yrittää provosoida ja ärsyttää. Tietenkin samalla rauhallisesti ja selkeästi asettaa rajat huonolle käytökselle eikä lipsu niistä rajoista. Tsemppiä!
Miten teet sen että et lipsu vaikka lapsi ei tottele?
Joskus täytyy joustaa, tämä vahvalla kokemuksella. Kaikki eivät ymmärrä hyvin hyvin vahvatahtoisia kovapäisiä lapsia. Aina tilanteen mukaan, se ei ole lepsuilua. Olen itsekin saanut arvostelua joustamisen takia mutta pakko koska kyseessä on myös kaikkien turvallisuus ja hyvinvointi.
Tämäkin on totta. Mutta joustaminen ja lepsuilu on kuitenkin kaksi eri asiaa.
Esim. Lapsi riehuu kirjastossa.
Lepsuilua olisi kieltää mutta antaa jatkaa toimintaa ilman seurauksia.
Joustamista olisi kieltää, ja riehumisen jakuessa viedä lapsi pois vaikka autolle ja siellä kysyä haluaako lapsi yrittää vielä uudestaan käyttäytyä. Jos haluaa niin tilanteessa voi joustaa ja yrittää uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Normaali lapsi ymmärtää kyllä, jos sanoo, ettei tänään syödä enää jäätelöä. Piste.
Ei tarvitse selitellä ummet ja lammet.
Ei tietenkään välttämättä tarvitse selittää lapselle. Eikä tarvitse olla ystävällinen. Voi vain tokaista, että ei. Piste. Aivan kuin niin voi tokaista aikuisellekin. Omasta mielestäni tuollainen on huonoa tai kylmäkiskoista tylyä käytöstä, enkä tokaise asioita selittämättä tai pehmentämättä ilmaisua aikuisille tai lapsillekaan. Aikuinen näyttää käyttäytymisellään esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella lapsella on jonkin verran uhmakkuutta välillä vanhempiaan kohtaan. Ellei ole, lapsi on kasvatettu pelokkaaksi, mikä on huomattavasti suurempi ongelma kuin uhmakkuus.
"Esim. oltiin äsken uimahallissa niin tahallaan hinkkasi käsiä lattiaan ja kun kielsin niin ei lopettanut ja tunki sormet suuhun vaikka tietää että se on epähygieenistä. Ja sitten kun mentiin junalla kotiin niin tahallaan juoksi siinä asemalaiturin valkoisella alueella missä ei saa olla kun se on liian lähellä reunaa."
Ensimmäisenä tuosta tekstistäsi tulee mieleen, että oletko kertonut asiat lapsentasoisesti? Joskus kerron lapselleni asioita ja lapsi kuuntelee ja nyökyttelee. Kun kysyn perään, tietääkö hän mitä asiassa olennainen sana x tarkoittaa, hän pudistelee päätään. Asiat on avattava kunnolla. Kun nyt tuossa edellä kirjoitat 6-vuotiaan tietävän asian epähygieeniseksi, niin oletko ihan varma, että tämä ymmärtää mitä se käytännössä tarkoittaa? Ja miksi ei saa olla liian lähellä reunaa?
Siis tietää pöpöistä ja että niitä on esim. siellä lattialla ja ettei pöpöjä näe mutta silti voi tulla sairaaksi. Senkin tietää että junasta tulee ilmavirta mistä voi kaatua ja jäädä junan alle.
Ilmoitat, että emme mene enää noihin paikkoihin, koska hän on vielä niin nuori, ettei ole oppinut käytöstapoja. Sääntöjä. Menette sitten kun hän osaa ne. Ainakin meillä meillä tehosi. Ja perustelut säännöille. 6 vuotias osaa ja ymmärtää. Ja jos haluaa johonkin, niin käyttäytyy.