Epäempaattisuus ihmisissä
Kun joku kertoo ongelmistaan niin miksi siihen vastataan nauramalla ja halveksunnalla? Inhoan ihmisiä.
Kommentit (31)
Ihminen on luontoa ja eliöitä tappava petoeläin, joka on välillä sosiaalinen ja mukava kun sellainen tuntuu hyvältä.
Normaaliälyllä varustettu ihminen osaa ratkaista ongelmansa itse.
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Ja varmasti sitten lapsensa menettänyt voi nauraa sulle, kun murrut sisaruksesi menettäneenä? Näinkö tää susta menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Ja varmasti sitten lapsensa menettänyt voi nauraa sulle, kun murrut sisaruksesi menettäneenä? Näinkö tää susta menee?
Lapsen menettäminen on pahempi asia kuin sisaruksen menettäminen. Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?
Mä teen noin jos haluan että kyseinen narisija ei tule enää mulle tyhmistä ongelmistaan jankkaamaan.
Suurinosa ihmisistä ei tuu koskaan ymmärtää sua, ihan sama mitä sä käyt läpi, koska niillä itsellään ei ole mitään samaistumispintaa siihen asiaan
Kannattaa vaa hyväksyä ja tiedostaa se, säästyy monilta harmeilta.
Ihminen on tyhmä eläin, 80% ihmisistä ei edes osaa ajatella muusta näkökulmasta kuin omastaan, omaa nenänvartta pitkin putkinäöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Ja varmasti sitten lapsensa menettänyt voi nauraa sulle, kun murrut sisaruksesi menettäneenä? Näinkö tää susta menee?
Lapsen menettäminen on pahempi asia kuin sisaruksen menettäminen. Näin se menee.
Pointtini oli enemmän tuo nauraminen. Selitä se. Miksi pitää nauraa toisen surulle, kun kuitenkaan itselläkään ei ole absoluuttisesti suurin suru. Auta mua ymmärtämään.
En rupea kenenkään terapeutiks ja evvk etenkin naisten ulinat ja ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Suurinosa ihmisistä ei tuu koskaan ymmärtää sua, ihan sama mitä sä käyt läpi, koska niillä itsellään ei ole mitään samaistumispintaa siihen asiaan
Kannattaa vaa hyväksyä ja tiedostaa se, säästyy monilta harmeilta.
Ihminen on tyhmä eläin, 80% ihmisistä ei edes osaa ajatella muusta näkökulmasta kuin omastaan, omaa nenänvartta pitkin putkinäöllä.
Niin se taitaa olla. Parempi vaan pitää asiansa omana tietonaan tosiaan ettei tule enempää mielipahaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
No ootpas oikein empaattinen tyyppi. Eihän noita menetyksiä rinnasteta, ovat ihan kumpikin kuitenkin isoja juttuja, kun tulevat kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurinosa ihmisistä ei tuu koskaan ymmärtää sua, ihan sama mitä sä käyt läpi, koska niillä itsellään ei ole mitään samaistumispintaa siihen asiaan
Kannattaa vaa hyväksyä ja tiedostaa se, säästyy monilta harmeilta.
Ihminen on tyhmä eläin, 80% ihmisistä ei edes osaa ajatella muusta näkökulmasta kuin omastaan, omaa nenänvartta pitkin putkinäöllä.
Niin se taitaa olla. Parempi vaan pitää asiansa omana tietonaan tosiaan ettei tule enempää mielipahaa. Ap
Yksi vaihtoehto on myös se, että vähän miettii, kenelle kertoo ja mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?
Vanhemman menettäminen on luonnollista, näin sen kuuluu mennäkin. Mutta huolestuttavinta on, että et osaa arvottaa ihmistä koiran yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?
Vanhemman menettäminen on luonnollista, näin sen kuuluu mennäkin. Mutta huolestuttavinta on, että et osaa arvottaa ihmistä koiran yläpuolelle.
Mun mielestä on huolestuttavampaa se, että joku nauraa toisen surulle, kun kokee, että just oma suru on se Kaikkein Tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Ja varmasti sitten lapsensa menettänyt voi nauraa sulle, kun murrut sisaruksesi menettäneenä? Näinkö tää susta menee?
Lapsen menettäminen on pahempi asia kuin sisaruksen menettäminen. Näin se menee.
Pointtini oli enemmän tuo nauraminen. Selitä se. Miksi pitää nauraa toisen surulle, kun kuitenkaan itselläkään ei ole absoluuttisesti suurin suru. Auta mua ymmärtämään.
Eläimen menettäminen on pikkuasia. Aina voi ostaa uuden koiran ja kasvattaa sen itselleen sopivaksi. Uutta sisarta tai lasta ei välttämättä saa, eikä se korvaa sitä menetettyä ihmistä. Muutenkin ihminen on koiraa tärkeämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
Molemmat vanhempani alle kakskymppisenä menettäneenä mäkin voin varmaan nauraa sit sun vinkunalle jostain sisaruksesta?
Vanhemman menettäminen on luonnollista, näin sen kuuluu mennäkin. Mutta huolestuttavinta on, että et osaa arvottaa ihmistä koiran yläpuolelle.
Mun mielestä on huolestuttavampaa se, että joku nauraa toisen surulle, kun kokee, että just oma suru on se Kaikkein Tärkein.
Ihminen on koiraa tärkeämpi. Jos on niin juntti, että avautuu sisarensa menettäneelle koiransa menetyksestä, niin sietikin menettää sen rakkinsa.
Tutkimus maailman empaattisimmista ja epäempaattisimmista maista.
Suomi oli sijalla 58 ja maita oli 63.
https://www.livescience.com/56542-most-empathetic-countries.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ongelma oli? Jos joku murtuu vaikkapa koiransa kuolemasta, niin ei sisaruksen menettäneenä voi ihan oikeasti muuta kuin nauraa.
No ootpas oikein empaattinen tyyppi. Eihän noita menetyksiä rinnasteta, ovat ihan kumpikin kuitenkin isoja juttuja, kun tulevat kohdalle.
On todella mautonta mennä itkemään piskiään ihmiselle, joka on menettänyt tärkeän ihmisen. Tuollaisella ihmisellä ei sitä empatiaa ole.
Eipä vielä oo kukaan nauranut mun ongelmilleni.